Tiistai-aamuna tokokipinä eli yhä, joten auton nokka kohti Niihaman agikenttää. Ajattelin samalla reenata lähtöjä, vaikka se ei olekaan sama asia kuin ryhmäreeneissä. Heri oli kyllä hyvässä vedossa, mitä vaan keksinkään niin se oli täysillä mukana Itseasiassa multa loppui ideat ja Herppa ois vaan halunnut jatkaa.

Otin siis agilähtöjä kahdella esteellä, välillä yritti varastaa mutta pääsääntöisesti meni ihan ok. Alkoi kuitenkin lämpenemään sen verran lopua kohti, että yhden kerran nappasin sitä kyljistä kun ei vaan millään malttanut odotella vaan lähti käppäilemään kohti estettä. Tästä Heri yllättyi sen verran että rääkäs niin pahasti että mää pelästyin! Nosti "höykyytyksen" jälkeen kuitenkin häntänsä heti ylös ja oli nöyrää tyttöä, loppureenit sujui kuin tanssi Joku varmaan pyörittelee silmiään moisesta pahoinpitelystä että "en MINÄ vaan ikinä koiraani kurita", mutta koirat on erilaisia ja olen kantapään kautta oppinut että toiset vaan on niin kovapäisiä että pieni ravistus toisinaan on tarpeen. Qiran kanssa en olisi ikinä uskonut itsestäni että joku päivä pitää koiraan ihan tosissaan käydä käsiksi jotta asia menee kaaliin, mutta niin se vain on.

Seuraavaksi tokoiltiin ja sanat ei kyllä riitä kertomaan miten mahtavaa meillä oli Otin ohjattua noutoa kahdella kapulalla (en laittanut keskimmäistä kun ei olla pitkään aikaan reenattu) neljä kertaa eli molemmat suunnat kahteen kertaan. Ja joka kerta Heri meni oikeaan suuntaan!!! Pitäis nyt vaan päästä kimppareeneihin että sais vahvistettua ruokareenillä suuntia, mutta ihmeen hyvällä mallilla tämä jo on, eli pohjatyöt on tehty oikein.

Eilen Herillä ei oikein ollut vauhtia merkille, joten otin sitä vielä erillisenä reeninä niin että merkin takana oli ruokaa ja välillä heitin palloa. Vauhtia tuli taas

Loppuun otin vielä agin hyppyesteen takaakiertoja, vasemmalta puolelta meni tosi hyvin mutta oikealta oli vähän hankalampaa. Heri aina kääntyykin oikealle, eli pitänee enempi reenata tuota vaikeampaa kun luonnostaan tekee toista.

Illalla esineruutuiltiin HÄH:läisten kanssa, löydettiin kiva esineruutupaikka Lihasulan suunnalta. Ruutu oli aika haasteellinen koirille ja sadekin rapsahteli joten koirat teki hommia koko rahan edestä. Herillä edelleen motivaatioreeniä, eli esineet vietiin yksitellen Herin nähden. Eka oikeaan takakulmaan, Heri veti aika laajaa rinkiä vastapäivään mutta pysyi kuitenkin sektorilla. Kun esine löytyi se tuotiin vauhdilla. Toka esine keskellä olevassa pöheikössä, taas juostiin rinkiä. Vika vasemmassa takakulmassa, tämä meni hyvin: sai hajun ja etsi siksakkaamalla kunnes löysi.

Ruudusta jäi oikein hyvä mieli: tärkeintä oli että Heri ei pureskellut esineitä!! Mulla oli palkka näkyvillä ja tämä on se keino millä nyt saan pureskelun pois. Pitää vain pikkuhiljaa saada se palkka hilattua pidemmälle niin että pureskelu pysyy silloinkin pois. Hieno Heri!