Reissut on nyt reissattu ja kotiin on palattu. Itseasiassa kotiuduttiin jo maanantaina puolenyön aikaan mutten ole ehtinyt tekemään blogiin päivityksiä.

Kuulumiset kuluneilta viikoilta:

4.4. käytiin katsomassa Qiran lapsukaisten luonnetestiä Helsingissä, ja samalla reissulla Heri pääsi moikkaamaan Veeti-isoveikkaa ja Eelistä. Heri oli hyvin nöyrää tyttöä poikien edessä, maha viisti maata ja suupieliä lupsuteltiin  Helsingistä ajeltiin Tampereen kautta Seinäjoen mökille, ja Heri innostui vähän turhankin reippaasti laajentamaan reviiriään... Jossain vaiheessa huomasin että se söi jotain metsikössä, huusin luokse ja Herihän tuli. Sillä oli suussa jotain, ja kun avasin neitokaisen kidan niin sieltä tippui puoliksi mädäntynyt jäniksen kallo Tämän jälkeen Heri pääsikin naruun kiinni. Tosin Qira kävi vielä hakemassa selkärangan ja toi sen näytille, yyh. Löytyihän sieltä metsiköstä sitten loputkin pupusta:


Herin eväät...

Sunnuntai vietettiin mökillä, ja maanantaina aamulla klo 8.00 auton nokka kohti Oulua. Käytiin moikkaamassa Jaanaa ja siitä matka jatkui Tepastoon. Perillä oltiin kymmenen aikaan yöllä joten melkein samantien painuttiin unten maille.

Mökillä reenattiin neljänä päivänä rullailua, kaksi reeniä onnistui, yksi meni pieleen olosuhteiden takia ja yksi muuten vaan pieleen... Olosuhteiden takia pieleen mennyt reeni johtui siis valtavasta lumimäärästä; Ilkka meni läheiseen metsikköön piiloon jään kautta, ja mun oli tarkoitus lähettää Heri mökin luota. Luntapa siinä olikin sitten vyötäröön asti joten Herppa oli pikkasen ihmeissään että mitäs me nyt tässä oikein meinataan... Muutama ääniapukin oli paikallaan mutta rulla tuli sitten lopulta mallikelpoisesti. Se mikä meni totaalisen pieleen johtui siitä että matka oli liian pitkä (eli ohjaajan moka). Ilkka meni Herin nähden auton taakse piiloon, matkaa about 30m. Heri juoksi hienosti mutta sitten ei oikein osannut lähteä tuomaan rullaa mulle asti. Oli tiputtanut sen matkalla ja sitten kääntynyt takaisin, Ilkka teki ohjeiden mukaan eli antoin Herille ruoan... Otettiin pari paikkausreeniä ja Herin oli aika vaikeeta lähteä tuomaan rullaa, mutta onnistuihan se sitten lopulta.

Muuten mökillä oli tosi hienoa, säät suosivat ja koirat sai olla niin paljon ulkona kuin halusivat. Ja kolme ruokaa päivässä oli erityisesti Qiran mieleen

 


Herillä on siiiiivet!

 


Perjantaina käytiin metsälenkillä ja Hoo pääsi taas vetohommiin.

Lauantaina ajeltiin takaisin Seinäjoen suuntaan ja poikettiin taas Jaanalla, nähtiin myös Hawa veli ja sisarukset sai vähän aikaa riekkua keskenään. Hawa tosin vaikutti vähän totisemmalta kuin Heri, joka taas ei ottanut nokkiinsa Hawan pomotuksista. Terkut velipojella, oli kiva nähdä

 


Seinäjoella oli vähän vähemmän lunta.

Maanantai-iltana puolenyön aikaan oltiin taas kotona, ja tiistaina tottisteltiin hakuryhmän BH-reeneissä, vetäjinä Nuutiset. Otin Herillä maahanmenoa kun se ei suju, vaan tuollapa se sujuikin... Paikkamakuu oli hauskassa kuviossa, Heri pysyi hienosti paikallaan ja pääsin palkkaamaan onnistuneesta suorituksesta.

Keskiviikkona käytiin raunioilla ottamassa telineet, ja Hoo oli ensin aivan sekaisin. Ihan kuin narun päässä ois ollu vieras kulkukoira kadulta... Noh, syy onneksi selvisi: caccahätä Asioiden toimittamisen jälkeen hommat sujui ihan kohtuullisesti. Raunioilta ajeltiin Tamskin näyttelykoulutukseen, ja vaikka mammaa jänskätti niin Hoo se tapitti liikkumatta paikallaan kaikki lääppimiset.

Torstaina uusi yritys raunioilla (nyt asianmukaisesti ulkoilutettuna) ja nyt jäi itselle hyvä mieli. Pituus, tikapuut ja pituushyppy sujuvat ongelmitta, liikkuvaa tynnyrisiltaa ja keinua pitää vielä hioa.

Perjantaina taas agiliidot, lähdöstä ei meinannut tulla yhtään mitään kun Hoo oli jatkuvasti varastamassa... Ja vielä ärsyttävällä tyylillä eli hipsii kaikessa rauhassa edessä olevalle esteelle ja viis veissaa mun komentelusta. Itse rata sujui ihan hyvin, vauhtia oli vähän liikaakin kun päivän pitkä lenkki oli jätetty väliin.

Sunnuntaina tokoiltiin läheisellä kentällä Merjan, Sarin ja Keijon kanssa, ja nyt oli Herpalla mukavasti korvat mukana. Otin paikkamakuuta kun Kipi reenasi luoksetuloa, ja hyvin Hoo pysyi paikallaan. Otin sivussa paikkamakuuta myös muiden reenatessa, eikä Hoo noussut vaikka pää pyöri välillä turhankin vilkkaasti. Seuraaminen oli nyt tosi hienoa, ja luoksepäästävyys (toko) ja pk-ilmoittautuminen sujuivat ongelmitta. Luoksetulossa Herpan oli ihan pakko kurkata läheinen purkki, muuten ihan ok.

Herin juoksua odottelen kovasti, otus on välillä aivan kuutamolla ja välillä ihanan nöyrä. Hevosenkikkareetkin on toistaiseksi kierretty oikein nätisti.