Perjantaina pakattiin auto täyteen tavaraa ja lähdettiin kohti Kuopiota, Jaana oli varannut Gipsterniläisille Rauhalahden matkaliukeskuksesta kaksi kuuden hengen huvilaa, ja täysi tusina G-klaanista olikin tulossa paikanpäälle. Kisalevia koiria oli Herin lisäksi Kalle (Galax), Veeti (Fendor) ja Ferro. Kaikki ukkelit olivat menossa jäljelle, Kalle avoimeen ja muut voittajaan.

Oltiin kuuden jälkeen perillä, majoittuminen sujui mukavasti kun kämppäkavereina oli Annikan pojat (Eelis&Veeti) joten koiria ei tarvinnut pitää eristettyinä vaan saivat olla kaikki yhdessä. Saman katon alla oli lisäksi Annikan kyydissä tullut Merja sekä Katja&Jukka. Perjantai-ilta sujui rattoisasti, saunan jälkeen mentiin naapurihuvilaan jossa oli pöytä täynnä jos jonkinmoista herkkua. Itsellä oli ollut koko viikon vähän huono olo ja kun jännityskin alkoi nousemaan pintaan niin eväät ei oikein maittaneet... Yö sujui vähän huonoilla unilla ja lauantaina olikin sitten herätys seiskan aikaan. Tosin olin herännyt jo varmaan kuudelta...

Aamupalan jälkeen auton nokka kohti Simpekin kisakeskusta, oltiin perillä ihan hyvissä ajoin ja ensin kävin ilmoittautumassa. Sain lappusen jossa oli EK:n suoritusjärjestys: jälki, tarkkuusruutu, pudotettu esine, henkilöhaku, esine-etsintä ja tottis. Just joo, tottis viimeisenä, nyt ei hyvä heilu. Tarkastuksessa oli hauska olla kun koiria oli parisenkymmentä, Hoo oli ihan reipas vaikka mikrosirua ei ihan heti löydetty. Seuraavaksi arvottiin numerot, tai Herillä oli ihan omansa kun se oli EK:n alokasluokan ainoa koira Voittajassa oli kaksi koiraa eli yhteensä 3 koirakkoa EK:ssa.

Sitten jälkipaikalle, joka oli onneksi kohtuullisen lähellä. Tuomaria odottaessa kyselin Prepulan Helenalta että minkäs pituinen se avoimen jälki muuten on, mää kun muistelin että alokasjälki on 400m pitkä ja voittaja 500. No se alokkaan jälki olikin vain 300m! Janakin näytti tooosi lyhyeltä, ihan nauratti

Tuomarin saapuessa Helena lähti ensin Rudin kanssa jäljelle, sitten olikin jo Herin vuoro aloittaa kisansa. Ensin ilmoittauduttiin ja sitten tuomari selitti janaa ja sitten menoksi. Meidän piti muuten ilmoittautua joka osiossa, eli tätäkin vois reenata vielä enempi.

JÄLKI
Rauhoitin Herin kunnolla siihen janan päähän, ja kun se oli sopivassa mielentilassa annoin käskyn. Heri lähti etenemään tosi nätisti janaa pitkin, ja bongas jäljen melkein janan loppupäässä, lähti vasemmalle ja mää mukana. Mitään ei kuulunut eli ihan oikeaan suuntaan oltiin menossa. Eka keppi tuli tosi pian, ja tän Hoo ilmaisi nätisti. Kehuin sitä ja matka jatkui. Loppujäljestä mulla ei ole kovin selkeää kuvaa, ekan kulman Heri meinas hukata mutta löysi jäljen taas nopeesti, tällä kertaa se jopa ilmaisi kaikki kepit!! Jokaisella se ei mennyt maahan mutta tavalla tai toisella kuitenkin reagoi niihin tosi hyvin. Loppuvaiheessa olin ihan varma että mennään väärään suuntaan, mutta vika keppi tuli aika pian vastaan ja se oli siinä Jäljeltä saatiin hienosti täydet pisteet 50/50.

Sitten ajeltiin vähän matkan päähän suorittamaan kolme seuraavaa osiota.

TARKKUUSRUUTU:
Tässä meinas mulla verenpaine nousta, sinne tarkkuuteen meinaan huudettiin seuraavaa kilpailijaa ihan samalla tavalla kuin hakualueelle... Arvasin että Herillä on ensin pallo hukassa ja niin olikin. Vaikka tein samat alkurutiinit kuin aina ennen tarkkuutta niin Heri hilpas vauhdilla ruudun yli, kutsuin takaisin ja yritin saada sen tekemään oikeaa hommaa mutta taas se sinkosi yli ruudun etsimään ukkoja. Onneksi se lopulta tuli takaisin ja alkoi tekemään hyvin hommia, tosin se kerran meni esineen yli, vilkas mua mutta jatkoi tyynesti nuuskuttamista. Palasi onneks aika pian takaisin ja ilmaisi tosi hienosti, meni maahan niin että esine oli tassujen välissä ja vielä näytti sen mulle eli en joutunut etsimään sitä. Innosta hihkuen nostin esineen ja sitten meni taas pasmat sekaisin: mitenkäs tässä nyt pitäis toimia!? Hypähdin tuomarin luo esineen kanssa ja tuomari totes tiukeesti: ota koira pois ruudusta. Heri se siellä makoili pää vinossa Noh, koira sivulle perusasentoon ja homma uusiks, kysyin naama punaisena että en kai nyt mokannut tätä, oisko koiraa saanut kehua... Tuomari sanoi että et mokannut, huh! Pisteitä meni siitä kun Hoo seikkaili ruudun ulkopuolella, eli yhteensä saatiin tarkkuudesta 14/20.

PUDOTETTU ESINE
Sitten pudotettu esine joka oli ihan siinä vieressä, maasto oli oikein mukavaa eikä yleisöäkään ollut paikalla, eli helppo nakki Herille. Tuomarikin oli sopivan kaukana ettei häirinnyt ollenkaan. Seuraamisosuus nyt oli mitä oli, mutta itse pudotetun nouto ihan super. Tästä pisteitä 18/20, tuomari totes jotain että pientä hallintaongelmaa / kurittomuutta seuraamisessa... Ihanko totta

HAKU
Sitten jännin paikka eli haku. Hakualue oli pienen matkan päässä ja jäätiin odottamaan omaa vuoroa niille sijoille koska hakualueen lähelle ei kuulemma mahtunut enempää autoja. Eli kun eka voittajan koira olisi tehnyt oman suorituksensa hän tulisi pois ja sitten me ajellaan paikalle. Odottavan aika on tuskastuttavan pitkä!! Mulla meinas oikeesti hermo mennä ja ajattelin että ne on unohtaneet meidät vallan.

Lopulta kuitenkin päästiin lähtemään, ja ehdin siinä vaihtamaan pari sanaa Helenan kanssa ennenkuin tajusin että meidän vuorohan on ihan heti. Jaiks, Herille välineet päälle ja menoksi. Oma pää tyhjeni totaalisesti, mutta Heri kyllä tiesi mitä ollaan menossa tekemään Annoin sen vetää mut hakualueelle, mitäs sitä turhaan innokasta koiraa alkaa hillitsemään.

Yritin aika tehokkaasti sabotoida Herin suorituksen, olin fiksuna katsonut että tuulee oikealta joten sinnepä lähetän Herin...
Heri: "nuuh nuuh, voisin muuten mennä tonne vasemmalle"
Lili: "eikun tuulee oikealta, lähetän sut sinne"
Heri: "nuuh nuuh, mut se molari ois tuolla vasemmalla takakulmassa"
Lili: "eikä, tuulee oikealta, lähetän sut sinne onko selvä!"
Heri:"mutinaa jupinaa...."

Lähetin Herin siis oikealle, se teki tosi löysän piston joten laitoin sen menemään sinne uudestaan, ja melkein heti siinä sitten tajusin että ei hemmetti, se maalimies muuten varmaan on tuolla vasemmalla. Heri teki kohtuu hyvän piston sinne oikealle, ja kun se tuli takaisin lähetin sen vasemmalle. Lähti vauhdilla ja melkein samantien tuli rulla suussa... Hyvä minä. Pitäis vaan koittaa pitää järki päässä ja uskoa koiraa! Noh, sen verran muistin että pidin naamani kiinni kun Heri tuli, se tulikin hyvin rullan kanssa sivulle asti, napsautin näyttöliinan kiinni ja sitten mentiin. Maalimies oli sadeviitan alla ja otin Heriä siinä haltuun, tuomari käski tosin irroittaa liinan ensin ja sitten vasta sain laittaa Herin maahan.

Kun lähdettiin takaisin kohti keskilinjaa Heri oli aivan hämillään kun palkkaa ei tullut, jäi kyttäämään maalimiestä ja tuumin että saa nähdä miten homma tästä jatkuu... Sitten mulle tuli mieleen että se vika molari on muuten varmaan oikeassa takakulmassa. Lähetin Herin oikealle, ja se viipyikin kohtuu kauan reissullaan. Kun se tuli takaisin lähetin vasemmalle, teki hyvän piston, ja kun se tuli sieltä tein yliheiton ja viskasin sen suoraan oikealle Tätä ei olla ikinä reeneissä tehty, mutta ajattelinpa kokeilla  Heri muuten otti pari kertaa rullan siinä keskilinjalla suuhun, siitä tiesin että se on varmaan käynyt toisellakin molarilla mutta oli epävarma kun ei ollut ekalta saanut palkkaa.

Taisin kerran vielä lähettää vasuriin ja sitten alettiin olemaan jo radan päässä, eli lähetin Herin taas oikealle, näin että sillä oli haju ja pian alkoihin häntä heilumaan yhden puun juurella. Sitten jänskäsin että ottaako se nyt rullan vai ei, tiesin että se on kertaalleen jo siellä käynyt mutta ei ole silloin rullaa ottanut... Silmä kovana tuijotin lähestyvää koiraa, "tule rullan kanssa tule rullan kanssa pliiiis tule rullan kanssa!!"... Kun näin että Herillä oli rulla suussa meinasin ratketa riemusta ja pyörtyä siihen paikkaan Maltoin kuitenkin mieleni, napsautin näyttöliinan kiinni ja sanoin "näytä". Pariin sekuntiin ei tapahtunut mitään ja mää melkein jo huolestuin, sitten Heri ampas liikkeelle ja mää juoksin hippulat vinkuen sen perässä. Toinenkin maalimies oli sadeviitan alla, eikä tuomari edes tullut perille asti. Kysyin että oliko tää nyt tässä, saanko vapauttaa koiran? Ja tuomari totes että juu. Melkein en uskaltanut alkaa kehumaan, sen verran vieläkin jännitti.

Otin Heriltä hakuvermeet pois ja kehuin sen maasta taivaaseen, nyt se olikin paljon rennompi kuin ekalla maalimiehellä ja tuntui olevan ihan tyytyväinen itseensä. Varmasti oli sillekin itsetuntoa nostattava kokemus.

Mentiin sitten Herin kanssa kuulemaan tuomarin tuomiota, ja vähän vielä jänskätti että mitähän tästä tulee... Tuomari totes että eka näyttö oli erinomainen, toisella oli pieni viive joten siitä meni jotain pisteitä. Huomautti myös siitä kun Hoo oli sen parisen minuuttia omilla teillään, että minuutin verran voi koira kyllä olla näkymättömissä mutta mielellään sitä kannattaisi huutaa luokse. Kehui että pistot oli riittävän syviä. Ihan hyvin siis meni, pisteitä 73/80, JEEEEEEE!!! Kirmattiin sitten Herin kanssa autolle ja kun päästiin sopivan matkan päähän annoin Herille kanilelun riepotettavaksi, se taisi olla ihan ok palkka Herpankin mielestä

Pahin oli siis ohi, ja seuraavaksi olisi esineruutu. Matkalla esineruutupaikalle laskin että maastopisteet ois jo kasassa, mutta mua epäilytti jo valmiiksi se tottis että mitenköhän Heri jaksaa kun on ollut metsässä juoksemista koko päivä ja se pahuksen valeraskauskin vielä.

ESINERUUTU
Esineruudussa oli jonoa kun jälkikoiria oli vielä suorittamassa sitä, ja kun siinä juteltiin toisten kilpailijoiden kanssa niin kuulemma oli ollut aika vaikea ruutu eikä sieltä montaa esinettä ollut noussut. Esim. alokasluokassa oli jäänyt esineitä vallan nostamatta. Otin Herillä odottaessa yhden pikkureenin, heitin piponi pusikkoon ja käskin Herin hakea sen. Lopulta tuli meidän vuoro, ja tapani mukaisesti käveltiin ruudun vasempaan reunaan ja lähetin Herin siitä matkaa. Hoo ampaisi hienosti ruutuun, eteni suoraan kunnes sai hajun oikealta, ampas keskelle ja hetken päästä tuli esineen kanssa takaisin. Olin vähän että häh, tässäkö se oli Eihän sen näin helppoa pitänyt olla. Noh, esine tuomarille ja arvostelua kuuntelemaan. Tuomari sanoi että vähän suu elää palauttaessa mutta muuten moitteeton suoritus, täydet pisteet. Wautsiwau!! 30/30

TOTTELEVAISUUS
Sitten oli vielä tottis jäljellä, mutta auton akkupa sanoi tässä vaiheessa sopimuksen irti. Joo-o, siinä sitten hetken ihmeteltiin asiaa, onneksi saatiin järjestäjiltä aika pian apua ja päästiin loppuviimein sinne tottiskentällekin. Mulla oli pää ihan sekaisin ton autohomman takia joten en oikein osannut keskittyä omaan suoritukseen. Jaana myös lisäsi vähän paineita kun soitti ja totesi että kaikki on nyt meistä kiinni kun muut Gipsternit eivät ole tulosta saaneet Herin parina oli alokasluokan jälkikoira, ja meidän onnella päästiin ekana paikkamakuuseen. Hoo oli aivan kuutamolla, mennessä paikkamakuupaikalle se vaan haahuili ja nuuski eikä ollut lainkaan kontaktissa. Ehkä olikin onni että se oli ensin paikkamakuussa, pääsi vähän tunnelmaan kiinni parin tottistellessa.

Paikkamakuu sujui varmasti, ja sitten omaan suoritukseen. Kontaktista ei tietoakaan, ja jostain syystä Heri keksi että on olemassa sellainen liike kuin eteenmeno... Ja voisinpa tehdä sen vaikka heti tähän alkuun. Kivaa keulimista siis. Onkohan se jutskaillut Hiskin kanssa 

Alkupätkä seuraamista oli aika kaameeta, mutta ekojen käännösten jälkeen Heri heräs ja loppu oli aika hyvää. Henkilöryhmässä mää sompailin miten sattui, Heri kyllä istu nätisti kun pysähdyin mutta en vaan osannut kiertää niitä ihmisiä mitenkään fiksusti. Liikkeestä istumisessa Heri keuli taas varmaan puoli metriä, eikä tietenkään istunut vaan jäi seisomaan. Liikkeestä maahanmeno onnistui hyvin, ja tuli luokse nätisti mutta ois saanut tulla kyllä lujempaa. Sitten noutoihin, tässä vaiheessa itse rentouduin kun tiesin että näistä Heri tykkää.

Tasamaanoudon yritin sössiä heittämällä kapulan pusikkoon, kenttä oli siis heinäpellolle tehty kapea kaistale ja reunoilla pitkää heinää. Heri onneksi löysi kapulan ja toikin hienosti, estenoudot sujui myös ongelmitta vaikka A-este oli aika huteran oloinen. Ja sitten se eteenmeno, en todellakaan uskaltanut vihjasta Herille mitään ettei taas keuli, ajattelin että jos ei irtoo niin sitten ei irtoo. Vaan Heripä lähti tosi hienosti ja vielä suoraan, maahan ei tietenkään mennyt ekalla käskyllä.

Se olikin sitten siinä, huokasin helpoituksesta ja tuumin että kai me se 70 pistettä nyt ainakin saatiin. Tuomarin arvostelu oli mun mielestä aika lepsua, seuraaminen oli hyvä, sitten tuli rimpsu erinomaisia (paitsi liikkeestä istuminen ja eteenmeno), eli yhteensä pisteitä peräti 88!!! Ohhoh, mahtava suoritus. Se siis tiesi sitä että Heri sai kuin saikin ekasta EK-kisastaan koularin!! Uskomaton juttu

Herillä oli kyllä äärimmäisen hauska päivä, joka osioon se oli valmis lähtemään aina yhtä innokkaasti. Sillä oli ihan huvipuistopäivä Mulla oli ekat fiilikset että ei enää ikinä etsintäkokeeseen! On aika rankkaa itselle kun noita osioita on niin monta. Mutta kyllä me ens vuonna tässä lajissa jatketaan Jos ei muuten niin ihan vaan sen takia että Heri tykkää tästä niin mahdottomasti. Ja oli se itsellekin kyllä ihan jees kokemus, lisäreeniä kaivataan mutta ennen kaikkea kisakokemusta. Täytynee joku kerta lyöttäytyä Kaarinan matkaan ja mennä katsomaan voittajaluokan etsintäkoetta.

KIITOKSET:
Kiitos taas Jaana, ei oikein edes sanat riitä tällä kertaa Kiitos myös mukavasta viikonlopusta, kiva kun järjestit meille luksusmajoituspaikan! On hienoa että kasvattaja ei lainkaan epäile pikkukoiran kykyjä

Kiitos Kaarinalle kaikesta avusta ja tuesta, toivottavasti jaksat jatkossakin kannustaa ja vastata tyhmiin kysymyksiin ja opastaa ja kouluttaa meitä

Kiitokset myös Helenalle, oli kiva että vielä paikanpäällä sai kysellä tyhmiä.

Kiitokset kaikille meidän kanssa reenanneille, erityisesti hakuporukoille!

Kiitos myös kaikille jotka viettivät mukavaa viikonloppua meidän kanssa Rauhalahdessa!

Jatkanen juttua kunhan palaan vähän maanpinnalle ja päästään kotiin, vielä joutuu jännittämään mitä auton akku tänään sanoo