Viime torstain hakureneissä tuli puheeksi että PKY:n hakukokeessa olisi vielä tilaa, koe oli siis kuudelle mutta vain neljä ilmoittautumista oli tullut. Mua alkoi kutkuttamaan ajatus osallistumisesta ja kyllähän onnistuneet reenit toimivat varsin mukavana motivaattorina. Mietin kuitenkin lauantaihin asti,  ja kun ei päästy Lahden kisassa maastoon päätin osallistua.  Viestittelin Kaarinalle, että onko aivan järjetön ajatus mennä kisaamaan, mutta koska Kaarina ei tyrmännyt ajatusta niin laitoin ilmoittautumisen eteenpäin. Tänä vuonna ollaan kyllä hakua reenattu luvattoman vähän, mutta koska kauden tavoite oli osallistua edes niin sehän me sitten tehtiin. Viimeistelyreenejä tehtiin pari kappaletta, lähinnä katsottiin mitä mieltä Herppa on palkkaamattomuudesta.

Aika keppoisasti siis mentiin kisaamaan, mutta luotin siihen että Heri hoitaa homman kotiin, se kun niin tykkää hakuilla smiley Kisapäivä alkoi tottiksella, osallistujia 1-luokassa 4kpl ja yksi 2-luokan koira. Arvoin meille numeron 3, parina oli riiseni.

Herin tottis oli aika syvältä, tuomarin sanoin "tekniikka on kunnossa mutta haluaisin että koiralla on enemmän tekemisenintoa..." Plääh. Pari vuotta sitten saatiin ekasta pk-kokeesta 78 pistettä, silloin oli into ja tekniikka toisinpäin eli intoa oli mutta ei tietoa siitä mitä pitäisi tehdä. Saatiin siis 79 pistettä, ainoa oikea virhe oli se, ettei Heri mennyt kolmannellakaan käskyllä maahan eteenmenossa. Harmitti melko vietävästi, tällä touhulla ei siellä voittajaluokassa kunnian kukko laula indecision Noh, me oltiin jokatapauksessa "vain reenaamassa" (Ilkka ja Qira jäivät kotiin) joten hammasta purren jatkettiin hakumetsään.

Siellä saatiinkin odotella melkoisen kauan, tottikset alkoivat kuudelta ja maastossa oltiin puoli yhdeksän aikaan. Meitä ennen oli siis kolme koiraa ja oiskohan kello ollut kymmenen paikkeilla kun me vihdoin päästiin metsään. Lähetin Herin ensin oikealle, koska sieltä kävi pieni tuuli. Heri tulikin melkein samantein rullan kanssa, ja vei mut reippaasti umpparille (näitä ei olla tehty yli vuoteen!!!).

Toka pisto vasemmalle oli aika hyvä, sitten taas oikealle mistä Heri tuli hyvin kun huusin. Lähetin taas vasuriin, koira uppos hyvin ja katosi näkyvistä... Aikani odottelin ja lopulta huhuilen Herppaa, joka tuleekin selkäni takaa eli oikealta!! Aavistelin että pikkukoiran nenä on löytänyt molarin, joten lähetin uudestaan oikealle. Sinne Heri ampais vauhdilla, mutta kun etenin keskilinjalla niin näin että se seisoo kaukana metsän siimeksessä ja tuijottaa mua. Noh, lopulta se tuli takaisin, ilman rullaa. Lähetin Herin vielä kertaalleen, ja nyt se hetken aikaa pohdittuaan nostikin rullan ja menoksi. Tämäkin oli umppari.

Olin toisaalta huojentunut, mutta vähän arvelutti että mitä tuomari on mieltä Herin käytöksestä tokalla molarilla... Noh, eihän se sitä tietenkään hylännyt, pisteitä maastosta tässä vaiheessa tuli sen verran että tiesin koularin olevan varma! Heri olisi muuten halunnut vielä jatkaa etsimistä!! Eli palkkaamattomuus ei tässä lajissa ole mikään ongelma Herpalle, joten kyllä me sinne kakkosluokkaankin vielä mennään, kunhan ollaan ensin saatu vähän enemmän reeniä alle.

Viimeisenä mentiin sitten esineruutuun, hienosti Heri erotti mitä ollaan tekemässä vaikka suoraan ukkometsästä mentiin etsimään esineitä. Herillä meni 26 sekuntia ja esine oli mulla laugh Piste meni esineen mälvämisestä, mutta maastosta yhteensä 187 pistettä eli HK1 on nyt Herpalla plakkarissa!! Hyvä Heri!!!

Superkiitokset Kaarinalle, joka on ollut Herin koutsi pienestä asti, hieno hakukoira ollaan saatu koulutettua vai mitä smiley