Maanantai vierähti mukavasti tottistelun parissa, päivä alkoi kun puolenpäivän aikaan mentiin reenaamaan Kaarinan & Hiskin kanssa Niihamaan. Aloitin seuraamisella, tarkoituksena ihan kylmiltään ottaa pitkä pätkä ja jos ei pysy kontaktissa niin huomauttaa asiasta. Vaan Herppahan seuras hienosti joten n. 30 askeleen jälkeen oli pakko palkata Kaarinalta tuli aiheellista noottia lähdöstä, ja tätä täytyy kuivaharjoitella kotona.

Seuraavassa satsissa hyppynoutoa, ja vähän alkaa epätoivo hiipimään puseroon... Heitin ekalla kapulan esteen yli, ja Herppa kuikuili siinä mun vierellä että mihin se kapula meni? Kiersi ekalla, ja kiersi myös tokalla kerralla. Sitten siirryin toiselle esteelle, joka oli vähän matalampi ja alhaalta auki. No nyt pikku blondi yritti ensin päästä sieltä alhaalta olevasta raosta Hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään joten otettiin hyppyä namin kanssa, ei ongelmia. Sain lopulta muutaman suorituksen niin että Heri hyppäs esteen yli ja tuli kapulan kanssa hypäten takasin, mutta tää pitää kyllä ottaa työn alle jos meinaan kisoihin mennä. Toistoja toistoja toistoja...

Otin loppuun eteenmenon, olin reenien alussa vienyt jalkapallon kentän päähän. Otin aika pitkältä matkalta kun pallo näkyi hyvin, ja ennen lähetystä näytin Herille kunnolla että tuonnepäin neitin sopisi mennä. Heri lähti yllättävän hyvin seuraamaan, ja "eteen" - käskyllä sinkosi hurjaa vauhtia pallon luo. Sinne päästyään totes että ei täällä olekaan ruokaa, ja juoksi vielä lujempaa takasin mun luo

Illalla oli sitten Karisen Piian vetämän VOI-EVL ryhmän eka kerta, aiheena luoksetulo. Otettiin heti alkuunsa voittajan luoksetulo, mitä ei olla Herpan kanssa ikinä tehty Odotusten mukaan ei pysähtynyt seisomaan kun matka oli sen verran pitkä, vaikka reagoikin käsimerkkiin, ja yllättäen meni maahan vaikka tätä ei olla ikinä tehty! Mahanmenoa on otettu niin paljon kaukokäskyjen kanssa että ilmeisesti "maahan" - käsky on iskostunut Herpan nuppiin.

Otettiin sitten uudestaan lyhyemmältä matkalta tarkoituksena saada Heri seisahtumaan. Tätä jouduttiin hiomaan jonkin aikaa, ja kotiläksyksi saatiin etäisyyden ja pysäytyskohdan vaihtelu. Nyt pitää myös ottaa naksutin käyttöön koska sillä saatiin Herille varmempi pysähtyminen. Piian mielestä Heri oppii nopeasti, vaikka mun mielestä se on välillä vähän hidas tajuamaan asioita. Eli vika on minussa Kärnän Sari oli myös "kuunteluoppilaana" ja Saria kuunnellessani sain myös ajatuksia Herin noudon opettamiseen, ja nimenomaan naksulla.

Loppuun tehtiin vielä paikallaolot, paikkamakuu ja istuminen. Heri oli hienosti paikkamakuussa, tosin nuuski vähän ja liikutteli etutassujaan. Tähän nyt viilausta luopumisen kautta. Paikkaistuminen oli ihan super! Olin ihan tyytyväinen reeneihin, paikka oli uus ja aika lähellä vilkasliikenteinen tie, eikä Heri ottanut häiriötä mistään vaan toimi ihan niinkuin muulloinkin. Pitäis kyllä alkaa vähän enempi reenaamaan eri paikoissa, sillä sitä varmuutta tuli (lähinnä mulle...). Aika kivuttomasti on tuo paikkamakuu saatu sujumaan niin että mää oon piilossa, toivottavasti se oikeesti on niin varma miltä on nyt viime reeneissä vaikuttanut.