Herin pentuagility jäi sitten väliin Qiran takia, ARGH!! Oltiin aamulla hyvissä ajoin lähdössä Herin kanssa kohti Nokiaa, ja annoin Qiralle kaksi kongia joista se ottikin toisen ja meni häkkiinsä. Heri meni tsekkaamaan toisen kongin jolloin Qira tuumi että se on MUN (pyhä lehmä), nenä pois siitä ja antoikin Herille kunnolla kyytiä. Kohtaus ei näyttänyt vakavalta koska Qira ei ole mikään hyökkääjätyyppi, mutta Heri haukahti loukkaantuneesti ja totesin että nytpä Qiralla oli ensimmäisen kerran vähän painavampaa asiaa. Huomasin että Herillähän on korvaan sattunut kun verta tulee. Ja sitä tuli, ja tuli, ja tuli.... Vein Herin suihkuun mutta ei se verentulo siitä lakannut joten pistin vähän pakettia korvaan ja lähdettiin autolle (tuli muuten todistettua Heri korkea kipukynnys, painoin korvaa niin lujaa kuin jaksoi eikä Heri noteerannut sitä lainkaan). Autossa kuitenkin totesin että agilitystä ei nyt ikävä kyllä tule mitään joten kävin muuten vain ajelemassa harmitusta pois.

Yhdeltätoista lähdettiin sitten kohti Kolia ja perillä oltiin siinä viiden aikaan, automatka sujui oikein rauhallisesti kun tytöt vetelivät takapenkillä sikeitä. Otin Herin autosta ja kun pikkulikka ravisti päätään niin verta alkoi taas tulemaan. Ja sitä tuli taas oikein kunnolla joten vein Herpan järveen ja koitin huljuttaa kylmää vettä sen korvaan. Tuloksena blondi pentukoiranen joka oli oikealta puolelta ihan veressä =( Siinä alkoi jo hätä tulemaan vaikka tiesin että korvasta tulee helposti paljon verta vaikkei mitään isompaa olekaan sattunut (haavaa ei näkynyt kun sitä verta pulppusi tasaiseen tahtiin). Soitin sitten Katille joka kaivoikin jostain kirjasta kätevät ensiapuohjeet, eli korvan ympärille imukykyistä sidettä, korva taitetaan pään päälle ja sitten pää pakettiin itsetakertuvalla joustositeellä (ohjeessa suosittiin sukkahousuja mutta niitä ei löytynyt siihen hätään ;) ): Onneksi olin ottanut Qiran voittaman ensiapupakkauksen mukaan joten saatiin Herin pää aika koomisen näköiseen muumio-kääreeseen. Siinä hädässä en ikävä kyllä hoksannut kuvaa ottaa.... :)

Loppuillaksi laitoin Herin häkkiin ja yön nukuin tosi kevyesti kun koko ajan piti makkarista kurkkia olkkariin että mikä mahtaa olla tilanne. Jossain vaiheessa yötä Heri alkoi pitämään ihme röhkimisääntä ja lopulta viiden aikaan nousin ylös kun en voinut enää kuunnella moista. Heriä ei vaivannut mikään (pötköili kaikessa rauhassa) mutta siirryin silti sohvalle sitä vahtimaan. Kuudelta vein sen sitten pihalle ja tottakai päivän + yön laiskottelun jälkeen Hermiitillä oli hieman virtaa joten se irroitteli oikein kunnolla pihassa, veteli kylkimyyryä ja hepuloi minkä kerkesi. Sisälle päästyään se mun kauhuksi ravisteli taas päätään jolloin korva lumpsahti pois siteestä. Suureksi helpotuksekseni korvasta ei enää (tietenkään!!) tullut verta joten leikkasin siteen pois =) =) =) Sain vihdoin katsottua että minkälaiset haavat se Qira oikein oli saanut aikaiseksi: kaksi reikää, toinen pyöreä ja aika pieni, toinen ihan korvalehden reunassa ja niin pikkiriikkinen ettei millään uskoisi että siitä tuli enemmän verta.

Sunnuntai meni vielä (emännän) levätessä ja maanantaina rämmittiin n. 12km lenkki, tiistaina vähän lyhempi riekutusreissu ja keskiviikkona käväistiin Ukko-Kolilla tarpomassa Mäkrän polku (8km). Koirat saivat myös telmiä (täysin varustellun, aaah...) mökin pihassa niin paljon kuin sielu sieti, ja kun Heri oli narussa kävelyllä pidin sillä valjaita mikä tuntuikin vähän helpottavan vetämiseen? Asia täytyy testata myös kotosalla...

Korva-episodia lukuunottamatta reissu oli oikein hieno, itse sain levättyä ja koirilla oli taatusti kivaa. Heri jätti viimeiset kulmurinsa Kolille, kaksi niistä sain jopa nipsastua talteen :) Juuri edeltävällä viikolla olin ihmetellyt että eikö nuo ikinä lähde, Haksulta ne on lähteneeet aikaa sitten ja Tytti-villikseltä myös. Reissukuvia laitan tänne blogiin kun saan aikaiseksi siirtää ne kamerasta.

Paluupäivänä 17.10 tuli sitten täydet 5kk mittariin, Herin strategiset mitat ovat tällä hetkellä paino 21,5kg ja korkeus jotain 55cm hujakoilla. Ensi viikosta lähtien koitan saada kunnon koulutussessiot aikaan, teen Qiralle koulutussuunnitelman loppuvuodeksi ja Herille kans. Eka pentunäytelmä lähestyy, ja ensi vuoden alussa käydään varmaan myös Lahdessa esiintymässä. Sitten on Tampereen kv ja muutamia pikkunäytelmiäkin tarvii alkaa kattomaan... Miten tää aika meneekään näin nopeeta, tuntuu ettei mitään ole saatu aikaiseksi?