Torstai oli toimintaa täynnä, aamu alkoi agilityllä. Menin hallille jo hyvissä ajoin, ja ehdin parikyt minsaa päästellä Heriltä höyryjä ennen agireenien alkua. Heri menikin sitten ekan radan kohtuullisen hyvin, paremmin olisi tietysti mennyt jos ohjaaja olisi taitavampi Tokalla radalla oli taas meno kuin päättömällä kanalla, ja pieni onnettomuuskin sattui: Heri meni tyypilliseen tapaansa miljoonaa puomille, mutta nyt Hoo lähti alusta asti vinoon ja keskellä puomia se tuli melkein päälleen alas... Tästä hämmentymättä Heri jatkoi suorinta tietä hakemaan puomin loppupäässä olevaa namia Neiti siis on todistetusti hullu Ennenkuin rata jatkui niin Saara halusi nähdä ettei Heri ole loukannut itseään, eikä se onneksi ollutkaan.

Kun mentiin puomi uudestaan niin ekalla kerralla Heriä hirvitti, mutta sain sen houkuteltua loppuun asti. Tokalla kerralla mentiin taas sata lasissa... Sehän pentuna tippui jotain kolme kertaa puomilta, joten kokemusta on Pujottelu aiheutti nyt ongelmia, ja saatiinkin Saaralta lainaksi neljä "aisaamikälie" laitettavaksi takapihalla keväästä asti odottaneisiin pujottelukeppeihin. Jos nyt edes kerran päivässä saisin otettua pujottelun niin edistystä saadaan varmasti aikaan.

Reeneistä jäi kyllä hyvä mieli, ja olin ihan ylpeä Heristä kun kattelin muita. Ensinnäkin Heri odottaa tosi nätisti omaa vuoroaan, eikä pidä meteliä kun joku muu on radalla. Eikä huuda silloinkaan kun olen tutustumassa rataan. Ja kun ollaan radalla niin Heri tekee hommia koko sydämestään; se ei ala kesken kaiken nuuskimaan tai muuten vaan haahuile.

Agiliidosta mentiin hakuilemaan, nyt oli taas kaikki Herpalle vieraita maalimiehiä. Otin vain kaksi valmista, vasempaan ja oikeaan kulmaa. Vasurista kävi tuuli ja kuvittelin että se puoli olisi helpompi, mutta mm oli ison juurakon takana piilossa joten haju meni ties minne. Piti lähettää Heri uudestaan ja nyt se tulikin pian iloisesti rulla suussa

Toinen mm oli oikealla, makaava. Tälle Heri löysi heti, tullessaan tiputti rullan mutta löysi sen sitten heti. Molemmilla molareilla muuten toi rullan mun viereen ja jäi seisomaan, eli neiti on itse päättänyt että näin on parempi, joten olkoon näin. Toisen maalimiehen kommentti Heristä oli hauska: "Kuin kevyt tuulenhenkäys" Nojoo, olihan se verrattuna muihin jotka kaikki olivat haukkumalla ilmaisevia sakemanneja. Heri ei nyt yhtään ujostellut molareita, ja makaavaltakin nappasi rullan epäröimättä ja söi herkut ihan rauhallisesti maassa maaten. Hyvä homma, lisää näitä vieraita vaan!

Reenien jälkeen mentiin sitten vielä Jennin kanssa lenkille, ja otin Qirankin mukaan kun reppana oli ootellut koko aamun autossa. Jennillä oli Cheri ja Diiva, ja ensin käveltiin jokunen tovi kaikki neljä kiinni, eikä koirat oikeen edes huomanneet toisiaan, hyvä hyvä. Sitten pääsi ensin Diiva 10kk vapaaksi, ja heti perään Heri, ja näillä kahdella synkkasikin oikein mukavasti. Heri sai pitkästä aikaa riekkua sydämensä kyllyydestä, on se kyllä niin lapsenmielinen vielä Heri on siitä mukava että vaikka sillä on melko tulinen luonne, ja varmasti antaa takaisin jos siihen on aihetta niin ei se loppuviimein mikään räyhä kyllä ole. Täytyy toistekin mennä lenkille Diivan kanssa niin Heri pääsee toteuttamaan sisäistä pentuaan.