Tiistaina opiskeltiin Piian johdolla ruutua ja vähän ohjattuakin. Ilma ei ollut mikään mukava, taivaalla oli uhkaavan mustia pilviä mutta onneksi ei saatu kuin pieni sadekuuro niskaan. Kylmä kyllä oli, tuli ihan ikävä pipoa.

Reenattiin nurmikentällä, ja vasta silloin hoksasin että eihän me olla reenattu ruutua ikinä nurmikolla... Noh, kokeiltiin kuitenkin heti kisamaista suoritusta eli lähetys 25metrin päästä. Heri lähti tosi hienosti ruutua kohti, ihan keskelle ei osannut tähdätä (aiemilta koirilta oli jääny kivat jälkivanat vasempaan reunaan) mutta sain kuitenkin pallon heitettyä sen perään / yli.

Toka kerta otettiin eri suunnasta ja nyt Heri ampas vasempaan reunaan, uusinnassa myös joten otettiin lähempää jolloin se meni suht keskeltä ja sain heitettyä pallon.

Seuraavaks reenattiin ruudun keskikohtaa, eli "ruutuun" - Heri ruudussa -> "seis" - naks ja menin palkkaamaan Herpan. Tätä toistettiin useamman kerran eri suunnasta, ja joka ikinen kerta Heri lähti vauhdilla kohti ruutua eikä yhtään ennakoinut pysäyttämistä Heri sai mukavasti kehuja Piialta (ja oli se munkin mielestä kivan näköistä), ja tällä kertaa myös MINÄ sain kehuja Pohdin siinä meinaan ääneen että miten toi Heri onkin noin pönttöpää ettei ollenkaan tajua että pallo tulee multa (useinhan koirat alkaa kyttäämään että "koska se pallo tulee" ja hidastavat ennen ruutua ja kääntyilevät jne.). Piia totes että säähän oot palkannut sen tismalleen oikein! Hyvä me! Heri sai ruudusta sen verran kehuja että kyllä meidän syksyllä on pakko kerran siellä voittajassa käydä, saatiin tunnari kuosiin tai ei.

Paussin jälkeen otettiin ohjattua kupeilla, ei oikein onnistunut kun nurtsi oli niin pitkää ettei kupit näkyneet. Nyt Heri sai vähän noottia kurittomuudesta, ja sain itseasiassa ihan passelit ohjeet "hallitsemiseen" mitä voisin myös agilityssä kokeilla. Piia totes että ei Heri ilkeyttään toikkaroi, se on vaan vähän kuriton. Niinhän se onkin aina välillä, mutta koska se ei ikinä lähde huiteleen täysin omiaan tai karkaile niin en oo tarpeeksi puuttunut asiaan.

Yks loistosuoritus kyllä saatiin, oltiin otettu oikeeta kuppia ja sitten vaihdettiinkin vasuriin. Vein Herin merkille ja se oli ihan menossa sinne oikeelle, nojas jopa sinnepäin. Noh, minä näytin vasemmalle ja sinne Herppa meni Aika hyvin, tätäkään ei olla varmaan tän vuoden puolella reenattu kuin kerran tai kaksi.

Heri hauskuutti (taas) treenikavereita, ruutureenin jälkeen kuulin kommentteja että "mikä ihmeen hyppivä saluki toi sun koiras on". Heri kun koikkelehti välillä sinne ruutuun ihme sammakkohypyillä, ja karvat on tosiaan ties missä. Jotta tuo ns. hovawartti onkin paljastunut kurittomaksi salukiksi