Kyllä on Herppa taas hauskan näköinen kun siltä on karvat lähteneet, kaulallakin on omituiset "linnunpoikasenhöyhenet" vaan jäljellä

Mutta mitäpä sitä karvoilla tekisi näin kesäkuumalla, vedessäkin pääsee viuhtomaan lujempaa kun ei ole pehkoa hidastamassa.

Aloitin Herin kanssa tässä yks ilta naksuttelemaan siitä tarkkuusesineen koskettamisesta, ja kyllä meillä olikin hauskaa! Heri on aina toisinaan äärimmäisen hoksaavainen, nytkin sain heti ekaan satsiin (n. 30 toistoa) montakin oikein hienoa koskettamista, Heri oikein painoi nenäänsä/leukaansa kiinni esineeseen. Välilä sille tuli ajatuskatko (kerran Qiran piti tulla katsomaan että mitä me oikein touhutaan ja oisko namia tarjolla), mutta aika pian se sitten taas jatkoi hommia.

Lauantaina töiden jälkeen kävin Herin kanssa pitkästä aikaa pyörälenkillä, fillaroitiin nyt vähän lyhempi lenkki ja vaan yhdellä pysähdyksellä, kun sitä AD:ta ei ole nyt näkyvissä. Olin käynyt ostamassa Herpalle oman pudotetun esineen (lasten kumihanska jonka sisällä sukka ja toinen hanska), ja otin sen sitten paussin aikana kun Heri oli saanut vähän hengähtää. Matka oli aika pitkä (oisko ollu sen sata metriä), mutta koska tie oli hyvä ja leveä niin ei minkään valtakunnan ongelmia, ei mukana tulossa eikä esineelle menossa saati sen tuonnissa. Otin tän kaks kertaa molempiin suuntiin ja yhtä vauhdilla meni molemmat. Tokalla kerralla Heri näki vahingossa kun tipautin esineen, mutta pysyi silti hyvin mukana. Eli metsässä alan reenaamaan Kaarinan ohjeiden mukaan, lyhemmällä matkalla ja pikkuhiljaa pidentäen. Tämmöisillä hyvillä hiekkasuorilla voin ottaa vaikka kuinka pitkää matkaa.

Kotimatkalla käytin Herin uimassa, ja sain kuulla että mulla on novascotian noutaja Kolme humalaista örvelsi siinä rannalla, ja yks niistä halus välttämättä nähdä meneekö Heri uimaan, hän kun niin kovasti kuulemma tykkäsi koirista... No meneehän tuo, ja vauhdilla meneekin. Saipahan humalainen vähän hupia päiväänsä.