Sunnuntai-aamuna päästiin pitkästä aikaa tokoilemaan navetalle, ja Heri sai taas mamin suun virneeseen

Heri joutui odottamaan vuoroaan jonkun tovin (ensin piti juoruta melkein tunti ), ja kun otin sen vihdoin hommiin niin sillä oli kierrokset katossa eikä pikkukoira meinannut pysyä nahoissaan. Varmasti asiaan vaikutti sekin että normisti navetalla reenataan aiglityä, mutta jokatapauksessa hauska otus kun on niin tohkeissaan tekemässä kaikkea.

Ensin otettiin luoksetuloa, avoimenluokan tyyliin eli ajattelin kokeilla sitä seisomaan pysäyttämistä. Vähän (tai oikeastaan aika paljonkin) epäilytti koska Herin luoksetulo on aina ollut mallia "hippulat vinkuen" ja olin aika skeptinen sen suhteen että pysähtyykö pikkukoira vai ei. Noh, päätin kuitenkin kokeilla heti pitkältä matkalta, koska niinkuin Sarikin sanoi, pakko se on joskus saatava kovasta vauhdista pysähtymään. Otin siis uudenkarhean narupallon (kiitos Kaarina, hyvin kelpaa ) ja alkusählingin jälkeen sain Herin istumaan. Menin kohtuullisen pitkän matkan päähän, ja ensin kehuin Heriä että istuu nätisti paikoillaan. Se jo siellä tuijotteli suu kiinni odottaen lähtökäskyä... "Tänne" - käskyllä Heri lähtikin kuin hauki rannasta, ja puolessa välissä (matossa oli hyvä merkki) heitin pallon, ja avot; Heri pysähtyi!! Näytti jopa siltä että se ei edes heti hoksannut että pallo lensi, vaan olisi pysähtynyt ihan käsimerkistä?

Otin siis uudestaan, tällä kertaa pelkällä käsimerkillä. Heri lähti taas hippulat vinkuen, heilautin puolessa välissä kättä, ja Heri pysähtyi niille jalansijoille!! Uskomatonta!!! Heitin pallon heti perään ja voi kun meillä oli hauskaa Otin vielä kerran pallonheiton, mutta nyt tuli ongelmaksi kenguruloikat, jota sitten viilattiinkin jokunen tovi.

Seuraavaksi otin hyppynoudon metallikapulalla, joka oli myös uskomattoman hieno, ajatellen että tätä ei oikeesti olla reenattu! Heri odotti nätisti että heitin kapulan, käskyn saatuaan loikkasi vauhdilla esteen yli, otti heti kapulan suuhunsa ja samaa tietä takaisin. Vahvistin takasin tuloa sanomalla varmuuden vuoksi "hyppy", vaikkei Herillä ollut mitään aikeita kiertää estettä Loppuluovutusta en ottanu kun olin niin häkeltynyt, joten toisella kertaa otin ihan kisamaisesti, nappisuoritus mutta luovutus liian kaukana. Vanha virhe mitä pitää erikseen reenata.

Loppuun vielä idioottirinkiä, mikä meni yllättävän hyvin, Heri jopa istui ilman isompaa apua. Tiputin merkin kohdalle aina namirasian että saan Herin pysymään ruoto suorassa, eikä se yrittänytkään kiemurrella mun perään kun kiersin nelilötä Pientä nuuskimista oli, joten otettiin vielä maahanmeno uusiks niin että Merja jäi Herin viereen, kehui kun tuijotti purkkia, ja jos nuuski niin kielsi. Eka kerta meni hyvin, Heri tuijotti silmät pyöreinä Merjaa ja ihmetteli kehuja. Tokalla kerralla oli ilmeisesti joku haju siinä kohtaa mihin jätin Herpan, kun nuuskimisesta ei meinannut tulla loppua. Merja kielsi, mutta Heri ei noteerannut. Merja meni sitten vähän huitasemaan Herin nokkaa, mutta Heri jatkoi yhä itsepäisesti nuuskimista Vasta kolmannella kerralla Heri nosti kuonon maasta.

Hyvä mieli jäi taas kerran reeneistä, ja nyt koitan kotonakin ottaa esim. kapulan tuomista lähelle ja idarin paikallaolemista kun hillun ympärillä.

Qiralla otin alussa seuraamista ja kovasti tuli noottia mun asennosta... ei mitään uutta Merja totesi että mun pitää nyt opetella kunnon asento, ruoto suoraksi ja ryhtiä peliin! Qira hämäänty selvästi mun uudesta asennosta, mutta Heri ei ole vielä menetetty tapaus vaan oppii kyllä uuden seuraamisasennon. Harjoittelin tätä sitten ilman koiraa lämmittelykopin ikkunan edessä, ja täytyy myöntää että paremmalta näyttää Tätäkin voi hyvin harjoitella kotosalla...