Kyllä agility vaan oli helpompaa silloin kun aloittelin aikoinaan, silloin juostiin radalla ja koiralle näytettiin mikä este Nykyään sitä koiraa ohjataan mitä kummallisemmilla termeillä...

Joo, oltiin siis Herin kanssa tiistai-iltana Samu Pehkosen ohjauskurssilla ja pikkasen meni sormi suuhun kun kouluttaja lateli otsikossa näkyviä termejä. Mutta hauskaa oli, ja kyllähän Heristäkin saatiin enemmän irti kun tämä toinen pää vaan saa askeleet oikein.

Samu kehui Heriä: nopea (kunhan saa sen vauhdin kohdistettua oikein), kääntyy isoksi koiraksi yllättävän notkeasti (tämän kuulee melkein aina hoffin kanssa ) ja ponnistusvoimaa löytyy (se vaan suuntautuu välillä ylöspäin kun pitäisi mennä eteenpäin). Ei oo silti ihan mun juttu toi agility, oishan se hienoa ihan tosissaan tätäkin lajia reenata kun koiralla on selvästi kapasiteettia, mutta jos nyt ei kuitenkaan.

Keskiviikkoaamuna oli vähän mieluisampaa touhua, eli pk-tottista. Oltiin sovittu Kaarinan ja Terhin kanssa reenit Levekin kentälle 9.00, tarkoitus oli videoida Herin suoritus mutta oli sen verran sankka sumu että kuvaukset jäi. Kaarina siis toimi tuomarina ja kirjasi kaikki meidän virheet ylös. Heri oli niiiiiin into piukeella että oksat pois! Jos saa toivoa niin ois kiva kun tottis ois vasta maaston jälkeen

Seuraaminen: Heri oli jo kentälle tullessa täynnä tarmoa, joten seuraaminen alkoi liian innokkaasti. Räväytin Heriä siis oikein kunnolla, ja neitihän loukkaantui moisesta! Sitä otti niin paljon päähän kun ei saanutkaan tehdä niinkuin Hän haluaa vaan pitää totella mammaa... On se kyllä sen verran kova otus että pakko se on myöntää, pienet tukistukset ei tunnu missään.

Mutta joo, kun sain Herppaa muistutettua kuka käskee ja kuka tottelee, se teki hienon seuraamisen. Täyskäännöksetkin oli nopeita!

Istuminen: ok, tietty saisi istua nopeammin.

Maahanmeno ja luoksetulo: ekalla kerralla jäi seisomaan, siitä taas muistutus, tokalla kerralla meni ok maahan. Luoksetulo vauhdikas.

Seisominen ja luoksetulo: Alkuseuraaminen oli taas jotain ihan muuta kuin mitä pitäisi, muistutuksen jälkeen ok suoritus.

Tasamaanouto: Heh, Heriä otti ilmeisesti kovastikin päähän tässä vaiheessa, kun meni ihan RAIVOLLA sille kapulalle Se siis ärjäisi lähtiessä, murisi kapulalle ja kommentoi vielä jotain mun edessäkin...

Hyppynouto: Ei huomauttamista, paitsi tais mälvätä kapulaa.

A-estenouto: Tässä mokasin itse, eli esteen takana oli Kaarinan tokokassi ja Herin ruoka. En siis uskaltanut heittää kapulaa tarpeeksi kauas, joten Hoo kiersi tullessa. Kiersi myös tokalla kerralla, mutta kolmannella ok. Ja kun otin tän uudestaan reenien päätteeksi ei ongelmia.

Eteenmeno:  Joo ei todellakaan kannata pienestikään vihjata Herille että eteenmeno on tulossa, ääntely alkaa heti ja seuraaminen on nykivää... Ekalla lähetyksellä ampas kohti luoksetulon merkkejä, joten otin uusiksi. Meinasi taas oikasta merkille mutta jatkoi suoraan, ja meni heti maahan!! JEEEE! Otin vielä paussin jälkeen eteenmenon uudestaan ruoalla, ja nyt oli suora ja vauhdikas, Hoo sai mennä ruokakupille (aamuruoka) enkä käskenyt sitä maahan.

Huh, on toi Heri kyllä mainio otus!! Siltä pitää vaatia vaatia vaatia vaatia.... Ei voi tehdä mitään pikku tukistuksia jos tuntuu siltä että se vedättää ihan sata-nolla, vaan siihen on (ikävä kyllä) käytävä kunnolla käsiksi ja kerrottava että minä olen tosissani nyt!! Ja palkkaamattomuus ei ole mikään ongelma, Herppa voisi vetää vaikka kolmetkin tottikset ilman palkkaa kunhan vain pääsee tekemään jotain.

Nyt ymmärrän paremmin malikoiden reenejä, niitä on joskus kauhuissaan katsellut kun koiralle annetaan melko kova pakote ja koira vaan siitä parantaa, toisin kuin hoffit, jotka yleensä siinä vaiheessa vetävät lehmävaihteen päälle. Veikkaisin että hoffeihinkin saataisiin paljon enemmän sitä tekemisen halua jos niiltä muistettaisiin vaatia! Koiran pitää toki osata ensin, mutta luvattoman usein se vaatiminen unohtuu. Koiralle on kuitenkin muistettava olla reilu, eli sen pitää tietää mistä huomautetaan. Hoffit on isoja koiria, ei mitään puudeleita

Reeneistä jäi kyllä oikein mahtava fiilis, odotan innolla niitä hoffien pk-mestiksiä ja toivon ettei tulee mitään esteitä. Ens vuonna pitää kyllä jo heti keväästä koittaa olla aktiivisempi tuon kisaamisen suhteen, tietää sitten paremmin mitä pitää reenata ja mikä on suht kunnossa.

Mutta hyvillä mielin jatketaan, ja tänään illalla on vielä metsäreenit.

Kiitos taas Kaarina seurasta, ja ennenkaikkea "tuomaroinnista", koitetaan ens viikolla sitä videoimista paremmalla onnella.