Ensin kiitokset kaikille meidän töppöilytokoa kommentoineille, hyvä että ihmisillä on hauskaa Tuosta sisuuntuneena ollaan koko viikko reenattu jääviä liikkeitä lenkillä, katotaan jos ens sunnuntaina saatais vähän parempi reeni aikaiseksi... Ja pientä tukkapöllyäkin on neidille tiedossa jos meinaa taas pelleillä.

Mulla ei ole tapana ottaa tätä koiraharrastusta kovin vakavasti, tokihan epäonnistumiset harmittaa mutta kun elämässä on sattunut paljon pahempiakin asioita niin aika pieniä noi Herin toilailut on. Ensimmäisen hoffini menetin tapaturmaisesti sen ollessa pari kuukautta vaille kuusivuotias, meillä jäi kaikki kesken ja ikävä oli kova. Kun toivuin menetyksestä niin ymmärsin että tärkeintä on kuitenkin se että on se karvainen kaveri jonka kanssa voi harrastella ja vaikkapa vain käydä metsälenkillä! Menestys on kivaa ja tavoitteita on hyvä olla, sitä en kiellä, mutta jos se maine ja mammona on tärkeintä niin sitten voi pelata vaikka tennistä. Voi sitten vaihtaa pelivälinettä mieleisekseen jos ei voittoja tule

Hakua:
Mutta asiaan: keskiviikkona oli hakureenit ja jatkoimme hallinnalla, tällä kertaa Heri ei tehnyt ihan niin pitkää lenkkiä hakualueella, mutta juuri kun se oli tulossa mun luokse niin se jäikin norkoilemaan puun luokse ja yritti jopa kiivetä sinne Syykin selvisi melko pian: talipallo! Onneksi se oli sen verran ylhäällä ettei Heri ihan yltänyt siihen.

Kun päästiin keskilinjalle niin maalimiehet kävelivät rauhassa piiloon. Heri oli into piukeella mun vieressä mutta pysyi hienosti paikallaan ja sain kehuttuakin sitä rauhallisesti. Kun mm oli piilossa odotin vielä hetken ja sitten vasta annoin Herille luvan lähteä. Kolmannella molarilla Heri oli jo niin täpinöissään että lähtöluvan saatuaan inahti innostuksesta Ens kerralla otan varmaan tähän hallintareeniin mukaan rullantuonnin, Herillä kun ei paljoa hommia ole tuossa maalimiehen etsimisessä. Maalimieheltä kuljetus keskilinjalle onnistuu tosi hyvin, kun sais Herin kulkemaan myös sen alkupätkän keskilinjalle samaan tyyliin...

Hevosenlantaa...
Käydään tyttöjen kanssa lenkillä tuossa "omassa metsässä", edellispäivänä tuli käppäiltyä kolme tuntia kun oli niin hieno ilma. Samoilla poluilla kopsottelevat myös ratsastajat, ja aina välillä tieltä löydyy hevosenlantaa. Koirien mielestä suurta herkkua, mutta mää en siitä lannansyönnistä kovasti perusta.

Oon saanut Qiran aikanaan lopettamaan tuon lannansyönnin huitasemalla sitä persuuksille sen syödessä kikkareita, ja tuumin että tehdääs Herille sama homma. Noh, Heri herkuttelee, minä huitasen remmillä sitä reidelle, Heri ei inahdakaan vaan jatkaa matkaa kolmella jalalla ihan kuin mitään ei olisi sattunutkaan... Seuraavalla kerralla sama homma, minä huitaisen ja lähden vielä ajamaan neitiä takaakin mölisten vihaisesti. Kolmannella kerralla Heri on YHÄ kiinnostunut kikkareista, joten tällä kertaa hyppään sen viereen ja karjaisen niin lujaa kuin kurkusta lähtee.

Vihdoin tais mennä jakeluun, karjaisun jälkeen Herppa on sitä mieltä että mamma saa kulkea edellä ja neiti tulee nöyrästi perässä... Melko kovapäinen otus, sillä on selvästi kova kipukynnys kun ei ollut moksiskaan remmillä huitaisuista, mutta karjaisulla oli vaikutusta. Hyvä niin, koska mää en tykkää käydä käsiksi koiriini.

Eilen tehtiin lyhempi lenkki eikä kikkareita tullut vastaan, voi kyllä olla että Heri on tyypilliseen tapaan nollannut kovalevynsä yön aikana ja opit on unohdettu Qirakin osaa muuten sikailla, sillä välin kun keskityin Herin torumiseen niin Qira popsi mun selän takana hyvällä halulla kikkareita Kieroja otuksia.

Eilen vielä huviteltiin kotipihassa, pistin Qiran makaamaan ja hyppyytin Heriä Qiran yli. Ja toisinpäin Sitten opetin Herille "ympäri"-käskyä, ja oli aika hauskan näköistä kun molemmat tytöt pyöri ympäri samaan aikaan! Tätä vois koittaa videoida joku päivä.