Maanantaina paluu arkeen, aamusella käytiin tekemässä esineruutu. Tähän asti onkin mennyt reenit niin hienosti että olikin jo aika että tulee takapakkia... Ruutu oli kapea kaistale, ja esine n. 2 x 2 cm sukkamytty. Vein nyt esineen samalla kun talloin alueen, eli Heri ei nähnyt viemistä. Lähti hyvin ruutuun muttei samanlaisella vauhdilla kuin ennen. Aikansa siellä seikkailtuaan pyysin sen pois ja lähetin Qiran, tuumin että kyllä Qira nyt esineen löytää. Vaan ei löytänyt, joten uudestaan Herin vuoro. Ja sitten taas Qiran. Heri. Qira. Esinettä ei löydy millään, ja lopulta päätin mennä katsomaan että onko se kävellyt itsekseen pois. Olihan se siellä, ja vihjasinkin Qiralle vähän suuntaa ja esine nousi vihdoin. Jätin sen uudestaan ruutuun ja Herin vuoro, ei löydy ei.
Heri alkoi lopulta turhautumaan ja syömään keppejä, mää meinasin hakata päätäni puuhun... Maltoin kuitenkin mieleni ja näytin Herille esineen jotta saadaan reeni edes jotenkuten onnistumaan. Kyllä sapetti.
Illalla mentiin tokoilemaan, vaikka mua väsytti vielä reissun jäljiltä ja mietin että jäänkö kotiin nukkumaan. Ois pitänyt, Herin ruutureeni ei tällä kertaa ottanut onnistuakseen. Oli siis kaksi ruutua niinkuin viime kerrallakin, ja ekalla kerralla molemmissa palkka. Tokalla kierroksella oli tarkoitus pysäyttää Heri ruutuun kun viimeksi unohdin tän kokonaan. Noh, Heripä ei sitten meinannut lähteä lainkaan ruutuun
Meni melkolailla persiillee koko reeni sen jälkeen, kun sain Herin ruutuun niin ei ottanut mitään käskyjä kuuleviin korviin ja huiteli missä sattui... Lopulta se vahingossa katsoi mua jolloin heilautin kättä ja sain Herin seisomaan, ja heitin sitten pallon sille. Hieman otti päähän... en tiedä pitäiskö nyt vaihtaa toi namilätkä kosketusalustaan, semmosta nuuskimista oli pikkukoiralla ruudussa. Agh!En tiedä onko juoksuilla ollut osansa Herin mielenliikutuksissa mutta ihan oma itsensä se ei tunnu olevan, täytyy siis helpottaa reenejä ettei vaan tulee kummallekaan liikoja turhautumisia.
Torstaina päästiin pitkästä aikaa raunioille, sopivasti vikalle kerralle... Ei olla kahteen kuukauteen käyty joten pikkusen jännitti että muistaako Hoo enää mitään. Ja mielessä oli tietty vielä epäonnistuneet alkuviikon reenit.
Jouduttiinkin heti kovaan paikkaan kun maalimiehet oli valmiina ja mun piti esittää etsintäsuunnitelma
Kouluttaja sitten totesi että kun Heri ei ole pitkään aikaan raunioilla ollut niin saan esittää etsintäsuunnitelman mutta Hanna sitten kertoo miten etsit. Noh, kerroin miten lähtisin etsimään ja Hanna totesikin että :"Ok, saat toteuttaa suunnitelman" Heri hommiin, lähetyksessä oli vähän sählinkiä kun mua jännitti melkoisesti enkä muistanut yhtään miten aiemmin oon Heriä lähetellyt, ja pohdin että lähteekö se ollenkaan vai mitä mahtaa tehdä... Onneksi Heri ei moisia mieti vaan heti käskyn saatuaan lähti reippaasti hommiin, sai hajunkin melko pian ja teki hienosti töitä paikantaakseen maalimiehen. Eikä siinä kauaa mennyt kun ruokapurkki löytyi
Eväät syötyään lähetin Herin uudestaan suunnitelman mukaan, ja taas löytyi haju melko nopeasti ja piakkoin toinen maalimieskin. Olin huojentunut ja ylpeä! Käytös maalimiehellä oli pikkusen varautunutta, meni kyllä reippaasti (toka molari oli vähän piilossa) ja söi hyvin mutta selvästi vähän arasteli. Hanna kysyikin että teetkö Heristä rullakoiran johon totesin että kyllä. Ensi viikolla on PPK:n kouluttajien kokous ja siellä ratkeaa saadaanko jatkaa vai ei, vähän huolestuttaa kun ollaan jouduttu olemaan niin paljon pois...
Perjantaina oli Tampere-päivä ja käytiin Herin kanssa kuuntelemassa ilotulitusta (ja mää yritin ottaa kuvia...), Hoo ei ollut moksiskaan paukkeesta, mutta lähellä köpötellyt mummo oli sen verran vaarallisen oloinen että se piti haukkua ja lujaa. Sen jälkeen suunnistettiin agilityreeneihin, ja onneksi tämä laji ei ole vielä tuottanut pettymyksiä.
Meillä oli kolme rataa, ekalla Heri ohitti ensin putken mutta sitten meni ok. Seuraavat kaksi mentiin kerralla läpi, siinä missä osa joutui hieromaan rataa uudestaan ja uudestaan niin me suikkastiin se hienosti heti oikein
Kouluttajan loppukommentti oli hauska: mun pitäis antaa Herin olla vähän villimpi 
Se kun ei ole ikinä karannut multa niin sille pitäisi antaa enemmän vapauksia, eli lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita! En saisi pitää Heriä niin tiukassa kurissa, esim. jos se nuuskii maata niin annan nuuskia... Toi on jo toinen kerta kun agilityssä kuulen saman asian, mutta itse oon sitä mieltä että Herin pitäis olla paremmin hanskassa. En sitten tiedä onko vika mun päässä, eli kun on tuo Qira joka on vanha ja kokenut ja kuin ihmisen mieli, niin eihän Heri nyt voi samanlainen olla... Jokatapauksessa agility on meistä molemmista kivaa ja tähän mennessä ei ole tullut takapakkeja, joten tästä taitaa tulla pikkupimun ykköslaji.
Viikon päätteeksi käytiin lauantai-aamuna silmätarkastuksessa, ja mua jännitti etukäteen aivan mahdottomasti että miten pikkuneiti mahtaa käyttäytyä kun on välillä nähnyt niitä mörköjä. Ja silmätarkastus on aika jännä paikka, pimeä huone ja lekuri kykkii ihan edessä outo laite päässä. Turhaan murehdin, Heri istui paikallaan kuin tatti eikä ollut moksiskaan!! Lekuri katsoi kahdella laitteella Herin silmät, ja harjoittelijakin kurkki Herin silmiin
Reipas otus. Silmät todettiin terveiksi, vasemmassa silmässä oli yksi ripsi väärässä paikassa joten lappuun tuli merkintä "Distichiasis". Tuo ei ole Heriä tähän mennessä haitannut enkä edes tiennyt sen olemassaolosta. Jos alkaa kovasti häiritsemään niin sen voi polttaa pois. Ensi tiistaina lähdetäänkin taas reissuun, mutta nyt ilman koiria
Tuli tilaisuus lähteä Madeiralle Ilkan sukulaisten kanssa, ja kun matka ei meille maksaisi mitään niin eihän siitä tohdi kieltäytyä... Ikävä on jo nyt koiria, Qiraa enemmän kun Heri on sellainen tervaskanto että se pärjää missä vain Likat menee Katille hoitoon, siinä onkin puuhaa kun saman katon alla on neljä hoffinarttua... Blogi siis hiljenee toistaiseksi, viikonloppu menee siivotessa ja pakatessa ja maanantaina lähdetään Sipooseen.
