Minä siis, ei koirat :) Torstaina iltapäivästä oksennustauti alkoi ja pari kertaa tunnissa piti käydä hätääkärsivien osastolla, yöllä kahden aikaan tauti sitten vihdoin ja viimein hellitti otteensa. Olin jo ihan varma että ei tästä selviä hengissä... Olo oli vielä sunnuntaina kovin hutera joten suunnitellut tokoreenit ja match show jäivät harmittavasti väliin :(

Koiraparat olivat siis loppuviikon ihan sohvakoiria, en jaksanut niitä edes lenkkeilyttää pissalenkkiä pidemmälle. Ihmeen nätisti ne olivat, eivät aiheuttaneet yleistä hämminkiä sisällä vaan makoilivat kaikessa rauhassa. Tosin lauantaina tekemättömyys alkoi jo näkyä: Qira kokeili että onko vanhat säännöt vielä voimassa (yritti varastaa pöydältä ruokaa mun silmien alla) ja Herppa vaani ihmisiä lenkillä...

Maanantaina en jaksanut istua kurssilla kuin reilun tunnin verran ja sitten piti tulla kotiin lepäämään. Vastaanotto ei ollut kovin mieluisa kun Heri-paralla oli veritippoja kuonossa :( Lähempi tarkastelu kertoi että rouva Quu on jostain syystä (joku herkku jossain?) nappassut pikkukoiraa kunnolla kiinni, eli reikiä löytyi kaksi kappaletta: ylähuulesta ja kuonon päältä. Likat käyttäytyivät ihan normaalisti joten mitään ei ilmeisesti jäänyt hampaankoloon. Kurjaa tuollainen, mutta hoffit taitaa olla hoffeja. Mitä on tuttavapiireissä tullut juteltua useamman hoffinomistajan (koirat samaa sukupuolta) kanssa niin kaikkien otukset ovat ottaneet tavalla tai toisella yhteen. En usko (=toivon) että Qira ja Heri ikinä veripäissään alkavat tappelemaan, ikäero on kuitenkin melkoinen eikä Qira loppuviimein mikään tyranni ole (vai onko).

Nyt täytyy painua vällyjen alle...