Lauantaina oli oikein mukava ilma hakuilla, aurinko paistoi eikä ollut liian kylmä. Meitä oli reenaamassa mun lisäksi vain Kaarina ja Miia, joten ei otettu mitään monimutkaista reeniä. Herille ensin tyhjä vasempaan, ja melkoinen tyhjä olikin kun likka paineli koko alueen läpi  

Seuraava tyhjä oikealle, parempi. Mutta takaisin tullessaan haistoi Miian ja jouduin käyttämään aika rumaa ääntä ettei pikkukoira karannut molarille! Miia löytyi sitten melko nopsaan, vaikka oli valkoisen lakanan alla. Kun palattiin Miian luota keskilinjalle, oli Kaarina valmiina toisella puolella ja lähti Herin nähden karkuun. Kun Kaarina oli sujahtanut piiloon päästin mölisevän Herin perään, ja reeni oli siinä.

Heri sai kehuja, Kaarina lupasi tulla meidän kisoihin mukaan ettei tarvi pelätä että eksyn metsään, ja Miia oli sitä mieltä että Heriltä voisi jo alkaa vaatimaankin jotain... Kyllähän Herin on päästävä näyttämään kyntensä kisoihin, vaikka mammaa kuinka hirvittäisi  On sitä Qirankin kanssa selvitty hengissä, ja yks päivä laskin että oon kolmen hoffin kanssa käynyt 71:ssä tokokisassa, eikä mitään katastrofaalista ole ikinä sattunut.

Hakuilin jälkeen käytiin Match Showssa, Herillä kun on ensi viikonloppuna se Liettuan reissu! Meillä oli miestuomari, ihan oikea sellainen eli Olli Kokkonen. Hänellä ei taida hoffien arvosteluoikeuksia olla mutta tunnisti sentään rodun. Ennen omaa vuoroa käytiin vielä lääpittävänä näyttelykoulutus-kehässä, mikä olikin ihan hyvä asia kun Heri vähän jännitti takapään koskemista. Ei paljoa, mutta veti häntää mahan alle. Muistin sitten siinä että Herillähän tyhjennettiin (tai yritettiin, mitään ei tullut) anaalirauhaset viime eläinlääkärireissulla! Heri lääpittiin vielä kertaalleen eikä se tällä kertaa välittänyt mitään.

Sitten match show kehään, parina meillä oli 15kk ikäinen rottweiler. Heri oli kyllä superisti: seisoi hievahtamatta paikallaan ja kun tuomari lähestyi Herppa heilautti häntää mun suureksi ihmeeksi Tuomari lääppi pään tosi tarkkaan, ja sitten siirtyi takapäähän. Heri ei ollut moksiskaan, vaikka tuomari jostain syystä jopa nojautui Herin päälle! Myös juoksutus onnistui hyvin, tosin Heri oli mutkalla kun teki oikein hienon seuraamiskaavion... Tää täytyis saada korjattua ens viikonloppuun mennessä, eli nami pois ja Herin katse suoraan eteenpäin. Heri sai sitten sinisen nauhan, mikä ei haitannut kun neiti oli kuitenkin esiintynyt niin upeasti.

Kun mentiin sinisten kehään niin meidän takana oli aivan kamala sakemanni joka huusi kuin hinaaja eikä omistaja saanut sitä oikein pysymään paikoillaan. Heri katseli sitä epäillen mutta sain Herin seisotettua hyvin kun näytin silavanpaloja. Yhdessä vaihessa sakemanni kuitenkin änki ihan iholle ja Herillä kärvähti: salamannopeasti se ärähti tosi vihaisesti ja lopetti ihan yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin, seisoi mun edessä tuijotellen ruskeilla silmillään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En oikein tiennyt olisinko kehunut vai mitä  Me ei päästy jatkoon mutta se ei haitannut, pääasia oli että Heriä ei näyttelytilanne hirvitä lainkaan ja lääppiminenkin sujuu ongelmitta.

Ainiin, ulkona yks mies alkoi juttelemaan kun kysyi että meneekö tuolla vielä kauan. Totesi sitten että "Meillä on kanssa kotona tuommoinen kultainennoutaja". Just joo, Heriä kyllä voisi ennemminkin kuvitella novascotian noutajaksi