Lauantai-aamuna käytiin pikaisesti reenaamassa tokoa Sarin ja Merjan kanssa, ei hyvä idea koska mulla oli toista päivää hartiat jumissa / pää kipeä ja oltiin oltu aamulla parin tunnin metsälenkilläkin jo. Otin Herillä kisamaisesti avoimen luokan, ja tekihän se mutta ponnettomasti. Merjalta tuli pyyhkeitä pyyhkeitä pyyhkeitä... Ei ois tuolla suorituksella ykköstä tullut. Ja mää kun aloin jo elättelemään toiveita kun muutama reeni oli mennyt niin hyvin

Oman suorituksen jälkeen leikin Herpan kanssa ja sitten koitin uudestaan seuraamista - nyt ei ongelmia. Eli täytyy miettiä ennen kisaa leikinkö ennen kehään menoa vai en. Jotenkin neiti täytyy kuitenkin herättää, mutta täytyy miettiä nostaako lelu liikaa kierroksia ja oisko ruoka parempi... En enää muista yhtään mitä tein viime vuonna

Tokoilusta mentiin Lempäälään Best-In Areenalle mölliagilityyn, kuulemma Suomen Suurin koirahalli! Ei se sitten niin iso loppujen lopuksi ollut, mutta keinonurmi oli kyllä hieno. Vähän alkoi hirvittämään kun oli ihan oikean kisan fiilis, rata ei ollut ihan helppo möllirata ja muutenkin tunnelma oli virallisempi kuin normaalisti epiksissä. Rataantutustumisessa totesin muutaman kohdan joissa tulee mahdollisesti ongelmia - ja niin tulikin. Videokuvaa ei tästä suorituksestä ikävä kyllä ole (tai onneksi...). Alku meni hyvin, mutta sitten tuli riman pudotus kun Heri oli kääntymässä eri suuntaan kuin minä. Seuraava ongelma tuli putkella, en ohjannut Heriä tarpeeksi pitkälle vaan lähdin kohti seuraavaa estettä - virhe. Herppa lähti mun perään ja kävi kurkkaamassa putkea väärästä päästä, hylky. Loppurata meni hyvin, ja loppusuoralla Heri jopa irtosi upeasti! Lopputuloksissa oltiin kuitenkin peräti viidentenä, Heri kun on nopea kuin gaselli ja tuosta hylystä tuli 10sek lisäaikaa Tää kisa palautti mut maan pinnalle, Heri ois kyllä valmis virallisiin mutta minä en...

Sunnuntaina oli vuorossa toiset möllikisat, nyt livekuvana Rata oli helppo, ja ainoa tavoite olikin että Heri ottaa puomin ylösmenokontaktin. Lähdössä en jaksanut alkaa vaatimaan Heriltä isompaa odottamista vaan lähdettiin yhtä aikaa. Onneksi ei kuvaajalle asti kuulunut Herin komentelut Ens kerralla vois jo kyllä mennä kilpailevien rataa, vaikka keinu ja pujottelu eivät olekaan ihan vielä hanskassa. Mutta tässäpä sitä videonpätkää:

 

 

Tuosta muuten huomaa miten paljon Heri jarruttelee kun mää en juokse tarpeeksi lujaa, silloin kun oon edellä niin Herilläkin on vauhtia, mutta muuten se selvästi odottaa mua ja multa ohjeita. Tulee hyvä mieli kun näkee miten Heri nauttii, agility on ehdottomasti Herin lempparilaji!