Heri sai sitten lauantaina elämänsä selkäsaunan... Oltiin metsälenkillä, kun tytöt yhtäkkiä haistoi jotain ja Heri etunenässä menivät kaula pitkällä yhden puun juureen. Jatkoin matkaa huhuillen tyttöjä että tulkaapas sieltä jo, vaan eipä ne tulleetkaan. Qira tuli jossain vaiheessa, mutta Heri jäin niille sijoilleen. Jatkoin vaan matkaa, ja kun oltiin päästy jo aika pitkälle niin tulihan se Herikin sieltä - maiskutellen huuliaan. Ajattelin että se on syönyt jotain sontaa tai muuta, ja haistoin sen suuta, mutta ei se haissut millekään. Menin siis takaisinpäin katsomaan että mitähän se oikein on siellä napostellut, ja löysin sieltä puun juurelta kasan kuivanappuloita!?

Jatkettiin matkaa, kun jossain vaiheessa Herin nenä taas vei pikkukoiraa... Huusin sille että "älä mene", Heri vilkaisi mua ja jatkoi matkaa. Toistin vähän kovemmalla äänellä että "Ei mene!", taas se vilkaisi mua ja jatkoi matkaa nenä pitkällä. Kolmannella kerralla se ei vieläkään totellut mua, joten hermo meni ja juoksin Herin luokse, näkemään parahiksi kun se imas jotain valkosta suuhunsa. Karjasin sille että "EI!", mutta neitokainen vain mässytti tyytyväisenä. Siinä vaiheessa hyökkäsin sen kimppuun, näytin sille taivaan merkit ja kaikki ilmansuunnat Heri vinkui ja ulisi ja mää ravistelin sitä karjuen jotain epämääräistä. Heri alkoikin yhtäkkiä kärisemään mulle, raivostuin entistä enemmän ja murahdin että "mullehan et ala!!" ja kärvistely loppui ja sitten se taas vinkui. En sitä kauhean kauaa höykyyttänyt, mutta sitäkin perusteellisemmin. Kun tumppasin sen lumihankeen niin se vielä kurkotti nenullaan "... mulla tais olla tässä joku homma kesken... nuuuh....". Läppäsin sitä remmillä kuonolle ja karjasin että "EI!".

Palattiin takaisin polulle ja Heri oli selvästi vähän nyrpeä, mutta ei ollenkaan pelokas. Kun se muutaman kerran meinas taas lähteä jonkun hajun perään, niin riitti kun sanoin sille ihan nätisti että "ethän mene". Ehkä ei ois tarvinnut ihan noin kovasti suutahtaa, mutta pelästyin niitä nappuloita että jos niitä ei olekaan ihan hyvässä mielessä sinne metsään jätetty...

Sunnuntaina tehtiin sama lenkki uudestaan, Heri meinas lähteä apajille mutta kun toruin niin tuli heti pois Ei se kovin järkyttyneeltä vaikuttanut, mutta tietääpä nyt mitä siitä seuraa jos minä suutun ja mustaksi muutun. Se on ollut viime aikoina vähän vallaton ja korvaton, toivottavasti tajuaa nyt että ei ole pikku prinsessa joka saa aina tahtonsa läpi.

Viikonloppuna innostuin ottamaan noutoa Herille naksuttimella, tein mm. niin että istuin sohvalla ja houkuttelin ensin Herin istumaan mun jalkojen väliin kapulan kanssa ja tökkäämään kapulalla mua. Tätä otettiin jotain parikyt kertaa, sitten aloin viskelemään kapulaa pois sanomatta mitään, ja naksautin kun Heri tuli kapulan kanssa mun lähelle ja tökkäs sillä mua. Hyvin tuo jaksoi, otettiin varmaan 40 toistoa eikä se ois vielä silloinkaan lopettanut Pitäis Herin kanssa mennä keväällä tokokisoihin ja tuo nouto on pakko saada kuntoon. Niin ja onhan se pk-puolellakin Kaukokäskyt on nyt hurjan paljon paremmat, pystyn ottaa aamulla/illalla takapalkalla (Herin ruokakuppi takana) ilman että se on ihan vänkyrässä taaksepäin. Onnistuu myös pelkillä käsimerkeillä, joten nyt täytyy alkaa matkaa lisäämään ja kunnolla.