Mutta sitten asiaan...
Joulu tuli ja meni, pukkia ei Heri päässyt sattuneesta syystä näkemään ;) Vietettiin joulun pyhät (la-ti) siis Ylistarolla ihanassa mökissä, sähköt siellä oli muttei juoksevaa vettä, ja kaiken kruunasi puusauna!! Oi ihanuutta :)
Koirat viihtyivät vallan mainiosti, oli upeaa ulkoiluttaa ne aamulla unenpöpperössä kun ei tarvinnut kuin avata ovi ja itse kuikuilla raosta että koska hädät on tehty. Aattona käytiin syömässä jouluruokaa Seinäjoella, ja sen reissun ajan Heri oli varmuuden vuoksi häkissä ettei vain keksi mitään omaa kivaa. Hyvin se onkin tuon häkin ominut itselleen, se yhä pinkoo sinne vauhdilla kun vähänkin vihjaisee että neiti voisi mennä tuohon suuntaan :) Mainiota kun ajattelee että joskus näyttely/kisareissuilla se saapi viettää aikaansa siellä. Peltoja oli mökin lähellä silmänkantamattomiin, mutta oli sen verran kylmää ettei jäljen teko onnistunut.
Iltaisin paistettiin makkaraa paviljongissa ja tytötkin vinkkasivat että ollaan me kilttejä oltu, ollaanhan ;)
Heri on yhä sitä mieltä että luut on turvallisinta syödä mamin sylissä, Qira kun osaa välillä olla aika sikamainen varas =)
Ei se enää tosiaan ole mikään pikkupentu, vaikka henkisesti Herppa luuleekin varmaan olevansa vielä sellainen seitsenviikkonen ipananrääpäle.
Joulu siis meni kaikinpuolin mukavasti, ja tapaninpäivänä Heri pääsi taas Cherin & Bellan kanssa riekkumislenkille joten likka oli sen päivän tooosi rauhallinen.
31.1. oli taas Piffien metsäreenit, ja ensin aloiteltiin esineruudulla. Porukalla taisi olla vähän liian suuret käsitykset Herin taidoista kun tullessamme ruutuun esineet oli siellä jo valmiina =) Minna kävi sitten vähän näyttämässä Herille ekaa esinettä, mutta huomasinpa että Heri on tässä oppinut käyttämään liikaa silmiään (= oon käyttänyt liian isoja esineitä). Esine oli kyllä aika pieni, 2 x 10cm kokoinen hakurulla. Minna kävi näyttämässä esinettä Herille, ja kun annoin sille "hakee!" - käskyn Heri lähtikin kuin ohjus oikeaan suuntaan, mutta tyttöpä oli ruudussa nokka kiinni joten esinettä ei löytynyt :( Kävin sitten yhdessä Herin kanssa ja löytyihän se sieltä, otin sitten Herin kiinni, hetsasin esineellä, heitin sen takaisin ruutuun ja kävelin lähetyspisteeseen. Nyt esine löytyi mutta tällä kertaa tein sen mokan että kehuin kesken kaiken Heriä, joten se jätti esineen matkalle ja tuli hakemaan palkkaa 8) Kolmas kerta toden sanoo, eli Hoo lähti omatoimisesti hakemaan esinettä ja toikin sen sitten hienosti melkein mulle asti (tätäkin tarvii näköjään vähän reenata). Sen jälkeen otettiin vielä Lemmu-lehmällä uudestaan ja nyt meni kaikki nappiin. Reeniä reeniä...
Esineruudun jälkeen hakuiltiin. Herille tehtiin jo aika vaikea harjoitus, vaikka hakua ei käytännössä ole otettu kuin kaksi kertaa muistaakseni. Eli maalimies lähti tieltä metsään hihkuen Heriä, joka tässä vaiheessa teutaroi kahdella jalalla ja meuhkasi siihen malliin että mulla oli vaikeuksia pidellä innokasta ipanaa. Kun molari oli kadonnut näkyvistä, vein Herin (tai oikeastaan se vei mua kuin litran mittaa) keskilinjalle, jossa rauhoitin sen (tai itseasiassa se istahti ja hiljeni ihan itsekseen) ja lähetin hakemaan. Tässä sillä toimi nenä, oli hauska katsoa kun se sinkoili hajuvanan perässä ja voi sitä riemua kun maalimies löytyi =) Menin itse vielä paikanpäälle mutta Heriä ei mun läsnäolo kauheesti kiinnostanut ;)
Toinen harjoitus samallalailla, mutta maalimies lähti keskilinjan toiselle puolelle. Sama homma, nyt molari löytyi vähän nopeammin. Heri nautti suunnattomasti tästä touhusta, sillä on niin selkeesti mottona "vauhti korvaa älyn" tai "korkeelta ja kovaa" =) Mainio harrastuskoiran alku!!
Herin jälkeen Qira pääsi myös tositoimiin, ja sille tehtiin samantyylinen harjoitus, eli eka molari lähti tieltä ja vein Qiran keskilinjalle, sillävälin toinen molari meni linjan toiselle puolelle. Oli meinaan vauhtia rouvalla, teki hyvää nähdä kun juniori sai ensin pitää hauskaa mamman kanssa :)
Kimppareenien jälkeen Minna vielä tarjosi glögiä ja suklaata, ja kun muut suuntasivat kotiin ajattelin vielä mennä tyttöjen kanssa lenkille kun illalla ulkoilutus jäisi vähiin paukuttelun takia. Olin sitten oikein ahkera ja tein vielä Herille makkararuudun ja jäljen! Makkararuudussa oli pieniä nappuloita, ja Heri keskittyi kohtalaisen hyvin hommaan. Pari kertaa se lähti huitelemaan ruudusta pois (oli irti) mutta palasi sitten takaisin. Sillä oli selkeesti haku-vaihde vielä päällä kun oli sitä mieltä että metsässä on ihan varmasti joku tyyppi jossain makkarapurkin kanssa! Jäljen tein sammaleeseen kun siitä näkyi hyvin askeleet, ja laitoin namin joka askeleeseen. Jälki meni paremmin kuin mitä olin ajatellut, Heri kun meuhkasi aika kiitettävästi puussa sillä välin kun tein jälkeä. Pari kertaa piti vähän jarruttaa ihan kunnolla mutta melkein joka namin tytsy söi jäljeltä. Jälki ois kyllä saanut olla huomattavasti pidempi, jos talvi jatkuu tällaisena niin viikolla täytyy ottaa tää uusiksi.
Illalla olikin sitten jännät paikat kun pommittelu alkoi, tää kun oli pikku-Hoon eka uusivuosi. Olin soitattanut sille jo etukäteen pariin kertaan "Hui kauhistus" -cd:tä, mutta ei se niin kovin kamala ollut Herin mielestä kun se nukkui tyytyväisenä vaikka siirsin kaiuttimen ihan sen viereen ja volyymiakin oli tarpeeksi... Sunnuntaina oli jo saatu vähän esimakua myös livenä pommituksiin kun iltalenkillä paukahti kolme kertaa. Ekalla kerralla molemmat tytöt pysähtyivät kuulostelemaan ja mulla hyppäs sydän kurkkuun, matka kuitenkin jatkui niinkuin ei mitään ja seuraavat kaksi paukahdusta meni kuuroille korville.
Kun paukuttelu sitten tosissaan alkoi kuudelta pidin vähän aikaa takaovea auki ja katsoin mitä Heri tuumii, vähän se keikutteli päätään mutta jatkoi sitten uniaan, hyvä homma :) Aika kovaa pommitusta kuului välillä sisälle mutta mulla oli kaksi kappaletta koomakoiria kun kumpikaan ei noteerannut mitenkään räiskintää. Käytin koirat kertaalleen pissallakin pihalla eikä niitä kauheesti kiinnostanut ilotulittelu.
Yhden aikaan yöllä tuumin että nyt lienee turvallista käyttää Heri vikalla hädällä kun se tapahtui... Heri oli just vääntämässä pökälettä kun ihan meidän yläpuolella paukahti ja lujaa! Herilläpä ei korvakarvakaan värähtänyt, se toimitti asiansa kaikessa rauhassa loppuun ja siihen päälle vielä teki vielä pisut ja sitten se tyynesti köpsötti ovesta sisälle =) Loistava tyyppi!! Seuraavana aamuna lenkillä neiti olis vaan syönyt ja tappanut kaikki pomminrippeet, helpottavaa kun on kaksi koiraa joiden kanssa ei tarvitse stressata uuttavuotta :)
Mitään erityisiä lupauksia en tehnyt, mutta koirien kanssa "pitäisi" olla ahkerampi ja Herille pitäis saada se naksuttelu nyt aloitettua että voisin alkaa jo vähän niinkuin oikeesti kouluttamaan sitä. Vuosi 2007 oli ihan mukava kaikinpuolin joten toivottavasti tää vuosi jatkuu samanlaisena :)
Joulu siis meni kaikinpuolin mukavasti, ja tapaninpäivänä Heri pääsi taas Cherin & Bellan kanssa riekkumislenkille joten likka oli sen päivän tooosi rauhallinen.
31.1. oli taas Piffien metsäreenit, ja ensin aloiteltiin esineruudulla. Porukalla taisi olla vähän liian suuret käsitykset Herin taidoista kun tullessamme ruutuun esineet oli siellä jo valmiina =) Minna kävi sitten vähän näyttämässä Herille ekaa esinettä, mutta huomasinpa että Heri on tässä oppinut käyttämään liikaa silmiään (= oon käyttänyt liian isoja esineitä). Esine oli kyllä aika pieni, 2 x 10cm kokoinen hakurulla. Minna kävi näyttämässä esinettä Herille, ja kun annoin sille "hakee!" - käskyn Heri lähtikin kuin ohjus oikeaan suuntaan, mutta tyttöpä oli ruudussa nokka kiinni joten esinettä ei löytynyt :( Kävin sitten yhdessä Herin kanssa ja löytyihän se sieltä, otin sitten Herin kiinni, hetsasin esineellä, heitin sen takaisin ruutuun ja kävelin lähetyspisteeseen. Nyt esine löytyi mutta tällä kertaa tein sen mokan että kehuin kesken kaiken Heriä, joten se jätti esineen matkalle ja tuli hakemaan palkkaa 8) Kolmas kerta toden sanoo, eli Hoo lähti omatoimisesti hakemaan esinettä ja toikin sen sitten hienosti melkein mulle asti (tätäkin tarvii näköjään vähän reenata). Sen jälkeen otettiin vielä Lemmu-lehmällä uudestaan ja nyt meni kaikki nappiin. Reeniä reeniä...
Esineruudun jälkeen hakuiltiin. Herille tehtiin jo aika vaikea harjoitus, vaikka hakua ei käytännössä ole otettu kuin kaksi kertaa muistaakseni. Eli maalimies lähti tieltä metsään hihkuen Heriä, joka tässä vaiheessa teutaroi kahdella jalalla ja meuhkasi siihen malliin että mulla oli vaikeuksia pidellä innokasta ipanaa. Kun molari oli kadonnut näkyvistä, vein Herin (tai oikeastaan se vei mua kuin litran mittaa) keskilinjalle, jossa rauhoitin sen (tai itseasiassa se istahti ja hiljeni ihan itsekseen) ja lähetin hakemaan. Tässä sillä toimi nenä, oli hauska katsoa kun se sinkoili hajuvanan perässä ja voi sitä riemua kun maalimies löytyi =) Menin itse vielä paikanpäälle mutta Heriä ei mun läsnäolo kauheesti kiinnostanut ;)
Toinen harjoitus samallalailla, mutta maalimies lähti keskilinjan toiselle puolelle. Sama homma, nyt molari löytyi vähän nopeammin. Heri nautti suunnattomasti tästä touhusta, sillä on niin selkeesti mottona "vauhti korvaa älyn" tai "korkeelta ja kovaa" =) Mainio harrastuskoiran alku!!
Herin jälkeen Qira pääsi myös tositoimiin, ja sille tehtiin samantyylinen harjoitus, eli eka molari lähti tieltä ja vein Qiran keskilinjalle, sillävälin toinen molari meni linjan toiselle puolelle. Oli meinaan vauhtia rouvalla, teki hyvää nähdä kun juniori sai ensin pitää hauskaa mamman kanssa :)
Kimppareenien jälkeen Minna vielä tarjosi glögiä ja suklaata, ja kun muut suuntasivat kotiin ajattelin vielä mennä tyttöjen kanssa lenkille kun illalla ulkoilutus jäisi vähiin paukuttelun takia. Olin sitten oikein ahkera ja tein vielä Herille makkararuudun ja jäljen! Makkararuudussa oli pieniä nappuloita, ja Heri keskittyi kohtalaisen hyvin hommaan. Pari kertaa se lähti huitelemaan ruudusta pois (oli irti) mutta palasi sitten takaisin. Sillä oli selkeesti haku-vaihde vielä päällä kun oli sitä mieltä että metsässä on ihan varmasti joku tyyppi jossain makkarapurkin kanssa! Jäljen tein sammaleeseen kun siitä näkyi hyvin askeleet, ja laitoin namin joka askeleeseen. Jälki meni paremmin kuin mitä olin ajatellut, Heri kun meuhkasi aika kiitettävästi puussa sillä välin kun tein jälkeä. Pari kertaa piti vähän jarruttaa ihan kunnolla mutta melkein joka namin tytsy söi jäljeltä. Jälki ois kyllä saanut olla huomattavasti pidempi, jos talvi jatkuu tällaisena niin viikolla täytyy ottaa tää uusiksi.
Illalla olikin sitten jännät paikat kun pommittelu alkoi, tää kun oli pikku-Hoon eka uusivuosi. Olin soitattanut sille jo etukäteen pariin kertaan "Hui kauhistus" -cd:tä, mutta ei se niin kovin kamala ollut Herin mielestä kun se nukkui tyytyväisenä vaikka siirsin kaiuttimen ihan sen viereen ja volyymiakin oli tarpeeksi... Sunnuntaina oli jo saatu vähän esimakua myös livenä pommituksiin kun iltalenkillä paukahti kolme kertaa. Ekalla kerralla molemmat tytöt pysähtyivät kuulostelemaan ja mulla hyppäs sydän kurkkuun, matka kuitenkin jatkui niinkuin ei mitään ja seuraavat kaksi paukahdusta meni kuuroille korville.
Kun paukuttelu sitten tosissaan alkoi kuudelta pidin vähän aikaa takaovea auki ja katsoin mitä Heri tuumii, vähän se keikutteli päätään mutta jatkoi sitten uniaan, hyvä homma :) Aika kovaa pommitusta kuului välillä sisälle mutta mulla oli kaksi kappaletta koomakoiria kun kumpikaan ei noteerannut mitenkään räiskintää. Käytin koirat kertaalleen pissallakin pihalla eikä niitä kauheesti kiinnostanut ilotulittelu.
Yhden aikaan yöllä tuumin että nyt lienee turvallista käyttää Heri vikalla hädällä kun se tapahtui... Heri oli just vääntämässä pökälettä kun ihan meidän yläpuolella paukahti ja lujaa! Herilläpä ei korvakarvakaan värähtänyt, se toimitti asiansa kaikessa rauhassa loppuun ja siihen päälle vielä teki vielä pisut ja sitten se tyynesti köpsötti ovesta sisälle =) Loistava tyyppi!! Seuraavana aamuna lenkillä neiti olis vaan syönyt ja tappanut kaikki pomminrippeet, helpottavaa kun on kaksi koiraa joiden kanssa ei tarvitse stressata uuttavuotta :)
Mitään erityisiä lupauksia en tehnyt, mutta koirien kanssa "pitäisi" olla ahkerampi ja Herille pitäis saada se naksuttelu nyt aloitettua että voisin alkaa jo vähän niinkuin oikeesti kouluttamaan sitä. Vuosi 2007 oli ihan mukava kaikinpuolin joten toivottavasti tää vuosi jatkuu samanlaisena :)
