Voi huoh tuota Heriä ja sen juoksunodotusta. Se käy nyt niin kierroksilla että agilityreeneistä ei meinannut tulla mitään. Heri ei vaan kertakaikkiaan mitenkään pystynyt-kyennyt-voinut istua ja odottaa esteen edessä lähtölupaa. Se oli todella hermojaraastavaa, ja kun Heri ei edes karannut sille ekalle esteelle vaan lähti vaan hipsimään sinne sun tänne. Kun sitten radalle päästiin niin mitään ongelmia ei siellä ollut (komentavia haukkuja lukuunottamatta), mutta toi malttaminen ei nyt oikein ole Herin vahvuus nyt kun juoksu on tulollaan.

Reenien jälkeen juteltiinkin asiasta agikouluttajan kanssa, ja hän oli sitä mieltä että Heriltä ei nyt kannata vaatia sitä odottamista vaan otetaan ihan lentäviä lähtöjä. Toi tappeleminen ei tuota mitään tulosta ja Heriltä menee hermo, musta puhumattakaan...

Muuten tosiaan reenit meni hyvin, harjoiteltiin myös ns. jaakotusta (älkää kysykö...) mikä ei todellakaan sovi mulle lainkaan, on sen verran heikko pää että äkilliset käännökset saa maailman heilahtamaan vähän turhankin tehokkaasti.

Aika ikävä tapahtumakin sattui kun ilmeisesti muutkin koirat kävi vähän kierroksilla, ensin Gandalf-kettis kävi isomman mustan uroksen kimppuun (tai miten sen nyt ottaa...), ja seuraavaksi tuo iso musta uros kävi Herin päälle Heri kyllä ketteränä tyttönä piti hyvin puolensa, eikä toinen saanut mistään kiinni, mutta pikkasen raivostutti. En siinä tilanteessa sanonut mitään, Heri oli kauempana ja kun suukopu oli ohi se tuli häntä koipien välissä mun luo, mutta rataa jatkettiin sitten niinkuin mitään ei ois sattunut. Heri taitaa olla oikeasti ainoa meidän agiporukasta joka ei ole ikinä-koskaan-milloinkaan karannut kenenkään luokse. Vaikka se välillä melkoinen jästipää onkin niin kyllä se sen verran mun kanssa tykkää hommia tehdä ettei muiden tekemiset sitä kiinnosta.