Heri oli Qiran iltalenkin aikaan kömpinyt häkkiin, ihmettelin kotiintullessa että mitä Ilkka siellä häkissä touhuaa
Oli peittelemässä Herppaa joka sammui ihme asentoon sinne häkkiin. Ennen nukkumaanmenoa pissitin Herin vielä pihassa, ja jalat huojuen se hätänsä teki, sitten taas nukkumaan.Yöllä heräsin Herin itkuun, käytin sen taas pihassa mutta se vaan seisoi ja ihmetteli. Menin takaisin nukkumaan mutta Heri jatkoi nyyhkimistä. Siirryin sitten makkariin pikkukoiran seuraksi että Ilkka saa edes nukkua rauhassa. Menin sohvalle löhöämään ja houkuttelin Herin viereeni, siihen se sitten nukahtikin peiton alle pää mun syliin
Olin vallan otettu, Heri kun on luonteeltaan sellainen itsenäinen typykkä ettei tunnu mamman apua juuri tarvitsevan. Ja siihen se sitten rauhoittui mun syliini, pieni reppana.Jossain vaiheessa Heri siirtyi yöllä häkkiin nukkumaan, ja kohtapuoliin se taas nyyhki. Päästin sen ulos ja nyt tulikin isompi hätä. Annoin sille vielä kourallisen nappulaa ja pikkuneiti nukahti taas toviksi. Kuudelta Heri taas itki ja päästin sen pihalle pissalle. Sen jälkeen ei juurikaan nukuttu, ja kymmeneltä mentiinkin sitten lenkille Sarin & westieiden kanssa. Heri oli lenkilläkin vielä vähän pihalla joten pitkää reissua ei tehty. Kotona neiti alkoi jo rauhoittumaan, ja ruuan jälkeen uni maistui eikä enää itkeskelty
Kovaa on pikkukoiran elämä.
