Jepulis, en ole ehtinyt kirjoittamaan blogiin kun on vieläkin vähän univelkaa Liettuan reissussa... Koitan kuitenkin muistaa mitä kaikkea on tullut tehtyä viikon aikana, Herihän ei toimeettomana kauaa pysy

Torstaina 11.3. aamulla kävästiin agilityssä, taidettiin ottaa taas rasteina esteitä, en yhtään muista mitä kaikkee... Meitä ei ollut kuin kaksi joten puolessa tunnissa oli jo saatu kaikennäköistä aikaan. Reenien päätteksi agikouluttaja kysyi että mikä on se syy miksi me ei jo kisata Vastasin että tämän vuoden Agirodussa haluan olla vielä möllijoukkueessa, ja onhan meillä vielä pujottelu ja keinu vähän vaiheessa. Ja kontaktit myös. Hyppyradalle voisi tietysti mennä, mutta siellä on se pujottelu mistä tulis ihan taatusti virheitä. Ja suoraan sanottuna mulla ei ole varaa kisata huvin vuoksi

Illalla oli hakureenit Iidesjärvellä multavarastolla, ja oli aika mielenkiintoinen reeni kun kaikki koirat joutu tällä kertaa tekemään aika lailla hommia. Oli hyvä tuuli, mutta ne multakasat heitti ne hajut ihan "oppikirjan mukaan" metrien päähän multakasan toiselle puolelle. Herillä oli vielä häiriönä pöllö/huuhkaja, ja pupukin juoksutti neitiä jonkin matkaa. Heri tuli kuitenkin aika nopeesti takasin kun huutelin sitä!

Sitten alettiin valmistautumaan Liettuaan lähtöön, eli perjantai-aamuyöstä klo 2.00 tuli bussi hakemaan meitä. Olin nukkunut kymmenestä kahteentoista, sitten heräsin pakkaamaan loppuja kamoja ja tekemään eväitä. En ollut ehtinyt ottamaan päivänokosia joten oli pikkasen väsy olo... Niina ja Peto (Qiran poika Nerihoff's Arcobaleno) tulivat myös matkaan mukaan, ja itseasiassa Petohan oli tämän reissun päätähti Heri lähti vain hakemaan uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Siinä sitten ajeltiin Helsinkiä kohti, pysähdyttiin muutaman kerran ottamaan lisää väkeä matkaan mukaan ja me ulkoilutettiin Petoa ja Heriä jotteivat ihan puudu paikoilleen. 7.30 lähti laiva Helsingistä kohti Tallinnaa, koirat olivat ruumassa bussissa häkeissään. Me kierreltiin Niinan kanssa laivaa ja loppumatkasta otin nokkaunet sohvalla.

 

Herin yksiö bussissa, toisella puolella oli Peto ja toisella puolella ärsyttävästi haukkuva setteri...
Ja yläpuolella vinkuvat villakoirat

Tallinnasta matka jatkui kohti Latviaa ja sieltä Liettuaa. Perillä hotellissa oltiin yhdeksän aikaan illalla, olin yrittänyt nukkua bussissa mutta ei se penkki kovin mukava ollut. Nälkä oli jo melkoinen vaikka evästä olinkin tehnyt matkalle. Jätimme siis koirat hotellihuoneeseen ja mentiin alas ravintolaan syömään. Koska koirat olivat ensimmäistä kertaa yhdessä, jätettiin Peto kevythäkkiinsä ja Heri sai vallata lopun huoneesta. Takasin tullessa Heri ei ollut moksiskaan, olihan se iloinen meidät nähdessään mutta ihan rauhallisesti pikkukoira oli ollut vieraassa paikassa vieraan koiran kanssa!

Seuraavana päivänä kävimme ensin aamupalalla ja kahdeksan aikaan bussi lähti näyttelypaikalle. Jätin Herin bussiin koska en ollut ilmoittanut sitä lauantaille. Meitä jännitti kovasti mitä tuomari (Leni Nousiainen) Petosta tykkää, ja onko meillä tämän päivän jälkeen aihetta riemuun. Tuomarihan tykkäsi pikku Petosta, saaliina VSP CACIB SERT eli Petuniasta tuli siis C.I.B.* LTU MVA LTUV-10!! Hienoa Niina & Peto! Olimme myös enemmän kuin tyytyväisiä että Peto oli VSP, pääsimme meinaan juuri sopivasti bussin kyydissä takaisin hotellille syömään

Jätettiin siis koirat taas huoneeseemme ja käytiin ensin ostamassa vähän naposteltavaa läheisestä kaupasta, sitten käytiin hotellin ravintolassa syömässä. Pikku ruokatauon jälkeen käytiin koirien kanssa iltalenkillä, lähellä oli metsikköä ja muutenkin oikein hyvät koiranulkoilutuspaikat. Yö sujui hyvin, Herppa oli kuulemma välillä nukkunut Niinan päällä

Aamulla oli taasen ensin aamupala, kahdeksalta lähtö näyttelypaikalle ja nyt raahasin Herinkin häkkeineen mukaan. Vähän alkoi jänskättämään, vaikka tiesin aika varmasti ettei Herillä ole toivoakaan saada kovin hyvää arvostelua. Paikanpäällä kun olivat Lyyli (PMV-09) ja Lulu (viime vuonna useamman kerran RYP4). Heri-keijukainen paini aikalailla eri sarjassa, juttelin siinä ennen kehän alkua Cherin ja Lulun omistajien kanssa ja tuli puheeksi koirien painot... Krhm, meinasi vähän leuka tippua kun kuulin että toisilla "neitokaisilla" painoa on 38 kilon verran!!! Heri-kirppunen kun painaa 25kg, ja Qirakin painaa 28kg. Huhhuh, kerroin kyllä mielipiteeni ylimääräisistä kiloista.

Meidän kehässä tuomari vaihtui yllättäen juuri ennen hoffeja, venäläistätiin joka oli aika tiukka. Peto sai tällä kertaa vain EH:n, mutta se ei meitä hetkauttanut kun tittelit oli tulleet edellisenä päivänä. Hetken aikaa mietin että kannattaako Heriä kehään viedä, mutta Heri oli sen näköinen että mennään mamma, jookos? Heri vähän innostui kun kaikki avoimen luokan nartut juoksivat samaan aikaan, edellä kuin juoksi Cheri-kaveri. Muuten Heri käyttäytyi oikein nätisti, pikkuisen ujosteli tuomaria mutta antoi oikein hyvin koplata itsensä ja seisoikin nätisti. Sitten tuomari totesi "thank you" eikä meillä ollut hajuakaan miten oli mennyt. Arvostelu saatiin vasta kun kaikki avon nartut oli arvosteltu, muille Excellent ja Herpalle Good. Pikkuisen tietysti harmitti, mutta Heriä ei ole otettu koriste-esineeksi vaan käyttökoiraksi

Herbuusi ja Poni

Kehän jälkeen lähdettiin ulkoiluttamaan koiria ja sitten mentiin nokosille bussiin. Kotimatka alkoi sujuvasti kuuden aikaan kun bussilaisista ei kukaan ollut sijoittunut kummemmin ryhmäkehissä. Kotimatkalla käytiin vielä läheisessä kauppakeskuksessa, ja sitten otettiinkin suunta kohti Tallinnaa. Taas pysähdeltiin useamman kerran että päästiin ulkoiluttamaan koiria, ja aika pian oltiinkin satamassa. Tällä kertaa käytiin Niinan kanssa seisovassa pöydässä aamiaisella, niin ei tarvitsisi nähdä kotimatkalla nälkää.

Perillä Tampereella oltiin melkein aikataulun mukaan, vartin taidettiin olla myöhässä. Reissussa ei muuten ihmisten tai koirien passeja katsottu kertaakaan, näyttelyssä toki mutta siellä tarkistettiin vain rabies-rokotus. Matka oli kaikin puolin oikein kiva, ja Herin kanssa on kyllä mielettömän hienoa matkustaa, sen verran reipas matkakumppani se on! Ja sopeutui heti siihen että hotellihuoneeseen tuli kavereiksi vieras ihminen ja vieras (iso) koira, Heri oli kyllä niin kiltti että ansaitsee kotosalla muutaman herkkupalan Bussissakin Heri oli kuin enkeli, siinä missä muutama pikkukoira ja yksi isokin meuhkasi alkuamatkasta niin Heri se vetää tyytyväisenä sikeitä häkissään. Ja Petokin käyttäytyi todella hienosti, jos tuon kokoinen eläin päättäisi alkaa riehumaan niin oksat pois... Itseasiassa se käyttäytyy paremmin kuin Heri, kulkee mm. vetämättä hihnassa.

Kotiin päästyämme kävin ensin moikkaamassa Qiran, joka oli hieman typertynyt eikä heti hoksannut että mammahan se siinä. Herin ja Qiran tapaaminen sujui hyvin, hiukan Qira pörhisteli että kukas se tässä ja millä asioilla, mutta kun lähdettiin lenkille niin näki että Qiralla oli selvästi ollut enemmän ikävä Heriä kuin Herillä Qiraa! Heri voisi varmaan lähteä moiselle reissulle ihan yksinäänkin

Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Merjan ja Sarin kanssa, ja otin Herillä kuppireeninä ohjattua. Sujui ihan hyvin, tosin vasenta tuli otettua sen verran enemmän että kun lähetin oikealle säntäsikin vasuriin. Otin myös kerran kapulalla ja hyvin toi

Torstaina käytiin pikareeneissä agilityssä, me kun lähdettiin Ilkan seuraksi työmatkalle Turkuun. Ilkka videoi meidän sähellykset, ohessa: