Sunnuntaina vapunpäivänä jäljesteltiin Pekka Korrin opeissa, ja ihan jees päivä oli. Kun Pekka aamulla jutusteli niin aloin miettimään että "Jaahas, neljä vuotta tehty hommaa väärin"

Ohessa vähän hajamietelmiä, yritin kotona muistalle mitä kaikkea Pekka oli puhunut ja mitä muiden jäljistä oli opittu.

Pekka selitti hyvin että kotona / kentällä omistaja on aina se joka tekee aloitteen mitä tehdään ja miten. Kotona omistaja antaa ruoan, vie ulos, kertoo koska nukutaan. Kentällä omistaja päättää mitä tehdään ja miten jne. Mutta jäljellä koiran pitäisikin olla se joka aivan itse tekee kaikki päätökset, eli koira saa olla The Boss. Ohjaaja pitää vain liinasta kiinni ja tulee turpa tukossa koiran perässä laittaen koiran löytämät kepit taskuun.

Koiran ja ohjaajan suhde on vaikeampi kuin koiran ja jäljen, ilman ohjaajaa koira selviytyisi varsin mainiosti. Ja jos koirat olisivat puolivillejä tarhakoiria, niiden ei tarvitsisi välillä kuikuilla johtajan mielipidettä että mennäänköhän nyt oikeaan suuntaan, olenkohan nyt hyvä koira...

Ensin ajattelin että olenkohan ollut liian kontrolloiva, mutta toisaalta kun kyseessä on hovawart niin en usko että olen onnistunut Heriä ihan totaalisesti pilaamaan. Kuitenkin haluan että Heri jäljestää tietyllä tavalla, eli en juokse sen perässä tukka putkella ja toivo parasta. Hoffi ja bc eroaa siinä että hoffi on jalostettu itsenäiseksi pihavahdiksi, bc taas ihmisen "työkaluksi" ja apuriksi. Siinä missä bortsua ehkä joutuukin vähän vakuuttelemaan olemaan pomo, niin hoffi kyllä osaa sen ihan luonnostaan

Ihminen paineustuu enemmän virheistä kuin koira, aina ei tarvita sitä Happy Endingiä, joskus jälki voi hukkua tai vika keppi jäädä. So what, koira autoon ja seuraavalla kerralla parempi onni. Ihmiselle on paljon vaikeampaa jättää homma kesken, mutta koira todennäköisesti sisuuntuu ja tekee seuraavalla kerralla paremmin hommia.

Koiralle saadaan itseluottamusta jo pennusta lähtien tekemällä niin, että se vedetään tahallaan namijäljeltä pois, jos koira pistää vastaan niin liinaa taas löysätään. Jäljelläkin voi käydä niin että ohjaaja vahingossa kiskaisee liinasta, koira ei saisi tästä hämääntyä vaan jatkaa jäljestämistä. Ja sitä koiraa ei tosiaan ohjata sillä liinalla, eikä tarvitse haaskata aikaa koiran lukemiseen. Koira tekee hommansa ja sillä sipuli. Tää onkin mulle helppoa, en ikinä pysty keskittymään samaan aikaan siihen että kulkisin metsässä ja tuijottaisin edellä menevää koiran hännänasentoa mistä yrittäisin selvittää mielentilaa Ja kehut tulee vain ja ainoastaan kepeistä, ei kulmien suorittamisesta tms.

Fyysinen kunto = henkinen kestävyys. Shakinpelaajatkin käy kuntosalilla ja lenkeillä, koiran ja ennenkaikkea ohjaajan kunnosta on myös muistettava huolehtia!

Kotikoirat elää aika paljon pumpulissa, niiden tarpeista huolehditaan ja ne saa loppuviimein aika usein palkkaa työstään. Jos vertaa vaikka rajakoiriin tai huumekoiriin, ne ei tee löytöjä loppuviimein kovin usein. Kisakoiralle pitää siis tehdä PALJON reeniä ilman palkkaa, ja myös kisamaisia reenejä niin ettei kisatilanne sitten eroa harjoituksista.

Janalla voi käyttää myös näkölähtöä: koiralle näytetään kun jäljentekijä lähtee tekemään jälkeä, koira käännetään pois ja odotellaan jäljen vanhenemista. Sitten koira (jolla on muistikuva metsässä seisovasta jäljentekijästä) janalle ja menoksi.

Jäljen ikä kannattaa olla aina mahdollisimman lähellä kisaikää, eli 3-luokan jäljen ikä n. 1.45h - 2.15h. Näin koira oppii ajamaan tietyn ikäistä jälkeä, eikä haittaa vaikka metsässä harhailisi sienestäjiä tms.

Lopussa ei kannata pitää kippoa tai muuta palkkaa (alkuopetus erikseen), tärkeintä jäljellä on ne KEPIT! Kärjistettynä: jos Heri ajaa jälkeä ja ruokakuppi tulee vastaan, se menee sen ohi ja etsii kepin koska se on tärkeämpi

Ja sitten Herin jälkeen:

Aronin omistaja Heidi oli tehnyt Herin jäljen, ja mää tein Aronille. Herpan jälki oli muistaakseni jonkun 300-400m pitkä, kaks kulmaa ja pari kaarrosta.  Keppejä neljä. Janalla Heri oli lähdössä takajäljelle, mutta en voinut päästää kun siellä suunnassa oli ollut yhden belgin jälki. Oikea suunta löytyi ja sitten mentiin. Tavoistani poiketen (ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni!) ajoin jäljen niin että pidin ihan sieltä liinan päästä kiinni. Heri ajoi oikein mukavasti jälkeä, ois saanut mun mielestä tehdä tarkempaa työtä, mutta veikkaan että Pekan mielestä oltiin liian hitaita

Kaikki kepit löytyi, vikan kanssa oli pientä säätöä kun onnistuin tulemaan liian lähelle Heriä. Se kuitenkin sitkeästi häntä huiskien etsi keppiä kunnes löysi sen. Itse olin tyytyväinen, ja Pekkakin totesi ettei ainakaan motivaatiosta tarvitse murehtia. Kehuja sain siitä että jälkiliina pysyi koko ajan sopivan tiukalla, irti maasta.

Hauskan jäynän tosin tekivät mulle, eli koko porukka tuli aina jäljestävän koirakon perässä. Noh, yhtäkkiä tajusin että missäs se lauma onkaan, en katsonut taakseni mutta hoksasin että ne ei enää tulekaan perässä. Olin aivan varma että Heri ajaa väärää jälkeä, mutta mitä muutakaan mahdoin kuin luottaa Heriin ja mennä perässä. Ja Heri oli oikeassa Pekka oli huomauttanut että heti huomasi ohjaajan käytöksessä epävarmuus. Kepit pitäis ilmaista varmemmin, nyt ilmaisi ainakin yhden kepin niin että olikin takapuoli menosuuntaan. Mutta pääasia on että ilmaisi!

Kysyin Pekalta aamulla ennen jälkientekoa että miten saisi nopeutta tuohon ilmaisuun, en oikein saanut vastausta kun Pekka sanoi että "Minulla oli kaksi ekaa koiraa ilmaisi maahanmenemällä, sen jälkeen kaikki tuomalla kun siitä maahanmenosta ei voi pitää samanlaisia bileitä". Hmmm... Eli? En kyllä meinaa vaihtaa Herin ilmaisutapaa, uskon että saan jossain vaiheessa nopeutta siihenkin.

Vähän ehkä olisin kaivannut enemmän kommentteja, ja erityisesti kotiläksyjä. Ihan antoisa päivä kuitenkin, itselle tuli aikamoinen hinku lähteä jälkimetsään mutta sitä ennen pitäisi hommata se gps... Ilman sitä en uskalla mihinkään voittajaluokan kisoihin lähteä, vaikka Heri mainio jälkikoira onkin. Mun kun pitäis se auto sitten löytää että kepit saadaan luovutettua ajoissa