Unohtui vallan maanantailta mainita Tavesin reenit!!! Sain Piialta ohjeet istumisen harjoitteluun, itseasiassa vanha juttu mutta ihan hyvä saada taas palautettua mieleen

Keskiviikkona aamupäivästä käytiin porukalla (Merja, Erja, Keijo, Sari) reenaamassa Linnainmaalla, ensin aloiteltiin paikkaistumisella. Olin auton takana puoliks piilossa ja kerran kävin palkkaamassa. Sama homma paikkamakuun kanssa, olin auton takana osittain piilossa ja välillä kävelin auton takaa käväisten piilossa. Hoo pysyi mallikkaasti aloillaan Voisin nyt iltaruokaohjelmaan ottaa paikkamakuun piilossa, eli jättää Herin olkkariin ja itse mennä makkariin.

Sitten toimin muille liikkurina ja kun tuli Herpan vuoro niin otin juoksusta seuraamista. Palkkasin naksulla kun oli oikeassa kohtaa eikä roikkunut remmissä. Merjalta tosin tuli ensin pyyhkeitä mun asennosta, mutta kun selvitin asian niin sain virheen anteeksi

Otin vielä loppuun hyppyä edestakaisin, ensin este oli n. 60cm mutta nostin sen lopulta reiluun 80cm:iin. Meni ihan ok, tosin mun mielestä Herin hyppiminen oli aavistuksen löysää. Ja kivempi oli Sarin luokse mennä Mun tarvii varmaan alkaa ottamaan lelupalkkaa toisellepuolelle tai jotain... Mutta pääasia että hyppää, ei kertaakaan yrittänyt kiertää estettä tai kieltäytyä hyppäämästä.

Keskiviikkoiltana käytiin vielä Lihasulassa lenkillä, ja vähänkö harmitti kun huomasin että SUUNNISTAJAT on vallanneet paikan... Tuumin sitten että kun kerran tänne ollaan tultu niin kyllä me lenkille mennään. Oli ihan mielenkiintoinen lenkki kun suunnistajia putkahteli vähän väliä mistä sattui Likat oli aivan mahtavia, ne ei kertaakaan yrittäneetkään lähteä suunnistajien perään tai edes haukkuneet niille! Tosin mulla oli kuudes aisti päällä ja hoksasin kirmailijat ennen koiria ja otin ne hanskaan. Yks suunnistaja tosin aiheutti mulle vähän sydämentykytyksiä, meni aivan Qiran takaa ja ohi mennessään tuumi että "Tää on kyllä hieno paikka koirille!". Totesin että joo ja mielessäni ihmettelin kun likat ei kommentoineet asiaa mitenkään. Yleensä Qira meinaan avaa sanaisen arkkunsa kun joku puhuu mulle, ja viimeistään Herillä on aina siinä vaiheessa jotain asiaa. Mutta ne vaan istui hiljaa mun edessä ja tuijotteli mua