Herin juoksu kun ei nyt vieläkään ole kaikista merkeistä huolimatta alkanut niin ainakin toistaiseksi päästään jatkamaan pelastuskoirahommia.Ekalla kerralla kokoonnuttiin raunioilla, seuraavat neljä kertaa ollaan metsässä (jälki/haku) ja viimeiset viisi raunioilla. Meitä on aika iso porukka, taitaa olla kaikenkaikkiaan kymmenen henkee joten aikaa noissa vierähtää jokunen tovi. Tosin taitaa väkeä aina silloin tällöin olla poissa, harvoin ollaan kaikki kasassa samaan aikaan.
Ensin ammuttiin koirille, ekalla kerralla Heri taas kuulosteli että mikä ääni, sen jälkeen meni istumaan ja vikan laukauksen aikana makas mun edessä ja toljotteli silmiin
Itse reenit meni ihan ok, Heri muisti mikä on homman nimi mutta tuuleton sää vähän vaikeutti asiaa. Herillä oli valmiina kolme maalimiestä, mörköilyjen takia ekana tuttu (Kaarina), tokana vieras ja kolmantena taas tuttu (Tuula). Kaarinan luona Heri vähän jännitti, tokalla häntä oli vähän koipien välissä mutta söi eväät kaikessa rauhassa eikä sillä ollut mitään kiirettä pois maalimieheltä. Outo tyyppi, täytyy alkaa kotona / reeneissä kattomaan että onko sillä vain tuollainen tapa syödä vai mikä on homman nimi. Kun ei se muuten näytä pelkäävän maalimiehellä? Maalimies silitti Heriä mutta Kaarina kielsi koskemisen. Vika olikin sitten puoliumpparissa (kaks ekaa oli ollu ihan näkösällä), ja Heri tarkensi tosi hyvin. Heilutteli myös häntää syödessään
