Sunnuntaina tokoiltiin Hervannassa, ja kerran Herin piti taas pörrätä yhdelle koiralle... Mrh. Ensin reenattiin kontaktia, joka sujuu Heriltä jo ihan priimasti: se tuijottelee mua ihan itseksensäkin silloin kun kuuntelen mitä kouluttaja selittää :) Oonkin tehnyt luopumisharjoituksia, eli avoimella kämmenellä on herkkuja (tällä kertaa keitettyä sydäntä, nam) ja heiluttelen kättä Herin nenän alla mutta neiti vaan tillittää mua silmiin 8)

Lähelläoloa / edessäistumista harjoiteltiin taas, ja nyt tää sujuikin jo paremmin kuin viimeksi eli Hoo ei poikittanut. Ongelmana oli nyt se että jos pidin paussin namien antamisessa niin Hoo peruutti poispäin. Tää onneksi ratkesi hyvin yksinkertaisesti kouluttajan ohjeilla =)

Me päästiin Herin kanssa näyttämään muille alokasluokan luoksepäästävyys, kun Sari kysyi että pysyykö Heri paikallaan. Hetken mietittyäni (Sarin kanssa tätä ei oo vielä tehty) vastasin että joo. Heri sivulle, sanoin "odota" jolloin neiti otti tiiviin tuijotusilmeen mun silmiin, Sari lähti tulemaan kohti ja höpisi samalla että "Heri hei, Sari-täti tulee täältä vähän lääppimään..". Hoo vilkas pikkusen silmäkulmasta mutta jatkoi mun tuijottamista, myös sen aikaa kun Sari lääppi sitä =) =) =) Koirahan ei tokokisoissa saa olla käskyn alla, mutta voin todeta tuomarille että tuo otus tuijottelee mua aina noin ;) Olinpa ylpeä pikku-Hoosta :)

Samalla reenattiin paikallaistumista, ja Herillä otinkin jo vähän välimatkaa eli jätin sen istumaan ja kävelin parin kolmen askeleen päähän. Kerran Heri lähti tulemaan kun liikautin kättä vahingossa samallalailla kuin luoksetulossa, mutta sen jälkeen istui paikallaan kuin tatti vaikka molemmin puolin hääri koiria. Otin myös paikkamakuuta, ja tää oli ihan helmi!! Heri oli melko pitkään paikallaan, en mennyt kauas mutta liikuin sen ympärillä ja vieressä touhus useampikin koira. Heri vaan tuijotteli mua :) Kävin vähän väliä palkkaamassa sitä, isoilla naminaksuilla ettei syö mun sormia samalla ;)

Loppuun otettiin vielä kahdeksikon kiertämistä jalkojen alta, ja hyvin Heri tänkin muisti. Sormet oli taas vaarassa kun Hoo tavoitteli herkkuja...

Illalla mentiin taas Siivikkalaan yöksi, ja iltalenkillä Hoo pääsi taas uimaan! Hurja vesipeto, Qiraa otti selvästi päähän kun Heri haki keppiä, veikkaanpa että joku päivä saan Qirankin vielä uimaan ilman että mää meen edeltä, ihan vaan mustasukkaisuuttaan Heriä kohtaan.

Maanantaina käytiin kuuntelemassa mejä-luentoa, ja Heri oli tosi nätisti paikoillaan pöydän alla. Pääsin kokeilemaan mitä se tuumii kuivatusta hirvenkoivesta (!), ja reaktio oli melko hauska kun Heri pelästyi melkoisesti pöydän päältä tulevaa omituisen hajuista esinettä. Se yritti pinkaista karkuun häntä koipien välissä, mutta kun myöhemmin näytin sille uudestaan sorkkaa niin Herihän olisi mielellään syönyt sen.

Ainiin, sunnuntaina oli iloinen yllätys sähköpostissa: Heri pääsi pelastuskoirien alkeiskurssille!! Ensimmäinen kerta on jo tiistaina, joten raporttia seuraa...