Herille kuuluu oikein hyvää, mitä nyt neiti on pari numeroa pienempi kun turkki lähti taas nahkaa myöten... On se taas niin reppanan näköinen pitkine koipineen. Jalka voi erinomaisesti, otan huomenna tikit pois. Pönttöäkään ei ole tarvinnut pitää pariin päivään muuta kuin silloin kun Heri on ollut yksin kotona ja öisin. Tylsää kun se ei enää kaahota sen kanssa

Lauantaina käytiin turisteina tokokisassa, Heri käyttäytyi siellä yllättävän rauhallisesti ja istui suurimman osan mun sylissä. Katteltiin avoimen luokan loppua ja eka voittajaluokan kisaaja, ja täytyy myöntää että vähän sormet jo syyhyää sinne voittajaan asti... Mutta käydään nyt ensin siellä avoimessa ja katsotaan kauanko siellä tarvii hillua. Tokoilujen jälkeen menin maalimieheksi meidän hakureeneihin, meiltä jää niin paljon kertoja tässä kuussa väliin että pitää käydä vähän näyttämässä naamaa etteivät vallan unohda Ennen reeniä kävin tyttöjen kanssa tunnin metsälenkille, Heri vetojuhtana. Ja kylläpä olikin likat sitten illalla väsyneitä!

Sunnuntaina menikin koko päivä Tampereen näyttelyssä, Heri oli mukana kannustamassa Qiraa ja hyvin kannustikin: Qira oli ROP, ROP-VET ja sokerina pohjalla BIS1-veteraani!! Aivan järkyttävän upeeta!! Totesinkin Ilkalle että Heri ei vastaavaa näyttelyissä tule saavuttamaan, mutta ehkä jotain melkein yhtä suurta jossain koepuolella Aika näyttää...

Tiistaina Heri pääsi turistiksi Qiran tokoreeneihin, ja pääsi pikkukoira myös hommiinkin kun sai toimia yhdelle belgiherralle häiriökoirana kaukokäskyissä. Koirat siis olivat vierekkäin (välissä parisen metriä), Merja takana häiriköimässä ja me tehtiin Merjan ohjeiden mukaan kaukot. Ja Herppa-neitonen osaa kaikki asennonvaihdot Olin ihan sen edessä mutta silti! En ole vielä koskaan tehnytkään kaikkia sekaisin joten ihan miellyttävä ylläripylläri

Keskiviikkona oli agireenit, ja ensin ajattelin että harmi kun ei vieläkään päästä, mutta sitten keksin että mehän mennään reenaamaan sitä lähtöä! Qira pääsi myös mukaan, ajattelin ottaa sillä pientä radanpätkää jos aika sallii. Herille laitoin kolme aitaa peräkkäin ja sitten neiti lähtöön... arvatkaa vaan yrittikö varastaa. No ei! Siis ei kertaakaan koko tunnin aikana mitä tein sille lähtöharjoituksia!! Siellä se istui nökötti kuin tatti esteen takana, ei hievahtanutkaan... Palkkailin sitä siis ruhtinaallisesti, saa nähdä miten käy kun oikeissa reeneissä pitäis odottaa esteen takana. Mistä se mokoma tiesi?

Ja loppuun vielä (vähän huono) kuva Herpan koivesta, haava on siis parantunut kerrassaan loistavasti ja huomenna nyppäisen tikit pois ja Hoo pääsee jälleen riekkumaan sydämensä kyllyydestä!