Mitähän kaikkee sitä on tullut tehtyä... Ihan alkuun täytyy mainita että Heri ei ole enää lainkaan ontunut jalkaansa Sekös saa iloiselle mielelle jos mikä!

Keskiviikkona siis lähdettiin mökkeilemään, ensin oltiin yksi yö Ylistarossa, ja torstai-aamuna suunnattiin Hailuotoon. Siellä meillä oli varattuna meren rannalta mökki, ja ihan mukava mökki se oli. Tosin tasoon nähden hinta olisi ehkä voinut olla halvempi, mutta maisema ainakin oli hieno. Heri suhautteli innoissaan hiekalla ja kävi meressäkin makoilemassa, onneksi se ei sitä vettä juonut kun siitä ei olisi hyvää seurannut. Perjantai-aamuna ennen lähtöä tein Herille ruokajäljen kun vieressä oli niin ihanaa metsämaastoa, eli jäljen askelille turvotettua nappulaa. Välillä enempi, välillä vähempi, lopussa kannellinen purkki. Ei tainnut neitokaisella olla tarpeeksi nälkä kun söi miten sattui ja vetikin vielä mokoma. Jälki kuitenkin päästiin loppuun asti.

Matkalla Tepaston mökille käytiin vielä Jaanan luona evästämässä, ja Heri & Qira sai sen aikaa odotella Jaanan pihassa mikä olikin kiva juttu kun edessä oli kuitenkin useamman tunnin ajomatka Kun mentiin sitten moikkaamaan koiria niin Heri oli raivostuttava oma itsensä, tyhjänpäivästä haukkumista kun virtaa oli liikaa... Matka jatkui sitten Tepastoon jossa olimme puolenyön huonommalla puolella, kiva oli sateen keskellä pilkkopimeessä purkaa autosta kuormaa. Tytöt sai olla paljon pihalla, ja yks päivä käytiin Pallaksella tekemässä 10kilsan lenkki. Heri veti koko matkan Ilkkaa, alkumatkasta ylämäkeen ja loppumatkasta alamkäeen ja hyvinhän tuo jaksoi, tuumin että jos se jaksaa vetää tommosen matkan niin ens vuonna kyllä polkastaan se AD(HD...) koe, jos vaan uskaltaudun pyöräilemään Herin kanssa.

Tepastosta lähdettiin sitten takasinpäin Ylistaroon, tällä kertaa Oulussa piti tyytyä maksulliseen ruokaan kun Jaana oli reissussa eikä päästy sinne herkuttelemaan Ylistaron mökillä ei säät oikein suosineet, mutta yhtenä päivänä otin kuitenkin Herille rullareenin. Nyt tavoitteena on saada Heri hoksaamaan että se rulla ei olekaan kädessä, eli otin Herin sivulle, Ilkka meni vähän matkan päähän, heilutti rullaa ja laittoi sen jalkoihinsa, ja seisoi sitten tumput suorina. Lähetin Herin maalimiehelle ja neitihän hoksasi heti mitä tehdään, nappasi rullan ja sinkosi sen kanssa mun luo Mainiota! Tehtiin tää neljä kertaa, ja vikalla kerralla Ilkka meni ladon taakse piiloon, homma toimi siitä huolimatta. Siitä onkin tosi pitkä aika kun ollaan viimeksi hakuiltu, eli tauko ei tee huonoa pikkukoiran päälle.

Tiistaina oltiin taas Tampereella, ja illalla meillä oli tokoreenit. Päätin uskaltautua etenemään merkki +  ohjatussa reenissä. Ensin otin pelkkää merkkiä, ja Heri muisti tän aika hyvin. Tosin välillä matka jää vieläkin lyhyeksi, mutta vanha virsi: harjoituksen puutetta. Sitten Sari avusti ruokakuppien kanssa, eli otin suuntaa kupeilla ja hyvin meni. Seuraavaksi se vaikeampi reeni: ensin merkille ja siitä kupille... Sari vei vasempaan kuppiin namin, ja Herihän tuijotti sitä kuin haukka. Odottelin että se katsoo eteenpäin, ja kun se katsoi merkkiä annoin "merkki!" käskyn, ja sinnehän Heri meni! Olin aika äimänä, ja äkkiä vapautin sen vasemmalle kupille hakemaan ruokaa. Sama uusiksi, ja taas onnistui Suorastaan käsittämätöntä!! Joko tuo otus on aivan putkiaivo, tai sitten se on fiksumpi kuin mitä kuvittelen.

Ainiin, pikku insidentti sattui kun reenattiin ohjattua. Heri seisoi merkillä kun Nala-berni meni (ehkä vähän liian läheltä) takaa ohi. Heri bongasi Nalan ja alkoi kurkottelemaan sinnepäin, johon totesin että "Et mene". Noh, Heri alkoi selvästi enempi kiinnostumaan ja oli lähdössä ja karvatkin alkoi vähän niskasta nousemaan... Totesin uudestaan että "Et muuten mene", vaan Herihän lähti kuin ohjus jolloin tuumin että "Noniin, mitäköhän pikkukoira nyt meinaa..." ja ääneen huusin että "HERI **KELE!!!". Heri kun ei ole mikään rähjä vaikka remmissä tykkääkin meuhkata, ja ensin näytti siltä että Heri meinaa syödä Nalan mutta sehän vain juoksikin toisen hännän alle nuuskimaan Totesin että sattuipas sopivasti reeneissä ja pääsen puuttumaan, ja vaikka en reenatessa koiraan käy käsiksi (esim. jos ei mene merkille kun käsken), niin tämmöiset asiat saa mun päreet ja varapäreetkin palamaan. Koppasin siis Herin siitä aika rajusti ilmaan, ja kannoin kiljuvan eläimen karvoista roikottamalla takaisin merkille, laskin sen siihen ja totesin rauhallisella äänensävyllä että "Odota.". Heri oli hetken sen näköinen että "en enää leiki sun kaa", (ja Sari varmaan kauhisteli raakaa käsittelyä), mutta vain HETKEN. Parin sekunnin päästä Herin ilmeestä näki että juttu on unohdettu, ja kun lähetin sen ruokakupille niin se ei ollut moksiskaan!!

Jos luonnetestissä todetaan että tuo otus on pehmeä niin sitten en kyllä ymmärrä koirista mitään! Mutta kun jonkinverran on noita koiria tullut nähtyä niin veikkaisin että Heri ei ihan siihen pehmeimpään sakkiin kuulu...