PERJANTAI
Meinasi unohtua vallan agireenit, eli pe illalla kävästiin agireeneissä. Oli niin kuuma etten tällä kertaa viitsinyt mennä kävellen. Heriä ei helle (tietenkään) haitannut, se teki hommia innokkaasti ja reenit meni niin hyvin että pakko kai se on ilmoittaa johonkin kisaan. Vikalla radalla tiesi että se on aika puhki koska ei haukahtanut kuin kerran  Lähdöt sujui taas vaihteeksi tosi hyvin.


LAUANTAI
Lauantaina kävin ensin avaamassa putiikin tuuraajalle, sitten käytin koirat uimassa ja sen jälkeen ajeltiin Vesilahdelle Merjaa treffaamaan. Sieltä sitten ajelin Merjan ja "munakupin" perässä Laitilaan. Paikanpäällä ei ollut vielä muita Piffejä, joten saatiin varattua hyvä paikka vaunulle. Siinä menikin useampi tunti kun laitettiin paikkoja kuntoon, ja pian olikin iltapalan aika. Iltapalan jälkeen jokainen treeniryhmä piti palaverin, ja meidän kouluttajana oli Niina Ojansivu. Niinallahan on KVA jäljeltä, Nerihoff's Arcobaleno "Peto" jolla myös FH1 eli oli ihan mielenkiintoista päästä kuuntelemaan Niinan oppeja.

Meidän leiri

SUNNUNTAI
Aamupalan jälkeen metsään tekemään jälkiä, Herille janareenejä. Kuumaa oli ja hiki tuli.

Herille neljä janaa, oikea-vasen-oikea-vasen. Ekalla meni puolet liinanmittaa takajälkeä, korjasi sitten itse ja lähti menemään oikeaan suuntaan. Niina käski mun pysymään paikoillani, mutta mää en ymmärtänyt miksi joten jatkoin matkaa Herin perään. Niina tarras mua liivistä ja tiukkasi että "pysy paikoillasi!". No siinä sitten seistiin ja Heri vaan pyrki voimakkaasti jäljelle, lopulta Niina totesi että "noniin, se ei anna periksi eli jäljen on mentävä sinne". Matka jatkui ja keppi löytyi. Sama homma kaikillä janoilla, Heri tosin teki päinvastoin kun olin odottanut eli otti jäljen oikeaan suuntaan joka kerta. Se niistä takajäljistä Koiralle on siis annettava mahdollisuus analysoida sitä jälkeä kunnolla, eli ei lähdetä heti perään vaan jarrutetaan, jos koira yhä pyrkii voimakkaasti eteenpäin niin sitten lähdetään perään. Tämä tietenkin vain kokeneilla koirilla, aloittelijoita ei kannata alkaa jarruttelemaan.

Itse jälki oli melkoista sompailua, eli kun maanantaina päästään pellolle niin siellä katsotaan että osaako neiti vai ei. Tuli taas mieleen että pitäisiköhän varuiksi antaa Herille nenäpunkkikuuri?

Päiväruoan jälkeen mentiin tekemään esineruutua, ja Herin ongelmahan on ollut se ettei tuo sitä vasemmanpuolesta. Noh, mukava tuuli kävi vasemmalta, ja lähetin Herin vasemmasta kulmasta. Mitä tekee Hoo? Juoksee täysiä suoraan sinne vasempaan takakulmaan ja tuo esineen! Just just... Seuraavaksi toi keskimmäisen, sitten oikean. Ihan piirrustusten mukaan. Niina sanoi että Heri pitää opettaa paremmin käyttämään tuulta hyväksi, ikä tuo kokemusta. Ongelma ei siis ollut lainkaan se mitä kuvittelin Olin kyllä oikeinkin ylpeä Heristä, se teki aivan upeasti hommia, ja toi esineet vauhdilla. Peton jälkeen päivän toiseksi paras suoritus

Illalla käytiin ensin Simon ja Retun kanssa lenkillä, ja sen jälkeen Heri pääsi vielä Bastin kanssa treffeille. Heri vallan ihastui charmikkaaseen vanhaan herraan, semmoiset keimailut se esitteli

Heri pellolla paikkamakuussa

MAANANTAI
Sää oli viileä, ei ihan kylmä mutta pitkähihainen oli tarpeen.

Aamusella mentiin pellolle tekemään jälkiä, ensin Niina teki Kelmi-sakemannille jäljen ja ajoi sen, oli hyvä nähdä osaavan koirakon työskentelyä ja vähän sitä mihin voisi pyrkiä. Herin jälki oli n. 300m pitkä, kaksi piikkiä ja kaksi keppiä. Tehtiin kaksi piikkiä siltä varalta että eka ei onnistu. Ensin Niina yritti opettaa miten se piikki oikein tehdään, mutta en usko että onnistuin kovin hyvin. Herin jälki oli alussa vähän sähläämistä, ja välillä Niina ihmetteli että "mitä ihmettä tuo eläin tekee?" Eka piikki oli aivan kamala, mutta otan siitä syyn niskoilleni koska en tarkalleen pystynyt sanomaan missä se on, eikä gepsikään aina niin tarkka ja luotettava ole että siitä olisi ollut apua. Jokunen tovi siinä sitten ihmeteltiin ja Heri veti eteenpäin ja sivuille ja välillä seisoi ja ihmetteli, mutta periksi typy ei antanut missään vaiheessa. Eikä kyllä kysellyt multa mitään ohjeita, vaan ratkoi ongelmaa itse.  Lopulta jälki jatkui ja keppikin löytyi.

Toinen kulma meni jo paljon paremmin, nyt olin itse ehkä enemmän kartalla siitä missä mennään. Niina ei isommin moittinut Herin työskentelyä, totesi vain että lisää reeniä! Ohjaaja sitävastoin sai kyllä pyyhkeitä senkin edestä, ja ihan ansaitusti. Niina itsehän reenaa päivittäin niin että koirat saa ruoan sieltä jäljeltä. Niina teki vielä Petolle jäljen, ja Petunian työskentely oli ihanaa katsottavaa. Koira kyllä nauttii sydämensä kyllyydestä jäljestämisestä, ja on vähän Herin tyylinen innokas sähläri.

Jälkien jälkeen otettiin vielä samaisella pellolla tottista, ruoan jälkeen kun ei oikein olisi ollut aikaa mennä mihinkään ennen temppurataa. Kävin ensin viemässä Herille pellon keskelle ison ämpärin jonka päälle laitoin ruokapurkin eteenmenoa varten, ja tässä vaiheessa Heri jo innostui ja alkoi kiljumaan. Pysyi kuitenkin hienosti paikkamakuussa.

Sitten seuraamiseen; Heri tottakai oli into piukeella sen ruoan takia joten otettiin aika nopeasti täyskäännös ja puutuuttiin siinä Herin "leviämiseen". Tämä saatiin aika pienellä käsiavulla kuntoon, ja Heri teki kyllä hienosti hommia. Meidän reenien jälkeen yksi meidän ryhmästä kysyi että miten olet saanut Herin seuraamaan noin aktiivisesti. Mietin hetken ja totesin sitten että "vaatimalla"

Seuraamisten jälkeen otettiin liikkeestä istuminen, ok. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo myös ok, nyt meni ihan nätisti maahan.

Sitten noudettin 2kg kapulaa, eka palautus oli hidas joten siihen lisättiin vauhtia niin että kun Heri oli tulossa takaisinpäin kutsuin sitä luokse.

Viimeisenä se eteenmeno... Seuraaminen ei tietenkään meinannut onnistua kun vihjaisin mistä on kyse, ja piti ihan pitää Herille puhuttelu siitä kuka käskee ja kuka tekee mitä käsketään. Sainkin lopulta Herin seuraamisen sellaiseksi kun olen aina halunnut tähän eteenmenoon, ja "eteen"-käskyllä Heri ampaisi tanner tömisten kohti ruokaa. Kun karjaisin "maahan" niin Heripä ei mennyt, ei myöskään "***KELE!!!!" käskyllä. Huusin siis Herin takaisin, ja uudestaan. Nyt neiti meni maahan, ja kirmasin Herin luokse antamaan evästä. Sen jälkeen Heri keksikin alkaa ennakoimaan sitä maahanmenoa, luonnollisesti. Huusin Herille uudestaan "eteen" ja sitten maahan, nyt meni. Tottistelut videoitiin, koitan saada jossain aikataulussa saada pätkiä nettiin.

Niina totesi Heristä reenien jälkeen että "Sori vaan mutta tuo koira ei tee hommia sulle... ". Vastasin että tiedetään, ja olenkin tyytyväinen meidän aikaansaannoksiin koska ihan helpolla ne eivät ole tulleet. Heri on kyllä ihana reenikaveri kun se kestää mainiosti sen että virheistä huomautetaan ja se pyrkii kuitenkin tekemään oikein. Kehuja Heri sai, virtaa riittää ja on erinomaista että kestää pakotteita. "Koiran pitää kestää koulutusta" oli Niinan motto.

Illalla oli sitten temppurata, käytiin sitä ennen Merjan kanssa tunnin lenkillä Herpan kanssa ja uitin sen vielä. Pohdin siinä temppuradan alussa että saa nähdä miten lähtö onnistuu, ja Heri tietysti luuli että ollaan agikisoissa... Sen mukainen lähtö siis, eli emäntä roikkuu pannassa leiriläisten naureskellessa ja lyömässä vetoa siitä mihin suuntaan Herppa sinkoaa Heripä keskittyi vallan upeasti, lopputuloksena kisan voitto! Jei! Ja Heikki-veli oli kolmas, hyvä Hoot!

TIISTAI
Kokoonnuimme aamulla jälleen pellolle, ja nyt aloiteltiin tottiksilla. Niinan tyttö oli kommentoinut meidän eilisiä tottiksia sanomalla että "Noihan on ihan surkeita, mikset sää huuda niille enemmän" Noh, Niinahan pisti meidät hikoilemaan oikein kunnolla, ja eilisetkin laama-lehmät olivat tänään huomattavasti eloisampia. Ja Heristäkin saatiin vielä lisää poweria irti! Reenit videoitiin, ja Niina painotti apuohjaajan tärkeyttä. Reenejä ei saisi tehdä yksin vaan aina pitäisi olla se appari. Tehtiin ihan mielenkiintoinen reeni, eli koiraa hetsattiin lelulla niin että apuohjaaja piti liinasta kiinni eikä koira saanut lelusta kiinni, sitten pätkä seuraamista, hetsattiin, seuraamista, hetsattiin, seuraamista jne.

Tottistelujen jälkeen ajettiin jäljet, itse sössin taas niin että Niina meinasi teilata mut siihen paikkaan, olin meinaan ihan totaalisesti unohtanut missä kulma menee, Heri meni kulman ihan ok mutta luulin että se on edempänä ja kiskaisin Herpan takaisin... Onneksi Heri ei ottanut tuosta nokkiinsa, vaan itseasiassa sisuuntui ja suivaantui. Ajoi jäljen aivan kerrassaan mahtavasti, juuri niinkuin haluan (paitsi että häntä oli ylhäällä), eikä syönyt yhtään namia vaikka joka askeleelle olin niitä viljellyt. Herppa ajoi jäljen melkein samalla tavalla kuin Peto, joten tyytyväisempi ei voi olla. Toinen kulma meni paremmin, mutta keppi jäi ilmaisematta.

Päiväruoan jälkeen mentiin esineruutuun, Herille kuusi esinettä. Kolme ekaa nousi ihan ok, mutta sitten alkoi kettuilu. Neljäs ja viides nousi kohtuu hyvin, mutta sen jälkeen se vaan juoksenteli ja alkoi lopulta olemaan aika puhki. Heri käppäili ruudussa, ei yritystäkään etsiä ja lopulta meni maate!!! Aivan uskomatonta, olin nyreissäni ja tuumin että tulipa pilattua tämäkin...Viimeinen saatiin nousemaan kun Niina kävi koskemassa esineeseen. Aika hyvä reeni, Heri vedettiin kyllä ihan piippuun mutta neiti ei halunnut antaa periksi. Niina on kyllä kehunut Heriä sen verran, että kyllä sen kanssa on tehtävä jatkossakin kovasti hommia jotta saadaan tuloksia. Aika helpolla on Heri päässyt kyllä tähän asti, kapasiteettia kuitenkin löytyy vaikka mihin. Niina sanoi että Heri ei ole vielä valmis voittajaan, kuusi esinettä pitää nousta ripeästi ennenkuin sinne kannattaa lähteä.

KESKIVIIKKO
Aamu alkoi esineruudulla, mietin etukäteen että Heri ei varmaan edes eilisen jälkeen lähde hakemaan sitä ensimmäistäkään esinettä, ja ehdotin Niinalle että josko Herille voisi nyt laittaa isompia esineitä. Niina kysyi että "Minkä ihmeen tähre! Miks sää haluat helpottaa?!". No, en keksinyt hyvää syytä joten kuusi kisakokoista esinettä sinne ruutuun sitten lykättiin. Ja vautsi vau mikä ruutu!!! Kaikki esineet nousi melkoisella vauhdilla! Aivan superia!!!!! Olin suorastaan tyrmistynyt ja häkeltynyt ja niin onnellinen että meinasin kapsahtaa Niinan kaulaan Aivan järjettömän mahtavaa! Niina totesi myhäillen että tiesi jo eilen että Heri tulee tänään tekemään paremmin hommia, itse en olisi siihen uskonut.

Kun koira osaa ei reenejä saa helpottaa, vaan siltä on vaadittava eikä sitä onnellista loppua aina tarvita. Hoffit varsinkin ovat sellaisia keekoilijoita että taatusti menevät sieltä mistä aita on matalin jos vaan saavat tilaisuuden!

Ruoan jälkeen tottistelemaan, tänään ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eilen. Eteenmenossa tarvittiin taas kolme yritystä ennenkuin meni, mutta itselle ei jäänyt lainkaan huono mieli. Kyllä me tästä noustaan Heri on kyllä ryhmän tekeväisin koira, tai ehkä se johtuu siitä että olen osannut vaatia. Melkoisia jullittelijoita nuo hoffit osaa olla, ja omistajat menee liian helposti mukaan niiden nysväilyyn. Niina totesikin että koirat on kyllä hyviä, mutta ohjaajat... Enää en kyllä ihmettele että Peto on KVA, sen verran määrätietoinen ja periksiantamaton ihminen Niina on.

TORSTAI
Aamulla mentiin peltojäljelle, Herille sama kuvio kuin eilen, mutta nyt olin tarkka siitä mihin kulmat ja kepit tuli. Heri ajoi jälkeä tosi hyvin, niitä pienempiä nameja ei syönyt, olin jättänyt välillä Frolicejakin ja käyttänyt myös kissannameja. Kaikki meni oikeastaan hienosti, kepeillä saisi mennä nopeammin maahan ja sainkin Niinalta vinkkejä siihen. Ainiin, ekan kepin jälkeen Heri hoksasi videokuvaajan ja alkoi haukkumaan, sai kyllä kunnon opetuksen kun sen jälkeen oli melkein heti kulma eli toivottavasti oppi että pitää keskittyä tai jälki katoaa. Niina kommentoi Herin jäljestämistä että Herin mielestä jälki on sille liian helppo? Jälki oli kuitenkin ehtinyt vanheta tunnin verran, eli täytyykin alkaa näitä peltojälkiäkin vanhentamaan kunnolla. Kaikki jäljet olivat 1-3h vanhoja, eikä Herillä ollut ongelmia ajaa niitä. Kun taas kotona ajan ne melkein heti...

Päivällä käytiin esineruudussa, Herille kuusi esinettä. Kolmannen jälkeen meinasi taas alkaa keljuilemaan, nelonen ja vitonen nousi kuitenkin hyvin, kutonen teetti työtä kun oli ilmeisesti sellaisessa paikassa missä tuuli teki temppujaan, ja esinekin oli kuminpala mihin ei varmasti haju tartu kovin hyvin.

Ainiin, illalla jaettiin iltaohjelman aikana totojuoksun palkinnot, ja Heri tuli kolmanneksi!! Hexu-veikka oli toinen, eli aikas hienosti molemmat oli sekä temppuradalla että totojuoksussa kolmen parhaan joukossa


PERJANTAI
Perjantaina herättiinkin jo kukonlaulun aikaan, oli luvattu kuumaa ilmaa ja eilen oli lämmintä joten menimme pellolle tottistelemaan kello 6.00 Niina oli virkeänä kuin peipponen ja jaksoi kyllä patistella meitä reippaalla otteella. Aloiteltiin Herin kanssa, samat kuviot kuin aiemminkin, ja olipa pikkulikka tänään terhakkaalla tuulella! Maahanmeno tosin mättää nyt vähän, ja eteenmeno myös kun Herppa ei oikein tykkää kun pitäisi totella mammaa eikä saa kirmailla vallattomasti. Laitoin Herin myös paikkamakuuseen ja hyvin pysyi, tosin kun kävin vähän kauempana kuvailemassa niin hermostui ja nousi, pistin takaisin maate. Toisessa satsissa otin seuraamiskaavion henkilöryhmineen, ja meni hienosti!

Aamuruoan jälkeen mentiin sitten esineruutuun, Herille sama epistola eli kuusi esinettä. Nyt esineet oli korkealla eli puissa jne. Hienosti neidin nokka toimi, ja Niina totesikin että Herillä on hieno työmoraali! Kuudes teetti jälleen töitä, mutta sen jälkeen Heri saikin aimo annoksen aamupalaa!

Päivällisen jälkeen palaveerattiin vielä, ja meillä on nyt tavoitteena se JK3 vähintään 2-tuloksella. Jos Niina vuoden päästä taas pääsee leirille kouluttelemaan ja me päästään Herin kanssa osallistumaan, niin tuo on oltava plakkarissa. Helpolla se ei tule, töitä on tehtävä mutta onhan meillä vuosi aikaa

Leiristä jäi tosi hyvä mieli, taas kerran aika meni liian äkkiä. Heri jaksoi hyvin hommia, mutta loppupäivinä kyllä unikin maittoi. Onneksi molemmat likat osaavat rauhoittua eivätkä sählää turhasta. Vaunussakin yövyttiin ihan lokoisasti, vaikka vaunu kohtuu pieni olikin. Tytöt nukkuivat kaikessa rauhassa kylki kyljessä kiinni ilman mitään murinoita tai kärhämiä. Iso kiitos myös Merjalle joka jaksoi hyvin KeTy:n hommissa!! Merjan kuvaamia videoita tulee tämän viikon aikana kunhan ehditään niitä vähän viilaamaan

Olen kyllä tosi tyytyväinen Heriin, se on harvinaisen virtaisa hoffitus, ja kestää hienosti pientä tukistusta reeneissä. Niina totesikin jossain vaiheessa että "tuolle koiralle ei auta ollenkaan se että sen jättää huomioimatta kun se tekee väärin", ja Niina on aivan oikeassa.

Nyt haluan entistä enemmän keskittyä pk-puoleen, harrastamista tosin hankaloittaa se että kisoihin on niin hemmetin vaikea päästä.

Väsynyt ja tyytyväinen leiriläinen