Lauantaina käytiin hoffien pk-mestiksissä, eikä ollut turha reissu ja peukkujen pitäminen kannatti. Meinaan sekä Veeti että Peto saivat ykköstuloksen voittajajäljeltä!! Mahtavan huikea suoritus Muutenkin Gipsterneillä meni taas tuttuun tyyliin niin mainiosti, että ihan kylmä hiki nousee kun pitäisi omaa pk-uraa aloitella ensi vuonna Ferro & Hanna nappasivat avoimen luokan voiton kera koularin JK2, ja Gini-kiituri oli ainoa viestikoira joka juoksi kaikki välit joten saavutuksena viestimestaruus ja VK1!! Melko tekeviä koiria sieltä Oulusta näyttäisi tulevan Heri (+ minä) sai Jaanalta mukavat yllärit: toko-kasvattajajoukkuemestaruudesta mukin johon oli painettu meidän joukkueen kuva, sekä hieno plakaatti TK1:stä!! KIITOS JAANA! On todella hienoa kisata ja reenata kun tietää että kasvattaja elää mukana niin iloissa kuin suruissakin

Sunnuntaina oli sitten mun vetämä Piffien peltojälkipäivä, sää oli mitä mainioin ja muutenkin oli mukava päivä. Tein myös Herille jäljen sen jälkeen kun muut olivat jäljestäneet, semmoinen U-mallinen, kaksi välikeppiä ja loppupurkki. En yhtään muista kuinka monta askelta mutta semmoinen keskipituinen. Heri jäljesti yllättävän hyvin, alussa sain jarrutella enemmän mutta muuten oli varsin kelvollista. Tai sitten näin Herin tyylin uusin silmin kun oli aiemmin katsonut aloittelijoita joilla oli enempi intoa kuin järkeä

Maanantaina kävin reenaamassa omat koirat ennen tokokurssia, otin Herillä ensin merkkiä niin että useampi lätkä oli näkyvillä. Ei ole vielä varmuutta tässä kun ei onnistu edes joka toinen kerta. Reeniä siis lisää. Sitten otin luoksetulon pysäytystä lyhyeltä matkalta, hyvin meni. Seuraamista juoksussa, ensin Hoo tahtoi vähän nyppiä hihaa mutta alkoi sitten sujumaan. Otin myös kaukokäskyjä hetsaamalla (nyt Heri hypähtää nopeasti maahan!! jes!) ja sitten koitin kerran avoimen luokan kaket kisamaisesti: onnistuu

Illalla käytiin vielä metsälenkillä likkojen kanssa, ja poikettiin polulta ja rämmittiin aika vaikeakulkuisessa maastossa. Heriä ei siinä voinut pitää remmissä joten päästettiin irti, ja pikkuneiti sinkoilikin sitten oikein sydämensä kyllyydestä... Eikä ontunut sen jälkeen! Ei vielä tiistai-aamunakaan! Josko se nyt alkaisi paranemaan, tuumin että voisin lomareissun jälkeen varata Herpalle ajan fysioterapeutille, maksaa melkoisesti mutta jos siitä saa edes pikkuisen apua niin rahat eivät ole menneet hukkaan. Olis se kurjaa viiden vuoden päästä todeta että koiralla on joku paikka jumissa vaan sen takia kun ei heti hoksannut käyttää kunnon hoidossa.

Keskiviikkona lähdetäänkin reissuun eli blogi hiljenee pariksi viikoksi, tarkoitus on reenata ainakin rullailua mutta saa nähdä meneekö ihan lomailuksi...

Mukavaa ja reenirikasta syksyä kaikille!