Perjantaiaamu alkoi hauskasti, kun siivouksen lomassa lepäsin vähän aikaa sohvalla löhöten ja hyräilin siinä itsekseni. Heri sai pienen ilokohtauksen ja loikkas mun mahan päälle riehumaan, löi mua tassullakin huuleen mutta onneksi ei tullut isompaa haavaa :) Siinä sitten riehuttiin jonkin tovin, tajusin etten itseasiassa oo leikkinyt Herin kanssa vähään aikaan, tarvis tätäkin harrastaa enemmän...

Päivällä lähdetiin sitten metsälenkille Lihasulaan, odottelin aikani pakastimen korjaajaa mutta kun asianomaista ei näkynyt jätin oveen lapun että tervetuloa sisälle, olen koirien kanssa ulkona ja pakkasin koirat autoon.

Ruutua tallottiin taas Qiran ihmetellessä mun touhuja ja Herin sinkoilessa edestakaisin. Sitten Qira puuhun kiinni, Herin lehmälelu (kasvattajalta saatu, vieläkin suht ehjä =) ) kouraan ja Herin kanssa ruutuun lelua heilutellen. Takarajalla otin Heriä valjaista kiinni ja heitin lelun, sitten rimpuilevan pennun kanssa ruudusta sivukautta pois ja takaisin lähetyslinjalle. Herillä oli ihan hirvee hinku päästä lelun luokse, meinasin kaatua pariin otteeseen kun se tempoi ja riuhtoi. En puuttunut tähän, hyvä vaan kun on intoa ;)

Istutin Herin ja se rauhoittukin samantien, näytin eteenpäin ja annoin käskyn ja salamana Heri sinkosi lelulle ja samaa vauhtia takaisin =) Pieni torpedo tuo eläin! Otettiin sama uusiksi ja yhtä vauhdilla taasen. Kolmannella kerralla jätin Herin puuhun ja lähdin rauhassa kävelemään lelun kanssa, Heriä ei tarvi tässä hetsata tippaakaan. Heilutin vähän lelua ennenkuin heitin sen ruudun takalinjalle, menin Herin luokse joka jo kahdella jalalla yritti lähteä hakemaan esinettä ja odottelin että vähän rauhoittui. Sitten taas lähetys, ensin juoksi lelun ohi mutta hoksasi pian että tässähän tää on! Ja salamana takaisin :)

Qira pääsi kanssa pätemään, teki rauhallisen varmaa työtä :)

Sitten mentiin metsälenkille, ja välillä poikkesin polulta metsään ja koirat juoksentelivat hulluina eessuntaas... Heri nauratti mua loikkaamalla n. metrin korkuiselle neliönmalliselle kivelle, se punnersi sinne ihan hassusti mutta sitkeästi punnersikin :) Näin jo sieluni silmin kuinka se isona liitelee pk-esteen yli... =) Herillä on ihanasti toimintakykyä, se ei pelkää outoja alustoja tai vieraita paikkoja. Siinä missä Qiran miettii että kummalla tassulla mää tästä meenkään niin Heri jo jolkottaa ja kummastelee ehkä jälkeenpäin mitä tuli tehtyä :)