JK3. Kaksi kirjainta ja numero, jotka eivät tarkoita mitään suurimmalle osalle ihmisistä. Nuo merkit koristavat nyt oman pikku Herini kilpailukirjaa, ja tunne on pikkuisen epäuskoinen. Epäuskoinen siksi, etten ikinä uskonut osaavani viedä Heriä niin pitkälle että pieni haaveemme toteutuisi. Tänään haave kuitenkin kävi toteen, kiitos Herin

Olimme siis jälkikokeessa Säkylässä, siellä oli Lahden kisojen tapaan karsinta tottiksen perusteella maastoon. 17 osallistujaa joista 10 parasta pääsisi maastoon. Heri oli heti ekassa parissa toisella kentällä, ensin paikkamakuuseen. Tottiksesta ei sen enempää, tuomarin sanoin "neitimäisen sievää". Pisteitä 79, eteenmenossa meni maahan vasta tokalla ja paikallamakuu... Argh. Kyllä kyrsi tuon jälkeen, vaikka loppuviimein pääsimmekin hyvin maastoon koska taso oli selvästi heikompi kuin Lahdessa, mutta arvostelu yhtä tiukkaa.

Tottisten jälkeen oli esineruutu, ja kyrsiminen jatkui. Neito toi vain yhden esineen, ilmeisesti kuiva kangasmetsä hämäsi eikä Herppa osannut käyttää nenäänsä tai jotain. Mene ja tiedä, eihän me toisaalta olla reenatukaan.

Ja sitten jäljelle. Jouduttiin odottelemaan melko kauan mutta onneksi saatiin autot varjoon. Jana oli mielenkiintoisessa paikassa, sen verran tiheä metsikkö etten edes nähnyt takamerkkiä. Noh eikun hommiin. Heri eteni hyvin ja bongasi jäljen, arpoi hetken suuntaa ja valitsi väärin, takajälki siis. Korjauksen jälkeen matka alkoi. Mulla oli koko päivän ollut mukavan (oudon!) rento fiilis, sama meno jatkui jälkimetsässä. Jotenkin vaan ajattelin että ei me sitä koularia kuitenkaan saada, kunhan pidin narun päästä kiinni ja odotin koska Heri porhaltaa jonkun sorkkaeläimen jäljille. Vaan keppi toisensa jälkeen nousi, kerran jopa meinasin torua Heriä kun se pysähtyi seisomaan. Lopulta mulla oli taskussa viisi keppiä, enkä vieläkään uskonut että Herppa jäljestää loppuun asti... Kun se kuutonenkin löytyi niin meikä oli kyllä kuin puulla päähän löyty!! Ei voi olla totta!!!

Onnesta sekaisin soitin Ilkalle ja kehoitin tulemaan hakemaan meidät tien poskesta, heitin Herin autoon ja hoputin Ilkkaa keppien palautuspaikalle. Tietty vois sääntöjäkin lukea eikä murehtia siitä että aikaa jäljestämiseen on muka vain 20 min....

Vasta kun sain (illalla kuuden aikaan) kilpailukirjan käteeni niin uskoin että nyt se koulari tuli!! Mahtava ihana Heri!! Nyt pitää tottis saada tottis kuntoon, esineruudulle pitää kans keksiä jotain.

Loppuun vielä sydämelliset onnittelut Kaarinalle ja Hiskille: kolmas voittajajäljen 1-tulos eli nyt Hiski on myös jäljeltä KVA!! Teidän kanssa on kiva kisata ja reenata Ennenkaikkea ongelmien ratkaisu on mielekästä kun ei yksin tarvitse pähkäillä ja ahdistua. Jatketaan siis samaan malliin