Olin koko viikon märehtinyt sitä agilityssä tapahtunutta välikohtausta, ja perjantain lähestyessä mun ärsyyntyminen kohosi kohoamistaan... Ajattelin että Herin takia pitäis reeneissä pystyä olemaan mahdollisimman cool, mutta minkäs teet kun olen pehmeä luonteeltani

Kaikeksi onneksi Pikku Paskiainen ei ollut reeneissä, joten saatoin hieman rauhoittua. Reenit eivät kyllä alkaneet lupaavasti, kun päästiin sisälle niin Heri halusi samantien pois Ja sapetus nousi taas... Kouluttajan luvalla sain riekuttaa Heriä sillä välin kun muut kasasivat rataa, ja vaikka Heriä pelotti niin se ei silti halunnut mun läheltä pois mikä oli ihan positiivista. Sain sen heti leikkimään, ja aika hyvin se siitä reipastuikin melko pian.

Aloitettiin reenit radanpätkällä: hyppy-rengas-putki-hyppy-pujo-puomi-putki-rengas-hyppy. Kun talutin Heriä lähtöpaikkaan se luimisteli häntä alhaalla, ja mua harmitti. Heri oli lähdössä vähän epävarma, mutta vauhtiin päästyään mentiin eikä meinattu Oman keskittymiskyvyn puutteen takia puomi meni sähläämiseksi: Heri loikkasi kesken kaiken pois Ton puomin kanssa on ongelmia silloin kun se on oikealla sivustalla, koska siinä se jostain syystä huojuu. Kun se on vasemmalla Heri menee sen kuin tyhjää vain. Puomia otettiin pari kertaa yksinään namilätkällä, ja kyllä sekin alkoi sitten sujumaan. Mentiin rata vielä alkusähläyksen jälkeen uudestaan ja nyt se sujuikin ihan mukavasti

Seuraavaksi mentiinkin Kauhukohtaan, eli tismalleen samaan paikkaan tekeen samaa asiaa kuin mitä viikko sitten kun hyökkäys tapahtui. Ja Heri alkoi taas pelkäämään Harmittavaa on myös se, että Heri selvästi väisti toista kouluttajaa koska hän oli tullut hyökkäyksen tapahduttua häätämään hyökkääjää pois. Ja Heri ihan aiheellisesti yhdisti Tiinan epämiellyttävään kohtaukseen

Ja taas mua harmitti ja sapetti ja otti päähän ja ärsytti. Olin ottanut Herpalle mukaan spesiaaliherkkua, eli koiran purkkiruokaa. Laitoin tämän nyt sitten hyppytreenin päähän, ja ekan kierroksen Heri hyppi esteet häntä koipien välissä ja söi herkut häntä koipien välissä pälyillen ympärilleen... Toisella kerralla sama homma, mutta sitten Heri pikkuhiljaa reipastui.

Vaikka Heri selvästi pelkäsi hallilla niin hienosti se säilytti toimintakykynsä ja kaikenkaikkiaan reenit sujui ihan ok. Hyvä puoli on että ikinä ei tuolla hallilla tulla kisaamaan virallisissa kisoissa, joten vaikka Herillä jotain pelkoja jäisikin niin periaatteessa se ei haittaa. Eli kaipa meidän agireenit jatkuu

Ainiin, viime viikonloppuna oltiin tyttöjen kanssa hoffiyhdistyksen kasvattajapäivillä, ja koin taas herätyksen kun kuuntelin Kaisa Hilskan ruokintaluentoa. Väänsin alkuviikosta heti tytöille kasvisosetta, ja koitan muutenkin monipuolistaa tyttöjen ruokintaa. Oli ihan antoisa viikonloppu muutenkin, ja Jaanakin pääsi taas kauhistelemaan Herin karvattomuutta Sunnuntaina mentiin vielä Birgitalle kylään, ja ihan asiallisesti likat käyttäytyivät. Kiitos vaan Birgitta vieraanvaraisuudesta! Maanantai-aamuna olikin hauska herätys kun Qira nukkui mun jaloissa ja Heri mun vieressä Eipä tullut kylmä.