Nyt on kotiuduttu PPK:n leiriltä Hiidenhelmestä, Qira koisii sohvalla ja Heri pötköttää jalat taivasta kohti häkissä Itsekin oon aikas väsy, koitan nyt kuitenkin kirjoittaa blogiin kuulumiset kun huomenna en enää välttämättä muista kaikkea. Joten koittakaa ymmärtää lukemaanne

Oli oikein hieno leiri, ois saanut olla pari päivää pidempi kun tuntui että just kun päästään vauhtiin niin kaikki kiva loppuu. Perjantaina oltiin paikanpäällä neljän aikaan, oltiin aamulla käyty Katin & Nukan+Tinkan kanssa pitkällä lenkillä joten loppuillan koirat sai olla autossa lepäämässä. Kuuden aikaan meidän hakuryhmä kokoontui palaveeraamaan, kerrottiin itsestämme ja koiristamme. Meidän kouluttajana toimi Margit Ollanketo, ja meitä oli yhteensä 9 henkeä (joista neljä meidän hakuryhmästä). Esittelyjen jälkeen käytiin iltapalalla, sitten mentiin meidän "oman hakuryhmän" kanssa naureskelemaan itsemme kipeiksi talven hakuvideoita katsellessa Ei ihan tervejärkisten touhua... Yhdentoista aikaan käytin koirat iltalenkillä, annoin niille ruoan ja sitten nukkumaan. Heri pöhisi aluksi vähän käytävästä kuuluville äänille, mutta oli lopulta ihan hiljaa. Mikä oli mainiota, viimeksi kun oltiin reissussa (hoffien kasvattajapäivät) se pöhisi koko yön ja mulla meinas palaa käämit...

Lauantaina oli aikainen herätys kun aamupala oli jo seiskalta. Heräsin kuuden aikaan, käytin koirat aamulenkillä ja sitten aamupalalle. Evästelyn jälkeen ajettiin metsään ja puoli ysin aikaan päästiin aloittamaan reenit. Heri oli vikana, ja koska meitä oli niin paljon niin aikaa kului useampi tunti ennen omaa vuoroa... Sitä ennen olin ehtinyt vääntäytymään useampaan kertaan suoliämpäriin Kun Herpan vuoro vihdoin koitti niin mua ei jännittänyt yhtään! Tää on melko mystistä, en jännittänyt edes torstain tokokisassa Qiran kaa enkä nytkään... Voiko olla mahdollista että oon vihdoin ja viimein päässyt jännityksestä??? Aika näyttää...

Joo, Herin reenit. Käytin hyväkseni vieraita maalimiehiä, eli Herillä 4 molaria joista vain vika oli tuttu (Kaarina). Päästiin Herin kanssa keskilinjalle yhteisymmärryksessä, mikä jo aiheutti mulle ihmetystä Eka molari oli oikealla, ja Heri olikin sinne menossa kuono pitkällä joten lähetin sen suoraan keskilinjalta ilman hajunhakua. Molarin siis PITI olla ison kiven takana, vaan Herppa jatkoi siitä ohi korvaansa lotkauttamatta ja paineli suoraa tietä metsään. Ja sinne se jäi... Olin vähän pettynyt että mitä hittoa se koira nyt tekee, mielessä kävi että onko se pöljäke mennyt ojaan uimaan. Heriä ei kuulunut eikä näkynyt, ja lopulta mun oli pakko huutaa se takaisin kun pelkäsin että se pian juoksee teille tiettymättömille. Herppa tulikin samantein häntä pystyssä, ja juoksi taas sen kiven ohi noteeraamatta sitä mitenkään. Ehdin jo ajattelemaan että WTF??? Kun samantien maalimies tuleekin sieltä metsästä Herin perässä

Maalimies oli siis ollut siellä metsässä, Herppa oli mennyt sinne suorinta tietä ja syönyt eväitä kaikessa rauhassa. Oli vielä miesmolari, eikä Heriä ollut jänskättänyt yhtään. Noh, matka jatkui, seuraava vasemmalle ja lähetin sinne myös suoraan. Heri teki pienen kaarroksen oikealle, joten kutsuin ja se tuli heti. Otin pari askelta, lähetin uudestaan, ja nyt löytyi molari Kun menin maalimiehen luo niin Heri oli siellä nätisti maassa ja söi hyvin kiltisti nameja yksitellen.

Kolmas oli oikealla ison pressun takana, lähetys sujui hyvin mutta Herin piti käydä kaartamassa ekan piilon luona, sai siellä juostessaan hajun ja ampaisi suoraan pressulle. Taas oli hyvin rauhassa maassa eikä yhtään aristellut molaria. Vika oli vasemmalla, Kaarina lähti hipsimään metsään jo siinä vaiheessa kun tultiin Herin kanssa molarilta. Herillä nousi ryhti, ja istutin sen keskilinjalle. Kaarina hipsaisi karkuun, odotin hetken ja päästin Herin perään.

Oli kerrassaan onnistunut reeni sitä ekaa kommellusta (joka ei sinänsä ollut mikään kommellus) lukuunottamatta. Sain Herin kuljetettua tosi helposti molarilta takaisin keskilinjalle ja se lähti aina hienosti vauhdilla etsimään ukkoja. Itsekin olin kyllä keskittynyt hommaan 100%:sesti ja sain siitä jopa kehuja Ja mun lähetyksiä kehuttiin!! Oli hienoa kun sekä koiraa ETTÄ ohjaajaa kehuttiin, mahtava fiilis

Ruokatauon jälkeen oli toinen reenisessio, ja tälläkertaa otin Herille rullareenin jotta nähtäis missä vaiheessa tämä on. Margit meni ekana suoliämpäriin vaikka mua vähän epäilytti, Herillä kun ei tuollaisia umppareita ole ollut... Mutta kokeiltiin kuitenkin ja hyvinhän se meni, mun piti vaan antaa yks "tuo" käsky mutta muuten meni hyvin. Herpalla oli neljä molaria, kaikki piiloissa. Toka meni metallisaavin alle, ja Hoo joutui tekemään tosissaan hommia että sai rullan. Ja kun lähdettiin näytölle Herppa meni maahan molarin jalkojen luokse Kolmas ja neljäs oli kompostikehikon takana, nelosella kesti vähän aikaa ennenkuin rulla tuli mutta hienosti meni. Olin aivan onnessani, Herillähän on (muka...) ollut ongelmia rullantuonnissa silloin kun molari on ollut piilossa. Margit sanoi että nyt ehdottomasti Herille ja Hiskille rullat mukaan reeneihin kun sujuu jo noin varmasti. Hyvä me!!

Sitten suunnattiinkin takaisin Hiidenhelmeen syömään, ja ruoan jälkeen käytiin Kaarinan kanssa vielä tekemässä jäljet Qiralle & Hiskille ja myös esineruutu Qiralle, Hetalle ja Hiskille. Iltapalan ja illanvieton jälkeen höpöteltiin vielä tovi, sitten koirien kanssa iltalenkille, iltaruoka ja nukkumaan. Nyt Heri sammui kuin kynttilä, ei pöhissyt yhtään vaikka käytävästä kuului ääniä.

Sunnuntaina Heri herätteli mua jo viideltä, mutta nousin vasta puoli seiskalta. Kahdeksan jälkeen mentiin hiekkakentälle tottistelemaan, Heri taas vikana eikä mua vieläkään jännittänyt Otin ensin pikku seuraamisen ja henkilöryhmää, ja kommentit oli odotetut: teknisesti ok mutta ehdottomasti lisää virtaa touhuun! Oon nyt ottanut patukkaa mukaan ja nyt tuntuis ettei Herillä keitä yli niinkuin nuorempana, joten nyt voin alkaa säätämään sitä virettä. Luoksetuloa koitin niin että palkka roikkui harallaan olevien jalkojen takana, eli tavallaan läpijuoksu. Toivottavasti syy Herin seisomiseen edessä löytyi, tää täytyy testata... Otin myös noutoa, ensin ihan kapulan pidon vieraalla kapulalla joka ok. Sitten koitin lyhyeltä matkalta saada tuomaan, meni pureskeluksi ja Hoo tiputti kapulan. Margit totesi että koska paikka luoksetulossakin on vielä epävarma niin sen takia tämäkään ei vörki. Eli ensin se luoksetulo kuntoon ja sitten kapulan tuomista, jees.

Otin vielä loppuun kapulahassuttelua: pidin Heriä pannasta kiinni, heitin kapulan, annoin käskyn jolloin Hoo ampaisi kapulalle, kun Hoo oli tulossa kapulan kanssa heilutin patukkaa ja huusin "irti!!" Heripä ei irrottanut vaan tuli täysillä mun luo ja yritti kapula suussa (purematta!!!) ottaa motskua suuhunsa Lopulta Hoo irroitti, ja tokalla kerralla irrotti jo nopeemmin. Kolmannella kerralla irrotti jo ilman käskyä, eli reenaan tätä kotona niin että vasta kun oon sanonut irti näytän patukkaa. Herillä oli hurjan hauskaa ja mulla tuli kauhee into saada nouto kuntoon! Herillä kun on vauhtia ja tekemisenhalua, joten noudosta saadaan varmaan (kovalla työllä) oikein iloinen ja nopea suoritus

Kuvia tuli otettua melkoinen määrä, mutta musta ja Heristä vain muutama tottiskentällä (kiitos Kaarina!).

Tottistelun jälkeen kommentoitiin myös puolin ja toisin viikonloppua, ja kun sanoin että mulla on ollut tunne ettei me vielä olla samalla aaltopituudella Herbiilin kanssa kun se on niin erilainen kuin Qira (joka sopii mulle kuin hanska käteen), niin Margit totesi että kyllä meillä yhteistyötä on ja meno on oikein hienon näköistä sekä metsässä että tottiksessa. Ja kyllä itsestäkin jo vähän tuntuu siltä että on mulla vähän sananvaltaa tuon otuksen tekemisiin vaikka se itsenäinen (ja -päinen) onkin.

Kaikenkaikkiaan tosi mukava leiri, lauantaina sateli vähän ja sunnuntaina tuli rakeita kun lähdin kotio joten säätkin suosi. Opin sen että virheitä saa tehdä, ja mun "parempi olla tekemättä mitään kun tietää mitä kaikkea voi tehdä väärin" - motto aiheutti hilpeyttä meidän reeniryhmässä Heri on kyllä hauska ja hyvä tyyppi, ja odotan innolla meidän yhteistä kisauraa (vaikka tähänkin voisi todeta että En halua pilata meidän suhdetta kisaamalla, hehheh )