LA 29.9.
Löysin ilokseni Cittarin pakastealtaasta broilerinsiipiä ja päätin pitkästä aikaa ostaa koirille (tai Qiralle, Heri ei tätä ole ennen saanutkaan). Sulattelin niitä pari kappaletta tytöille, ja annoin sitten illalla purtavaksi. Tai no joo, purtavaksi niin... Heri tykästyi kovasti herkkuun ja ei siinä tarvittu kuin kolme hotkaisua ja siipi oli kadonnut. Hetken aikaa siinä pelkäsin että nyt se sitten saa jotain vatsanväänteitä, mutta eipä tuo aiheuttanut edes ripulia. Seuraavalla kerralla täytyy joko pilkkoa siipeä tai syöttää niin että pidän siitä kiinni.

SU 30.9.
Lähdin aamupäivällä Herin kanssa lähimetsään kaksin lenkille, ja olikin hyvä ettei Qira ollut mukana. Tai olisihan laumansuojelijalle ollut hommia: käveltiin leveämpää metsätietä kun edestäpäin alkoi kuulua sauvakävelyn ääniä. Otin Herin naruun kiinni ja se istahti mun jalkojen eteen ihmettelemään ääntä (taisi puhistakin vähän). Kun nousin siitä ylös niin näin että edestäpäin tuli kaksi naista ja kolme koiraa (2 cockeria ja 1 musta sekarotuinen) jotka meidän nähdessään ampaisivat haukkuen meitä kohti... Otin Herin syliin vaikkei se noteerannut koiria mitenkään, mua vaan ei kauheesti innostanut ajatus siitä että kolme vierasta koiraa tulee ahdistelemaan mun pienokaista =) Koirien omistajat olivat ilmeisesti älyn jättiläisiä, eivät edes yrittäneet kutsua koiria luokseen ja huusivat mulle että "Ei noi mitään tee, ne on ihan kilttejä!". Lähdin kävelemään eteenpäin Heri sylissä (onneks piskit eivät alkaneet hyppimään mua vasten tai olisivat saaneet monosta) ja naisten ohi mennessä totesin että tää on vielä niin pieni...
Metsälenkillä viihdyttiin puolentoista tunnin ajan, ja kotona totesin että blondista oli tullut melkein merkkari eli pesulle. Päätin koittaa ekaa kertaa luopumista tässäkin asiassa ja avot kun pesu sujui helposti!!! Olin itsekin ihan äimän käkenä: toisessa kädessä avoimella kämmenellä namit, Heri seisoo kuin tatti ja toisella kädellä suihkuttelen pentua puhtaaksi. Helppoa ;)
Tytöt jäi illalla hetkeksi aikaa yksin kotiin kun oli menoa kaverin kanssa, ei oltu tehty mitään pahoja ja Heri oli ihanan iloinen nähdessään mut =)

MA 1.10.
Maanantaina Heri pääsikin sitten Haksu-veljen kanssa riekkumaan pieneksi toviksi ja hauskaa oli :)

TI 2.10.
Aamulla agihallille ja Heri pääsi jo ihan kunnon reenin makuun:
 - putkeen mennään vauhdilla ja välillä jopa jo käskystä!
 - A-esteen alastulo sujuu yllättävän hyvin, Heri hallitsee hyvin kroppansa
 - pujotteluakin otettiin pari kertaa
 - puomin alastulo onnistuu, jaksan vielä jotenkuten nostaa Herin sinne ylös alasmenon alkuun
 - hyppykin onnistuu ja välillä myös käskystä :)
 - uutena rengas, joka pienen pohtimisen jälkeen sujui todella loistavasti!!!

Otin myös luoksetuloja kun Heri sopivasti oli kauempana musta.

Illalla mentiin taas metsään kaksin ja Qiran lenkin ajaksi Heri sai olla yksin kotona. Myöhemmin otettiin vielä metallikapulan noutoa.

KE 3.10.
Kaarinan & Katin kanssa raunioilla, hurjat reenit pikkukoiralla kun oli peräti kolme maalimiestä 8) Kaikki oli valmiina eli ei otettu mitään pakoja, halusin että Heri oppii käyttämään sitä nenäänsä ihmisten etsimiseen.

Eka maalimies tuli Herille vähän yllätyksenä kun vaan käpöteltiin raunioiden keskellä, yhtäkkiä se vaan totes että "Mitäs tuo ihminen tuossa kyykkii... vai onko se mörkö...".  Häntä vähän tipahti mutta karkuun Heri ei lähtenyt, lopulta uteliaisuus vei voiton ja riemulla ei sitten ollutkaan rajaa kun Heri tajusi että Katihan se siinä ja ruokaakin tästä hyvästä saa :) Seuraavaksi Kaarina meni "piiloon", oli tosin sen verran näkyvillä että Heri löysi aikas nopeeta ja kirmaisi iloisesti luokse. Kati meni vielä kertaalleen ja tällä kertaa Heri ihan oikeasti jo etsi maalimiestä!! Yhdessä vaiheessa totesin Kaarinalle että "kuvittelenko mää vaan vai haistoko se Katin nyt?" ja Kaarina vastasi että joo nyt se selvästi etsii sitä. Oli kyllä aika makee fiilis kun pikkukoira teki hommia ihan ison koiran veroisesti =)

Ihan viimeisenä muiden koirien reenien jälkeen käytiin vielä kävelyllä raunioilla ja hyvin Heri suoriutui radasta, tehtiin vielä lopuksi niin että Kati piteli Heriä ja mää menin putkeen piiloon. Heri muuten tulee tosi nätisti maalimiehelle, ei siis ainakaan vielä tässä vaiheessa sikaile. Mun luonakin se istahti nätisti odottamaan että sain namipurkin avattua, ei puhettakaan että se olisi alkanut riekkumaan ja vaatimaan purkkia auki nythetimullekaikki. Autolle päin mentäessä Heri bongas putken ja sujahti siitäkin sukkelasti läpi.

TO 4.10.
Taas agilityhallille, otettiin taas puomin alastulo, putki (suora ja mutkalla oleva), hyppy ja rengas. Sainpa vielä aikaiseksi väsätä Herille pikkupuomin, eli laitoin minipöydän päälle puomin ylös ja alasmenolankut. Sekös vasta kiva este olikin :)

Illalla mentiin pitkästä aikaa Katin ja tyttöjen kanssa lenkille Lihasulaan, emännät sai kunnon lenkityksen kun ensin vietiin blondit (Heri&Nuka) ja sitten merkkarit (Qira&Tinka) :)