Luin torstaina tuosta tapahtumasta Lemmikkipalstojen tapahtumakalenterista, ja onneksi mahduttiin vielä mukaan ja juoksuiset nartutkin huolittiin leikkimään :) Sunnuntai-aamuna oli aivan järkyttävä lumipyry, ja tuumin että onkohan ketään muuta paikanpäällä... Pelko oli turha sillä Niihaman palveluskoirakentän parkkipaikka oli jo ennen kymmentä täynnä autoja ja ilmoittautumiseenkin oli melkoinen jono! Hulluja nämä koiraihmiset... Hoffejakin oli Herin lisäksi ainakin kolme: Tainan Rico ja kaksi merkkiväristä urosta (koosta päätellen).
Maalimiehiä oli neljä, ja Herin molari tulisi olemaan Sami Kiiveri jolla itsellään on dobermanneja. Olimme vuorossa neljäntenä, parin belgin ja sekarotuisen jälkeen ja kun oma vuoro lähestyi niin oma jännitykseni myös kasvoi =) Otin Herin autosta vasta vähän ennen omaa vuoroa ettei se "hajustele" turhaan paikkoja, tosin paikanpäällä oli muitakin juoksuisia narttuja. Heri käyttäytyi suht sivistyneesti, sillä on ollut aika kärttyisiä päiviä välillä ja on kertonut mielipidettään vastaantuleville ihmisille / koirille...
Olin ottanut omia motskuja mukaan, mutta sitten ajattelin että koitetaan koskeeko Heri vieraaseen esineeseen, esineruudussa tämä kun ei ainakaan ole ollut ongelma. Kun mentiin Samin luokse niin ensin hän kysyi koiran ikää ja onko leikkinyt vieraiden kanssa. Vastasin että jokusen kerran. Heri meni ensin varovasti nuuskimaan oudosti pukeutunutta äijää, mutta sen jälkeen oli ihan rennosti eikä ollut moksiskaan silittelyistä.
Sitten päästiinkin vauhtiin, Sami neuvoi miten mun pitää toimia ja miten pitää narua ja sitten lähti riepu narun päässä liikkeelle ja Heri oli heti täysillä mukana =) =) Oli vähän jopa vaikeuksia pidellä pikkukoiraa, niin innokkaasti se tavoitteli räsyä. Kun Heri sai räsystä kiinni se leikki ihan kohtuu hyvin molarin kanssa, ja kun se sai voittaa räsyn ja tehtiin kunniakierros niin Heri vei reippaasti räsyn takaisin Samille. Pieni stoppi tuli kun Sami testasi onko Herillä puolustushalua, eli laittoi räsyn kainaloon ja tuijotteli Heriä. Heri oli hetken että "hääh?!" ja haukahteli sitten pari kertaa. Sen jälkeen Heri pelkäsi vähän Samia, mutta melko nopeasti oli taas menossa kiinni räsyyn. Puolustuskäyttäysymisen jälkeen Heri ei olisi kovin mielellään enää vienyt räsyä takaisin Samille, mutta sitä tehtiin niin monta kertaa että Heri lopulta palautui tilanteesta. Pari kertaa myös rauhoitettiin Heri, eli otin sen viereeni ja silittelin sitä ja yritin vaivihkaa saada räsyn pois suusta, mutta Heripä ei leukojaan avannut =)
Aikansa riehuttuaan Heri sitten sai voittaa räsyn ja kantaa sen autolle asti, vähänkö pikkuneiti oli ylpeä :) Autolla piti melkein rautakangella vääntää Herin leuat auki kun ei olisi millään luovuttanut esinettä...
Sitten kipaisin hakemaan osallistumistodistuksen ja kuulemaan Samin arviota olisiko pikkukoirasta suojeluun :D Lomakkeessa oli viisi eri kohtaa: viettitaso, saaliskäyttäytyminen, puolustuskäyttäytyminen, puruote ja itsevarmuus. Jokaista arvioitiin asteikolla "Tämän ominaisuuden osalta jokin muu laji soveltuu paremmin" (=keltainen), "Koulutuksella ehkä kehitettävissä" (=punainen), "Koira ilmentää suorituksessa tarvittavaa ominaisuutta" (=sininen).
Sami totesi heti alussa, että jos Heri olisi hänen (tai jonkun muun suojeluharrastajan koira), se saisi nyt olla 3-5kk ilman puruleikkejä ja sitten kokeiltaisiin uudestaan. Heri oli siis hieman epävarma, mikä on hyvinkin tyypillistä tuon ikäiselle koiralle.
Viettitaso oli punaisella, Sami totesi että vähän alkoi sen puolustuskäyttäytymisen jälkeen hirvittämään, ei siis keskittynyt kunnolla.
Saaliskäyttäytyminen oli punaisen ja sinisen rajalla, eli saalisti melko voimakkaasti ja keskittyneesti. Puolustuskäyttäytyminen oli keltaisella, eli ei puolustanut, väistää. Sami sanoi että noin nuori koira ei oikein osaa vielä puolustaa, mutta Herille mitä todennäköisemmin iän myötä sitä puolustuskäyttäytymistä kyllä varmasti tulee.
Puruote oli punaisen ja keltaisen rajamailla, eli rauhaton ja vajaa. Sami selitti että puolustuksen kautta saa sen kunnon puruotteen, jos käyttää vain saalista niin koira saattaa vain napsaista kiinni, mutta kun ensin kaivetaan sitä puolustusta ja sitten saalista, niin koira puree huomattavasti lujemmin kiinni siihen esineeseen.
Itsevarmuus oli myös punaisen ja keltaisen rajamailla, eli epävarma ja tukeutuu ohjaajaan :) Sami sanoi että meidän suhde on kunnossa koska Heri viihtyi hyvin mun lähellä kun oli se rauhoitusvaihe, kuulemma näkee etten hakkaa koiraa kotona =) =)
Ohjaaja sai (yllättäen) jonkin verran moitteita, eli pitäisi olla paremmin ja reippaammin koiran tukena, varsinkin siinä vaiheessa kun sitä räsyä kuskataan taas takaisin molarille.
Kuvia ja videonpätkää Herin riekkumisesta tallensi Taina, ja odotankin kieli vyön alla tuotoksia :)
Lis. sain skannerin toimimaan joten tuossa tuo osallistumistodistus:
Kävin vielä vetämässä Piffien reenit Pirkkahallilla ja sen jälkeen suunnattiin Siivikkalaan. Oltiin siellä tyttöjen kanssa yötä, Heri oli ihan fiksusti, tosin se aina hiippaili mun perässä kun menin vessaan tai liikuin muuten vaan.
Maanantai-aamuna oli just viemässä Heriä hädilleen kun naapurin setä tuli 8vee belginartun kanssa vastaan. Ja tietenkään hän ei voinut mennä ohi vaan tunki koiransa meidän luokse... En ollut vielä päässyt ovea pidemmälle joten oli seinä takana enkä päässyt mitään kautta karkuun :) Heri ja belgi nuuski toisiaan, ja jossain vaiheessa belgi alkoi murisemaan jolloin nappasin Herin pois nostamalla sitä valjaista. Siitäkös Heri riemastui ja nosti oikein kunnon rähinän!! Sain sen rauhoittumaan mutta äijä senkuin seisoo siinä meidän edessä... Mulla ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää Heri takaisin "suden suuhun", tällä kertaa Heri onneksi oli nätisti ja olisi jopa halunnut alkaa leikkimäänkin belgin kanssa. Homma ei ollenkaan mennyt fiksusti mun mielestä, en tiedä mitä mieltä Heri tän jälkeen on vieraista koirista? Ensin se sai rähjätä ja sitten pääsi taas katsomaan... Argh.
Mitähän muuta me touhuttiin kuluneella viikolla... Ainiin, keskiviikkona käytiin Pyynikillä moikkaamassa Tittaa, ja mun piti käydän Herin kanssa ihmettelemässä hiihtäjiä mutta eihän siellä mitään latuja ollut... Tehtiin sitten vain remmilenkki kadulla ja näkötornilla.
Lauantaina käytiin lenkillä Katin kanssa, ensin mun piti mennä vain Qiran kanssa mutta kun toi hoitohomma on risteilylle vähän auki Herin juoksujen takia niin ajattelin ottaa sen myös mukaan ja testata mitä Nuka ja Tinka siitä tuumii... Olin ensin ihan varma että ainakin Tinka tekee Heristä rukkaset, varsinkin kun sillä on vielä juoksutkin. Onhan tytöt nähneet toisiaan mutta Heri on viimeksi ollu pieni ja viaton pennunpallero.
Kati päästi Tinkan ensin, ja mulla oli Heri tolpassa kiinni ja itse olin sen vieressä. Moikkasin Tinkan ensin ja sitten Tinka kävi katsomassa Heriä joka oli tassut ojossa huitomassa toista leikkiin. Tinka vähän ärähti Herille joka olikin heti nöyrää tyttöä korvat pitkin päätä :) Nuka ei oikein ollut moksiskaan Heristä, joten Kati lähti edeltä metsään tyttöjen kanssa ja päästin vielä Qirankin irti ja pidin Heriä remmissä. Metsässä päästin sitten Herin irti eikä kukaan ollut siitä moksiskaan =) Lenkin ajan Heri kulki ekana, Qira perässä, Tinka räkytti Nukalle joten kaikki meni paremmin kuin oltiin kuviteltu. Heri osasi käyttäytyä tosi fiksusti, se ei ollenkaan härnännyt vanhempiaan eikä muutenkaan riehunut samaan malliin kuin normaalisti. Tuumittiinkin Katin kanssa että voidaan näköjään lenkkeillä tällä laumalla useamminkin, edellyttäen että metsässä ei ketään tule vastaan koska jos yksi likka lähtee niin sitten on koko lauma perässä...
