Perjantaina päästiin vihdoin Herin kanssa Tamskin Tavoitteellisten-tokoreeneihin, paikalla oli kuutisen koirakkoa. Otin ensin Herpalla ruudun, joka oli aivan eri paikassa kuin mitä meillä on ollut reeneissä. Hyvin ruutu löytyi, vaikka Heri oli alussa taas into piukeella. Pysähtyi myös hienosti käskystä keskelle ruutua.

Seuraavaksi tunnari, jossa taisi olla kaksi liikkuria käpälöimässä kapuloita? Mistä sainkin idean että joskus pitäisi ottaa tunnari niin, että jokaisen kapulan on käpälöinyt eri ihminen  Heri löysi oman mutta joutui selvästi tekemään enemmän hommia kun oli vieraita hajuja.

Otin myös metallinoutoa ja vaadin Heriltä luovutusta tarpeeksi lähellä.

Paikkamakuu onnistui hyvin, vähän Hoo nuuski mutta muuten ok. Paikallaistuminen oli myös ok, mutta näitä pitäisi muistaa reenata enemmän.

Heri oli mukavan reipas ja innokas oma itsensä, kivat reenit 

Heri alkaa selvästi heräämään "mammakoomasta", tai sitten en kohtele sitä enää kuin mammaa joten vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin alkaa taas olla.

Aloittelin ruudulla, tein pitkästä aikaa motivaatioreeniä eli lähettelin ruudusta ruutuun missä namia. Vikalla kerralla pysäytin (tyhjä ruutu), ja hyvin on neidillä korvat tallella.

Tunnarissa oli Kaarinan kunnolla käpälöimät kapulat, nosti ensin väärän ja sitten toi oikean. Uusinnalla toi oikean, mutta maisteli muita. Eli lisää näitä reenejä missä on kunnolla vieraan hajuisia kapuloita.

Hyppynoudossa palkkasin kun ei varastanut liikkurin käskystä, nyki kyllä aika mukavasti... Itse nouto ok.

Metallinouto muuten ok, mutta se palautus tuohon eteen... Nyt teen oikein kunnon kuurin sitä että Herppa tuo läheltä kapulan mulle, ja koitan reenata tätä myös kotona.

Seuraamisen perusasentoja otettiin raipan kanssa, ja aika lujaa sai Heriä näpäyttää että peppu oikeni. Se ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään itse seuraamiseen, eli Heri ei alkanut väistämään tai laahustamaan. Hoksasi ihan oikein että perusasentoja haetaan

Luoksetulossa tökkii vauhti, eli ennakoi törkeästi. Otin viitisen kertaa suoran luoksetulon, näitä pitää muistaa ottaa myös lenkeillä.

Perjantaina päästiin Kaarinan & co kanssa maneesiin treenaamaan, Herpalle täysin vieras paikka ja häiriöitäkin mukavasti (useampi reenasi samaan aikaan), mutta Heri oli heti kuin kotonaan ja keskittyi hienosti

seuraaminen -perusasennot, perusasennot... Seuraaminen on hienoa, paikka hyvä ja koira suorassa, mutta heti kun pysähdyn paketti leviää. Tähän kokeilen nyt täyskäännöstä paikalla vasempaan, jotta Herppa alkaisi käyttää takapäätään paremmin.

ohjattu - ruokakupeilla, vähän on hakusessa suunnat mutta pääsääntöisesti meni oikein. Otin myös merkille menoa, ja tottakai varasteli kupille, annoin mennä kun kuppi oli tyhjä.

luoksetulo - otin suoraa luoksetuloa mutta ennakoi pysähtymistä.

ruutu - ensin käskytyksellä niin etten kutsunut, sitten pari kertaa kutsuin ilman käskyä. Myös ruutuun lähetystä eri suunnista.

Kotona ollaan ruokatreeninä tehty kaukokäskyjä kapula suussa, jos tää auttais siihen pureskeluun.

** Lis**

Otettiinhan me tunnarikin, sujui hienosti vaikka maneesin hiekkapohja oli varmasti täynnä hajuja. Ongelmana tässä liikkeessä on nyt se odottaminen, eli Heri ei ole kovin tarkkana vaan saattaa jopa mennä maahan? Eli tämä nyt työn alle.

Otsikko kuvaa hyvin omaakin olotilaa... Ei siis ole pentusia tulossa meille, harmitus on isompi kuin mitä olisin aatellut. Olin jo tässä ehtinyt asennoitua "äitiyteen" ja nimiä oli mietitty, pentukansiota väännetty ja suunnitelmissa oli vaikka mitä kivaa pikkuisille. Huoh.

Heri oli äärettömän reipas siellä ultrassa, vähän sitä pelotti mutta urheasti makasi selällään pöydällä ja eläintenhoitaja sai rapsutella sitä ihan rauhassa. Lekuri sanoi että jos haluan niin parin viikon päästä voin käydä uudestaan, mutta enpä taida maksaa tyhjästä.

Seuraavan juoksun aikaan koitetaan mahdollisesti uudelleen, riippuen siitä milloin juoksut tulee. Todennäköisesti niin että meiltä jäisi pk-mestikset väliin joten täytyy miettiä.

Nyt siis nokat kohti kisoja! Herikin saa nyt ainakin puolitosissaan tehdä hommia, mammaloma loppui nyt! Kuukauden päästä on meidän eka tokokisa, ja tämä pettymys on nieltävä ja lähdettävä rinta rottingilla nyt vihdoin hakemaan se 1-tulos. Tänään onkin illalla heti ekat treenit uudessa paikassa, joten nyt alan siis vääntämän reenisuunnitelmaa seuraavalle kuukaudelle.

... ja tokoilua mukavasti hallissa

Mulla ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, olin listannut kaikki Herin virheet ja poimin sieltä sitten reenattavat kohdat.

Aloittelin tunnarilla kun sitä ei olla ikinä muistaakseni otettu ekana, ajattelin katsoa miten menee kun Herillä on aina varsinkin alussa hirvee tekemisen meininki. Mun mielestä Kaarinan antama kapula haisi hassulle, mutta ajattelin silti kokeilla onko sillä mitään vaikutusta. No ei tietenkään ollut

Zeta seuraavaksi, niin että otin pelkkää seisomista kun se oli viimeksi hakusessa. Ekasta palkkasin toiset kaksi ilman palkkaa. Nyt pysähtyi tosi hyvin, ja Kaarinan mukaan kaksi vikaa oli parempia kuin eka.

Sitten ruudusta luoksetuloa pitkältä matkalta, hienosti tuli! Vielä käskytyksellä niin etten kutsunutkaan luokse, tämä myös ok.

Paussin jälkeen hyppynoutoa, Heri oli nostanut vähän kierroksia kun sai odotella sivussa sen aikaa kun Hiski reenasi, enkä ollut laittanut Heriä mihinkään kiinni vaan seisoskeli vapaana seinän vieressä. Oli sieltä melkein tulossa pari kertaa mutta malttoi kuitenkin mielensä. Kun lopulta sai luvan tulla niin loikki ja haukkui riemusta

Olin varautunut siihen että haukkuu lähtiessään kapulalle, ja sanoinkin Kaarinalle että karjasen Herpalle jos möykkää. No neitokainen tekikin oikein mallikelpoisen noudon, eikä edes pureskellut kapulaa Meinas mennä pasmat ihan sekaisin kun ei homma mennytkään niinkuin piti... Heh.

Metallinoudossa tarkoitus oli ettei Heri reagoi käskyihin, eli Kaarina hihkui kolmisen kertaa "käsky" ilman että annoin sitä käskyä. Herppa isuti hienosti edessä, mutta eipä sitten munkaan käskystä liikkunut mihinkään Toljotti vaan uneliaasti... No parempi näin, toisaalta. Ainakin reeneissä, kokeissahan tuosta menee sitten pisteitä kun joutuu antamaan toisen käskyn.

Loppuajan sitten hömpöteltiin seuraamisen perusasentoja, kaukokäskyjä ja ruutuun menoa merkiltä (evl).

Kivaa oli, niinkuin aina. Heri on kyllä mieltä virkistävä reenikaveri! Ja kiitos taas Kaarina seurasta!

Tänään tuli taas yksi pentukysely, ja harmitti vastata että vasta viikon päästä selviää mikä on tilanne. Vaikka pitkäpinnainen olenkin niin kyllä tää vähän hermorakennetta koettelee

Heri on nyt melkein joka yö kiivennyt sänkyyn mun viereen mitä se ei normaalisti tee. Lenkeillä se saattaa jäädä istuskelemaan mitä se ei normaalisti tee. Välillä se istuu kuin pieni pentu mitä se ei normaalisti tee... Jne jne. Mutta nisät ei näytä siltä että ois kantavana. Huoh.

Viikko vielä pitää jaksaa, ja koska noita kyselyitä on tullut noinkin kiitettävästi niin harmittaa ja paljon jos on tyhjänä. Mutta katsellaan ja otetaan hissuksiin.

Olipas mukava taas päästä Kaarinan & Hiskin kanssa reenaamaan aamusta, tosin itse olin vielä sen verran "lomafiiliksissä" etten ollut osannut suunnitella reenejä kovin järkevästi. Ja kun on vielä tuo Herin pentuja-ei pentuja tilanne niin sekään ei motivoi, vaikka meillä ensi kuulle onkin jo kisapaikka. Herille on muuten ultra varattu ensi viikolle, se sitten näyttää miten reenit jatkuu...

Päätin reenata EVL:ää, mukavaa vaihtelua molemmille. Ensin zeta, seiso-maahan-istu. Seisomisen kanssa oli ongelmia, mutta kun annoin apuja niin jäi seisomaan. Muissa asennoissa ei ollut ongelmia, eikä siinäkään että Heri olisi lähtenyt mukaan.

Sitten taisin kokeilla EVL:n ruutua; merkille hienosti mutta kun käskin ruutuun niin Pikkukoiralla oli iso kysymysmerkki pään päällä Avustuksella sekin löytyi, eli ei tässäkään liikkeessä pitäisi olla kovin iso savotta.

Tunnari oli oikein hyvä, pienesti puraisi kapulaa mutta parempaan suuntaan tämäkin.

Hyppynouto oli hieno, mutta jotenkin epä-Herimäinen. Se teki sen kyllä iloisesti, mutta päätön kaahotus puuttui? Eikä haukahtanut lähtiessä, eikä juurikaan pureskellut kapulaa? Tässä vaiheessa tuli sellainen fiilis että jospa se onkin kantavana... Tai sitten sillä on valeraskaus.

Paussin jälkeen höntsättiin omiamme, lähinnä perusasentoja. Otin myös hyppynoutoa, ja joka kerta Heri toi äärimmäisen nätisti pureskelematta!! Kaukoissa tekniikkaa, seiso-maahan jumppaa niin että etutassut pysyi paikoillaan.

Kaarinalla oli muuten tosi hyvin suunnitellut reenit Hiskille, palkkaamista myöten. Mun tarvis kans ottaa tavaksi suunnitella huolellisemmin nuo reenit, vähän höveliä meininkiä ollut enimmäkseen.

Ei taida ihmisellä olla kaikki kammarit lämpöisinä jos ainoana vapaapäivänä sunnuntaina herää kello 5.00 lähteäkseen turistiksi tokokisoihin Lähdettiin siis Herin kanssa Kaarinan ja Hiskin mukana Porin suunnalla, meillä siis oli varapaikka ko. kokeeseen joten lähdin kärkkymään josko joku peruisi osallistumisensa viime tingassa. Kisapaikkaa meille ei harmittavasti irronnut, mutta Hiski ja Kaarina veti hienosti EVL:n voiton pistein 291! Hienoa Hiippari

Heri pääsi sen verran tekemään, että otin sillä kisapaikalla tunnarin ennen kotiinlähtöä. Paikka oli siis hyytävän kylmä halli, jossa vihreä mattopohja. Ajattelin että siinä on hyvä testata tunnariosaaminen. Heri oli vähän ulalla kun toin sen halliin ja heti samantein tunnariin, mutta ei noteerannut lainkaan toisia koiria tai muutenkaan ollut ihmeissään.

Lähti kapuloille hyvin, mutta oli hetken aikaa sen oloinen että mitäs tässä pitikään tehdä... Käväs nuuskimassa vähän matkan päässä, mutta palasi kapuloille ja toi kuin toikin oman! Hyvä Hoo!

Olen nyt ilmoittanut Herin ensi kuun tokokisoihin, en usko että se on kantavana mutta jos on niin sitten ehdin hyvin perumaan tuon kisan. Herin nääs pitäisi synnyttää niihin aikoihin kun kisa on

Nyt on taas jo enempi motivaatiota, ja kyllä kisapaikalla sormet syyhys päästä kehään ja häiriköin aika urakalla koetoimitsijaa kun koko ajan utelin että onko tullut peruutuksia...

Loppiaisena käytiin porukalla reenaamassa Tallilla, Herin edellisistä tokoreeneistä on kulunut jo reilu kuukausi!

Päätin ottaa Herille kisamaisesti koko voittajan läpi, ja tekihän se, mutta niitä viilattavia pilkkuja löytyi kyllä oikein urakalla:

 - seuraamisen perusasennot sieltä ja syvältä... Itse seuraaminen hyvää

 - ruudun sivulle tulo huono, ruutu suht ok.

 - noudon palautukset karmeita, jäi vinoon, kauaksi, pureskeli (paitsi metallia)

 - tunnarissa nuuski tosi tarkkaan, ei nostellut vääriä, toi oman mutta pureskeli

 - kaukokäskyissä liikkui puoli koiran mittaa (seiso-istu kohdassa)

 - ääntelyä joissain kohdin, esim. hyppynoutoon lähtiessä

Kokonaisuus kaikenkaikkiaan ok, jollain lepsulla tuomarilla ois varmaan tullut se 1-tulos. Siinä mielessä aivan loistava suoritus, kun miettii ettei tosiaan reiluun kuukauteen olla tehty oikeastaan mitään! Eli kyllä meillä toivoa on, ja toivottavasti siellä EVL:ssäkin, jos ja kun sinne aikanaan päästään.

Hirveetä motivaatiota reenata ei vielä ole. Heri ei toisaalta ole yhtään kantavan oloinen, ja sekin tietysti harmittaa Pitää nyt pari viikkoa vielä kestää, ja jos se on tyhjä niin koitetaan saada kisapaikka jostain. Oon kyllä niin asennoitunut pentujen hoitoon ja pentukuumettakin on

Mutta katsellaan... Huomenna lähdetään Kaarinan seuraksi Porin suuntaan tokokisoihin, viedokuvaan Kaarinan suorituksen. Nähdään Kaarinan luona 6.15, mitäpä sitä muutakaan tekisi vapaapäivänään kuin lähtisi kannustamaan reenikaveria

Eipä sitten saatu valkeata joulua, kuten kuvasta näkyy. Oli kyllä varsin keväistä kun käytiin tyttöjen kanssa jouluaattona lenkillä! Säät suosi sen verran että aurinko paisteli ja vaikka maanantaiksi luvattii myräkkää (ja yöllä ainakin kävi kova tuuli), niin sähköt ei meiltä onneksi menneet.

Tuli sitä jotain hyödyllistäkin tehtyä, eli sunnuntaina tottistelin Herpan kanssa. Otin tunnaria viisi kertaa, Ilkka oli käpälöinyt kapulat. Koitin tehdä vaikean reenin, mutta niin se Heri vain aina toi oikean!! Hienoa Otin myös luoksetulon ja kaukokäskyjä, ja kaukoissa mulla oli naurussa pitelemistä kun Qira meni aivan Herin viereen ja kovasti yritteli myös tehdä asennonvaihtoja. Höpsö mummeli.

Jouluna ehdin vähän mietiskellä kulunutta vuotta ja suunnitella tulevaa. Olen ollut kyllä vähän laiska Herin kanssa kuluvana vuonna, olisi pitänyt koittaa kisailla enemmän, tosin niihin voittajaluokan jälkikokeisiin ei ole kovin helppo päästä mutta silti. Tämä on korjattava ensi vuonna, eli huomattavasti enemmän on saatava kisakokemusta. Ja reenejä vaikeutettava, eli tehtävä mahdottoman tuntuisia jälkiä vaativaan maastoon.

Jos hyvin käy niin pääsen kolmeen porukkaan reenaamaan peltojälkeä, eli siltäkin puolelta sopisi sitten odottaa tuloksia.

Hakuryhmäänkin olen alustavasti päässyt, eli myös haussa ja EK:ssa koitetaan päästä kisaamaan ensi vuonna. Viimeistään hoffimestiksissä sitten jos ei muuten paikkaa irtoa.

Tokoilut riippuu siitä saadaanko se vihuliainen ykköstulos voittajasta vai ei. Ekaan kisaankin olen jo ilmoittautunut, tosin paikkaa ei irronnut mutta varasijalla ollaan.

Alkuvuosi menee Herin ehdoilla, jos se on kantavana niin sitten päästään kunnolla reenaamaan vasta kevään korvilla. Mikä toisaalta on ihan ok, veikkaan että neidillä on sitten tarmoa ja intoa entistä enemmän kun vihdoin pääsee tositoimiin Kolmisen viikkoa pitää vielä odotella, jos Heri ei ole kantavana niin sitten alan katselemaan niitä tokokisoja, ja erityisesti sopivia tuomareita...