Nyt ei huvita tehdä yhtään mitään. Taitaapi olla ensimmäinen kerta Herpan kanssa kun motivaatio on täydellisesti pakkasen puolella. Lähinnä harmittaa oma osaamattomuus, oon tässä pohtinut että Herillä on lahjoja ja intoa, mutta mulla ei vain ole kykyjä viedä sitä eteenpäin. Eli tähän pisteeseen asti olen osannut sitä kouluttaa, mutta tästä eteenpäin voikin sitten olla kivinen tie koska minä en vain osaa

Ollaan enimmäkseen hömpötelty keskenämme, reenit menee ok mutta sitten kun osaamista testataan kokeissa niin eihän me mitään osatakaan vaan kaikki menee penkin alle... Huoh. Eli pitäis päästä osaavien ohjaajien reeneihin eikä sählätä itsekseen.

Toisaalta on varmaan ihan hyvä välillä käväistä vähän pohjallakin, koska ei sen koiran kouluttamisen pitäisi itsestäänselvän helppoakaan olla. Mutta kirvelee silti tämä kausi, käpälään jäi vain hikinen JK2. Melko surkeaa verrattuna vaikkapa viime kauteen. Jos jotain positiivista tästä vuodesta pitää sanoa, niin Heri osallistui toistamiseen kaikkiin hovawarttien mestaruuskokeisiin (agi, toko, pk), eikä ihan heti tule mieleen toista näin aktiivista hoffia? Paitsi veli-Veeti Joka on ilmeisesti kolmena vuonna osallistunut kaikkiin mestiksiin?

Nyt märehditään ja murehditaan eikä reenata ollenkaan. Heri selvästi kaipaa vähän tekemistä, siihen malliin se iltaisin leluillaan leikkii ja haastaa mukaan rientoihin. Mutta ihan onnellinen se tuntuu "kotikoiranakin" olevan. Ja metsässä tietysti pääsee päivittäin kirmailemaan, sen lempipuuhaa on isojen kivien päälle kiipeäminen ja sitä on hauska katsella. Torstaina on tokoreenit, koitan sinne keksiä jotain mielenvirikettä.

Kaipa tää tästä, viikonloppuna mennään mökille ja otan ehkä Herin reenivehkeet mukaan. Jos säät suosii niin kai sitä jotain pientä vois tehdä...

 

Mamin rakas pieni kultapossu