Perjantaina olin möllitokossa liikkeenohjaajana, ja otin molemmat likat mukaan. Heri sai oleilla kehän lähellä kontissa kiinni, välillä se mekkaloi mutta muuten oli oikein nätisti. Kisailun jälkeen reenattiin vähän paikallaoloa, aika upeesti pikkulikka siinä makoili (olin parin metrin päässä), vaikka takana purettiin kehää ja kaikenhuipuksi Kipi-bestis riekkui Merjan kanssa ihan lähellä :)
Lauantaina oli Tainan agilitypäivä Janakkalassa, alunperin piti osallistua sekä hyppyihin että kontakteihin mutta muiden suunnitelmien vuoksi osallistuttiin sitten vaan hyppelehtimiseen. Tainan tuomio oli ankara: Herillä on väärä hyppytekniikka
Eka harjoitus oli sellainen, että viisi estettä oli peräkkäin ja tarkoitus oli että koira hyppää joka väliin. No, Hermeliini päätti päästä helpommalla ja hyppäsi kaksi vikaa estettä yhteen putkeen. Ja tätä se teki vaikka Taina koitti keksiä neidin päänmenoksi vaikka mitä.
Liitävä hovarontti
Meidän reenit siis loppuivat lyhyeen kun ei päästy alkua pidemmälle. Heri olisi jaksanut kyllä vielä, varsinkin kun se osaa jäähdytellä melko tehokkaasti 
Lauantaina mentiin yöksi Siivikkalaan, ja Heri aiheutti emännälle taas muutaman harmaan hiuksen... Oltiin ehditty hetki olemaan kun Ilkka totesi että "Missäs Heri on?", vilkaisin yksiössä ympärilleni eikä neitiä näy missään... Samassa tajusin että takapihan ovi on auki, kurkkasin portittomalle pihalle ja näin kun jotain vaaleaa sinkoilee rivareiden pihoissa. Hihkaisin Heriä nimeltä ja se tuleekin suorinta tietä, naapurin pihan poikki ja aidan alta... Takapihan ovi siis kiinni
Sunnuntaina oli Qiran tokokisa Niihamassa, ja Hoo pääsi tottakai mukaan. Odotteli auton luona ja melko hiljaa osasi olla, välillä piti vähän kommentoida. Kisailujen jälkeen pyysin vielä tuomarilta (Salme Mujunen) että otettaisi Herillä luoksepäästävyys, ja se sujui todella hienosti. Salme vähän ihmetteli Herin ulkomuotoa ja kysyi että syökö se kunnolla 
Vastasin että ihan kaiken mitä vain annettaan, on vain sellanen tättähäärä että varmasti myös kuluttaa kaiken samantien. Oon nyt lisännyt Herin ruokaa aitoa ihraa ja illalla saa Hevineuta, katotaan alkaako saada vähän enemmän lihaa luiden ympärille... Mutta mikäs tuollaisen sporttikoiran kanssa on harrastella
Illalla oli Sarin tokoilut, ohessa kuvia reeneistä (kuvat Ilkka Karvinen):
Ohitusharjoitus
Kierimistä
Luoksetuloa
Onnistuu tämäkin jo kohtuullisen hyvin :)
Saalisleikkiä kahden sukkapallon kanssa
Kojootti kiitää...
Vastasin että ihan kaiken mitä vain annettaan, on vain sellanen tättähäärä että varmasti myös kuluttaa kaiken samantien. Oon nyt lisännyt Herin ruokaa aitoa ihraa ja illalla saa Hevineuta, katotaan alkaako saada vähän enemmän lihaa luiden ympärille... Mutta mikäs tuollaisen sporttikoiran kanssa on harrastella Illalla oli Sarin tokoilut, ohessa kuvia reeneistä (kuvat Ilkka Karvinen):
Ohitusharjoitus
Kierimistä
Luoksetuloa
Onnistuu tämäkin jo kohtuullisen hyvin :)
Saalisleikkiä kahden sukkapallon kanssa
Kojootti kiitää...
Maanantaina käytiin ensin Lihasulassa vääntämässä Miinun kanssa verijäljet likoille, ja sieltä huristin Tavesin tottisreeneihin. Reenit aloitettiin luoksepäästävyydellä, ja tää olikin Herille uus juttu kun oli kavereita vieressä joten se otti ja meni kouluttajaa vastaan mitä ei ole ikinä ennen tehnyt. Antoi kuitenkin lääppiä itseään joten se on pääasia.
Sitten jaettiin porukka ryhmiin, ja me mentiin vähän isompiin pentuihin Eddie-hoffin kanssa. Ensin otettiin yksitellen seuraamista ja Herillä menikin ihan ok, tosin kouluttaja olisi toivonut tiiviimpää ja hieman reippaampaa suoritusta. Koitan nyt ensin opettaa Herille tekniikan ja sitten vasta nostetaan nupit kaakkoon... Maahanmeno ja istuminen sujuivat myös hyvin, maahanmenoon sain ohjeeksi vielä avittaa makupalalla että saa nopeamman suorituksen. Ja mää kun oon koittanut päästä liioista avuista eroon niin että Hoo oppisi sen sanallisen käskyn...
Vikana otettiin luoksetulo, ja nyt iski möröt Herin pieneen päähän. Kun kouluttaja otti Heriä pannasta kiinni niin Herille iski pieni paniikki ja se koitti päästä tilanteesta pois. Heri jopa pääsi pannasta läpi mutta tuli heti samantien takaisin, eli se ei pelännyt kouluttajaa vaan se pannasta pitäminen on nyt jostain syystä ihan hurjan kamala juttu. Heri laitettiin sitten naruun kiinni, lähdin karkuun ja kun kutsuin niin Hoo tuli melkoisella vauhdilla ja rättiin kiinni Kouluttaja totesi vielä jälkeenpäin, että koska Herillä on noin valtava taistelutahto niin sitä kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi ja mahdollisimman pian alkaa palkkaamaan sillä. Mää oon vaan niin käsi, että suunnitelmassa on opettaa ensin nameilla ja sitten kun neiti oikeesti osaa niin ottaa rätti mukaan. Oonhan mää nytkin jo sitä palkannut rätillä esim. luoksetulossa, mutta seuraaminen on vielä niin vaiheessa ettei siinä tohdi räsytellä.
Tiistaina käytiin tottistelemassa Jennin kanssa, otin Herillä sivulletuloa ja seuraamista, ja parit vauhtiluoksetulot Jennin pitäessä Heriä (tässä ei ongelmia). Menin aika kauas ja kun huusin Heriä se tuli niin saamarinmoista vauhtia korvat päätä pitkin etten uskaltanut pitää rättiä leuan alla vaan oli pakko heittää se taakse Piia painotti luoksetuloharkoissa että korvien on pysyttävä päätä myöten, samantien kun korvat alkaa nousemaan niin vauhti myös hidastuu.
Illemmalla käytiinkin sitten ajamassa ne verijäljet (n. vuorokauden vanhoja), Herillä oli vähän turhan vaativa maasto (rutikuivaa sammalikkoa) ja kun vielä oli tuulista niin hommasta ei oikein tullut mitään. Ja paikalla oli vielä suunnistajia kirkumassa jäljen loppuun jätetylle hirvenkoivelle niin soppa oli valmis Sain Herin kuitenkin ajamaan jäljen niin että pääsi loppupalkalle, seuraava jälki on tehtävä vähän kosteampaan maastoon. Qira puolestaan ajoi jäljen todella upeasti! Mahtavaa tietää että koiran nokka toimii vaikka jälki on 24h vanha.
Jäljestelyiden jälkeen käytiin lenkillä Katin & tyttöjen kanssa, ja alkuseremonioihin kuului Nukan toimittama Heri-höykyytys... Heri se vain innostui mitä enemmän Nuka sitä riepotteli, tällä kertaa Tinka ei sitten viitsinytkään "ojentaa" junioria vaan juoksenteli Herin perässä muuten vaan täysiä. Heri löysi pari ojaa jonne sen piti mennä makaamaan, joten Kati lähdettyä me jatkettiin vielä lenkkiä metsän puolelle että neiti kuivuisi.
Keskiviikkona oli edessä lekurireissu ja lisää vihreitä pieniä miehiä. Nostin Herin pöydälle ja se nojas muhun niin voimakkaasti että isännän piti tulla lohduttamaan pikku Hoota Heri antoi kyllä tehdä kaikki toimentpiteet riehumatta mutta kovasti sitä jännitti. Verikoekin siltä otettiin, rabiesvasta-ainetesti mahdollista Norjan reissua varten ja TgAA-testi oman mielenrauhan vuoksi. Rokotukset annettiin lattialla ja se sujui aika hyvin, sitten taas kun katsottiin mikrosirua niin pikkuisen pelotti. Qiran kanssa kesti myös jonkin aikaa, joten loppujen lopuksi Heri veteli sikeitä lattialla Sillä on nyt vähän jotain murkkupelkoikää, yks päivä piti hypätä pyörän perään jonka seurauksena tarrasin karvoista kiinni koiran lentäessä kaaressa selälleen ja kiljuen samalla... Pidin pienen puhuttelun neidille käyttäytymistavoista ja seuraavat pyörät saikin mennä ohi ilman jahtausloikkia.
Torstai-aamuna reenailtiin porukalla Niihamassa, pari dalmista, villis ja Bella Jennin kanssa. Otin kaikkea sekalaista ja sitten yhdessä paikkamakuu (kerran nousi) ja luoksepäästävyys. Ekat luoksepäästävyydet sujui ihan ok, nyt ei Heri yrittänyt vastaan, mutta kun viimeinen ihminen tuli kovin varovasti niin heti Herikin luimisteli että mitäs hiippaat?? Antoi kuitenkin lääppiä mutta lisää treeniä tämäkin näköjään tarvii, ja nimenomaan niin että on muitakin rivissä.
Illalla on vielä match show, siitä lisää tuonnempana
Sitten jaettiin porukka ryhmiin, ja me mentiin vähän isompiin pentuihin Eddie-hoffin kanssa. Ensin otettiin yksitellen seuraamista ja Herillä menikin ihan ok, tosin kouluttaja olisi toivonut tiiviimpää ja hieman reippaampaa suoritusta. Koitan nyt ensin opettaa Herille tekniikan ja sitten vasta nostetaan nupit kaakkoon... Maahanmeno ja istuminen sujuivat myös hyvin, maahanmenoon sain ohjeeksi vielä avittaa makupalalla että saa nopeamman suorituksen. Ja mää kun oon koittanut päästä liioista avuista eroon niin että Hoo oppisi sen sanallisen käskyn...
Vikana otettiin luoksetulo, ja nyt iski möröt Herin pieneen päähän. Kun kouluttaja otti Heriä pannasta kiinni niin Herille iski pieni paniikki ja se koitti päästä tilanteesta pois. Heri jopa pääsi pannasta läpi mutta tuli heti samantien takaisin, eli se ei pelännyt kouluttajaa vaan se pannasta pitäminen on nyt jostain syystä ihan hurjan kamala juttu. Heri laitettiin sitten naruun kiinni, lähdin karkuun ja kun kutsuin niin Hoo tuli melkoisella vauhdilla ja rättiin kiinni
Kouluttaja totesi vielä jälkeenpäin, että koska Herillä on noin valtava taistelutahto niin sitä kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi ja mahdollisimman pian alkaa palkkaamaan sillä. Mää oon vaan niin käsi, että suunnitelmassa on opettaa ensin nameilla ja sitten kun neiti oikeesti osaa niin ottaa rätti mukaan. Oonhan mää nytkin jo sitä palkannut rätillä esim. luoksetulossa, mutta seuraaminen on vielä niin vaiheessa ettei siinä tohdi räsytellä.Tiistaina käytiin tottistelemassa Jennin kanssa, otin Herillä sivulletuloa ja seuraamista, ja parit vauhtiluoksetulot Jennin pitäessä Heriä (tässä ei ongelmia). Menin aika kauas ja kun huusin Heriä se tuli niin saamarinmoista vauhtia korvat päätä pitkin etten uskaltanut pitää rättiä leuan alla vaan oli pakko heittää se taakse
Piia painotti luoksetuloharkoissa että korvien on pysyttävä päätä myöten, samantien kun korvat alkaa nousemaan niin vauhti myös hidastuu.Illemmalla käytiinkin sitten ajamassa ne verijäljet (n. vuorokauden vanhoja), Herillä oli vähän turhan vaativa maasto (rutikuivaa sammalikkoa) ja kun vielä oli tuulista niin hommasta ei oikein tullut mitään. Ja paikalla oli vielä suunnistajia kirkumassa jäljen loppuun jätetylle hirvenkoivelle niin soppa oli valmis
Sain Herin kuitenkin ajamaan jäljen niin että pääsi loppupalkalle, seuraava jälki on tehtävä vähän kosteampaan maastoon. Qira puolestaan ajoi jäljen todella upeasti! Mahtavaa tietää että koiran nokka toimii vaikka jälki on 24h vanha.Jäljestelyiden jälkeen käytiin lenkillä Katin & tyttöjen kanssa, ja alkuseremonioihin kuului Nukan toimittama Heri-höykyytys... Heri se vain innostui mitä enemmän Nuka sitä riepotteli, tällä kertaa Tinka ei sitten viitsinytkään "ojentaa" junioria vaan juoksenteli Herin perässä muuten vaan täysiä. Heri löysi pari ojaa jonne sen piti mennä makaamaan, joten Kati lähdettyä me jatkettiin vielä lenkkiä metsän puolelle että neiti kuivuisi.
Keskiviikkona oli edessä lekurireissu ja lisää vihreitä pieniä miehiä. Nostin Herin pöydälle ja se nojas muhun niin voimakkaasti että isännän piti tulla lohduttamaan pikku Hoota
Heri antoi kyllä tehdä kaikki toimentpiteet riehumatta mutta kovasti sitä jännitti. Verikoekin siltä otettiin, rabiesvasta-ainetesti mahdollista Norjan reissua varten ja TgAA-testi oman mielenrauhan vuoksi. Rokotukset annettiin lattialla ja se sujui aika hyvin, sitten taas kun katsottiin mikrosirua niin pikkuisen pelotti. Qiran kanssa kesti myös jonkin aikaa, joten loppujen lopuksi Heri veteli sikeitä lattialla Sillä on nyt vähän jotain murkkupelkoikää, yks päivä piti hypätä pyörän perään jonka seurauksena tarrasin karvoista kiinni koiran lentäessä kaaressa selälleen ja kiljuen samalla... Pidin pienen puhuttelun neidille käyttäytymistavoista ja seuraavat pyörät saikin mennä ohi ilman jahtausloikkia.Torstai-aamuna reenailtiin porukalla Niihamassa, pari dalmista, villis ja Bella Jennin kanssa. Otin kaikkea sekalaista ja sitten yhdessä paikkamakuu (kerran nousi) ja luoksepäästävyys. Ekat luoksepäästävyydet sujui ihan ok, nyt ei Heri yrittänyt vastaan, mutta kun viimeinen ihminen tuli kovin varovasti niin heti Herikin luimisteli että mitäs hiippaat?? Antoi kuitenkin lääppiä mutta lisää treeniä tämäkin näköjään tarvii, ja nimenomaan niin että on muitakin rivissä.
Illalla on vielä match show, siitä lisää tuonnempana
