Eli lyhyt raportti ja sitten koirien kanssa ulos)Perjantai-illan agiliidot, viime kerta jäikin väliin yo-juhlien takia. Ensin aloitettiin puomilla, ja harmittavasti se huojui sen verran että Hoo hyppäsi kesken kaiken pois
No samantien uusiksi, ja nyt saatiin Heri menemään loppuun asti (Saara piti puomista kiinni), ja sen jälkeen ei ollut enää ongelmia. Sitten otin pujottelua, nyt oli taas korkeammat kanaverkot käytössä joten pujottelu sujui todella vauhdikkaasti!! Sen jälkeen taas hyppyreeniä, välit oli peräti 6,5 askelmittaa, ja kouluttajan mielestä voisi olla myös 7. Hyvin meni, nyt ei ole tullut niitä tuplahyppyjä mitä Heri keväällä harrasti.Viimeisenä mentiin radanpätkä, eli puomi-muuri-putki-pujo. Puomin jälkeen tuli vähän tuumaustaukoa kun Heri söi lätkältä eväät, loppu menikin vauhdilla ja varsinkin pujotteluunmeno sai kouluttajalta kehuja
Tää olikin viimeinen kerta tänä vuonna, ensi vuodeksi pitää ostaa se agilisenssi enkä vielä tiedä ostanko vain harrastajalisenssin vai kisalisenssin... Heri menee ihan hyvin, intoa ja vauhtia on mutta esim. keinua ei ole vielä otettu ja pujottelu on vielä aika vaiheessa. Ja kontaktit...Loppuun vielä Kaarinan kommentit torstain hakureeneistä
Huomioita: - ekalla piilolla vähän hämminkiä. Ukko oli ”väärällä” puolella puunrunkoa, Heri lähti, kun palkkaa ei heti tullutkaan. Yleensä mm ei houkuttele koiraa, mutta kun koira on ihan vieressä (eikä vielä osaa ilmaista), mutta hankalassa paikassa palkkaamiseen, sitä voi vähän rohkaista kannustamalla esim. ”hyvä, Koira!”
Herillä on edelleen hiukan omia ajatuksia siitä, mihin suuntaan lähdetään, mutta loppua kohti tahti parani. Se nappaa kyllä erittäin hyvin hajun kaukaa.
Mietin, onko palkka nyt Herille tarpeeksi hyvä. Paras mahdollinen herkku? Yhdelle rotikalle tehtiin esim. lenkkimakkarasta pitkiä siivuja, joita vedettiin maassa saaliina ja heiteltiin koiralle.
Nyt Herillä on hieno käytös maalimiehellä (paras kaikista). Pitäisikö sitä rohkaista hiukan irrottelemaan piilolla? EI siis sikailemaan, vaan rentoutumaan. Minusta se on hiukan epävarma ja se saattaa vaikuttaa siihen, ettei se mene ihan suoraan piilolle, vaikka on hajulla. Tämä on nyt arvailua siis.
Seuraava treeni: hajunhakuja. Ehdottaisin hiukan sähäkämpää menoa piilolla…Ei kuitenkaan lelua, koska Heriä huimaa vieraan kanssa leikkiminen kaukana, vieläpä kaukana Lilistä.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis lisää, oon koittanut hillitä Heriä kun se kyllä syttyy hyvin tarvittaessa. Ens kerralla pidän sitä enempi nälässä ennen reenejä, ja otan vaikka keitettyä sydäntä evääksi
Ennen omaa vuoroa oon aika tehokkaasti rauhoittanut sitä, voi olla että pitäis sittenkin leikkiä vaikka patukalla ennen metsään menoa? Täytyis löytää se kultainen keskitie; mun mielestä Heri ei ole niin hyvin hallinnassa kuin haluaisin, mutta toistuvasti kouluttajat agissa ja haussa vaativat sille lisää kierroksia. Tuosta käytöksestä maalimiehellä olen erityisen tyytyväinen, se oikeesti on ihan rauhassa ja makaa / istuu ja syö nameja toooosi nätisti vaikka ahne onkin. Ja loppuun täytyy muuten kertoa niitä arjen onnistumisia: Oltiin likkojen kanssa "omassa metsässä" pidemmällä lenkillä (eli Kangasalan puolella), missä ei ikinä ole ketään tullut vastaan. Oltiin umpimetsässä kävelemässä polkua pitkin, likat edellä kun yhtäkkiä Heri haukahti. Nostin pääni ajatuksistani ja huomasin että siellähän kävelee ihminen vastaan! Otin samantien namin taskusta ja hihkaisin likat luokse, molemmat kääntyivät salamana ja olivat hetkessä mun luona
Otin Heriä pannasta kiinni, se kun vielä kuikuili taakseen, siirryin polulta sivuun ja aloin syöttelemään nameja. Mies käveli meidän ohi eikä Herppa sanonut mitään. Pari kertaa on tullut myös koira vastaan yllättäen, ja likat on tulleet heti käskystä luo!! Mulla on aina sydän hypännyt kurkkuun kun oon ehtinyt ajattelemaan että nyt ne lähtee räyhäämään mutta ei Tietysti tän kirjoituksen jälkeen saan kylmää vettä niskaani seuraavalla lenkillä, mutta tuleepa välillä kirjattua näitä onnistumisiakin. Ja sauvakävelijätkin saa mennä jo ohi ilman Heri suurempaa kummastelua, ja pari kertaa ollaan ihan kävelemällä päästy vastaantulevan koiran ohi Työtähän nuo hovawartit vaatii, ja toisaalta en ihmettele kun jotkut heittää hanskan tiskiin ensimmäisen kahden vuoden aikana kun käytös on mitä on... Oli se Herikin pentuna melkoinen pakkaus, mutta nyt alkaa käytöstavat olemaan kohtuu hanskassa.
Jep, nyt siis koirien kanssa lenkille, sitten joulusiivouksen pariin. Blogi hiljenee toistaiseksi, hyvät joulut ja rauhalliset vuodenvaihteet!
