Tervakosken viikonloppu on jälleen onnellisesti ohi, ja mamman suu on kyllä sen verran messingillä että voi olla hommaa valkotakkisille miehille

Heri on kyllä ihme otus, Tervakoskella tulee aina huipputulos vaikka kotona kaikki tuntuu tökkivän Se on ehta KISAKOIRA!

Niin meiltähän jäi torstain agireenit väliin kun Herillä oli maha löysällä enkä halunnut vetää sitä ihan piippuun ennen lauantain kisaa. Maha tokeni siitä samantein ja virtaakin Herillä olis reeneihin ollut, mutta päätin kuitenkin jättää ne väliin.

Perjantai-iltana siis startattiin asuntovaunun kanssa kohti Tervistä, ilta venyi aika pitkään kun piti tokokehät kasata. Lauantaina olisin voinut nukkua vähän pidempään mutta mitä vielä, ennen seitsemää normaaliin tapaan ylös ja koirien kanssa lenkille. Lauantai-aamullekin riitti vielä talkoohommia, ja sitten alkoi odottelu, kisa alkoi kymmeneltä ja avoin luokka oli laitettu alkamaan 12.20, koiria 15kpl ja Heri ihan loppupäässä.

Paikkamakuuseen taidettiin päästä ihan aikataulun mukaan, yks EVL:n koirakko oli pois joten se sujui hieman sutjakammin. Paikkamakuut otettiin kaikki peräkkäin, Heri oli vikassa ryhmässä toinen koiruus. Siitä tuli täydet 10pistettä, vaikka Heri oli kyllä vaihtanut ainakin kertaalleen lonkkaa (jätin sen eri asentoon kuin missä se oli kun tulin takaisin). Mutta ilmeisesti ei ollut muuta puuhaillut? En hoksannut yleisöltä kysästä.

Sitten taas odotettiin ja odotettiin ja odotettiin, ja mulla alkoi jännitys kasvaa ja sydän hakkaamaan ja suuta kuivas... Vihdoin meidän vuoro lähestyi (kello oli aika tasan kaksi), hain Herin vaunulta ja otin kehän ulkopuolella kontaktireeniä ja varuksi noutokapulan pitoa (tän vinkin sain joltain mutten nyt muista keneltä, oisko ollut Piia?). Ja olipa hyvä että otin, eka kapulanpito oli sellasta sirkusta että oksat pois! Onneksi Heri siitä rauhoittui ja viides kerta oli jo ihan nätti.

Sitten vein kapulan kehään, leikin vähän kanilla, ja kun oma vuoro tuli menin kehään niin että Heri oli jo valmiiksi vapaana ja seuras. Sitten niihin yksittäisliikkeisiin, kauheesti mulla ei muistoja ko. kisasta ole kun pientä koomaa oli ilmassa (Kuvat Jaana Pajala)

Seuraaminen taluttimetta 8 - Heri jätti yhden perusasennon tekemättä, en muista oliko muuta? Kaavio oli mun mielestä turkkasen pitkä, mutta voittajassahan se vaan pitenee...

 

Karvaton Hoo seuraa topakasti

Maahanmeno 9 - Heri meni suht hyvin maahan, mutta sitten koin pieniä kauhun hetkiä kun siinä n. kuuden metrin päässä ihan Herin kohdalla alkoi kaksi poikaa riehumaan, Heri alkoi pöhisemään niille ja olin ihan varma että kohta se lähtee vähän kommentoimaan... Mutta ei, siinä se pysyi.

Luoksetulo 9,5 - Tää oli eka ylläri, siirtyminen luoksetulopaikalle oli vähän hankala kun nyt käännyttiin niin että leikkivät pojat jäi Herin taakse ja sen piti vähän kuikuilla sinne. Onneksi oli luoksetulo vuorossa eikä seuraaminen, koska tiesin että Heri jää nätisti paikoilleen. Olin etukäteen varautunut siihen että Hoo ei pysähdy ja tein suunnitelmankin sitä varten, eli otetaan se vitonen mutta toista pysäytyskäskyä en anna. Mutta näinkin sitten heti kun kutsuin Herin luokse että se muuten pysähtyy, lähti hyvällä laukalla mutta tosi tarkkaavaisena. Näytin käsimerkin ja HERI PYSÄHTYI KUIN SEINÄÄN! Siis mitä ihmettä!! Ei se näin ole reeneissä mennyt Melkein ehdin ajattelemaan että mitenköhän tää loppupätkä menee, mutta siinä ei ollut mitään hämminkiä. Puolikas piste tais mennä siitä kun Heri pompahti antamaan pusun sivulletullessa vai oisko ollut vähän vino perusasento. En muista, mutta videolta sen saa tarkistettua kunhan saadaan julkisuuteen

Seisominen 10 - no tämä on ollut Herin bravuuri, en edes muista koko liikettä

Noutaminen 10 - noutamispaikalle siirryttiin jonkin matkaa, muistaakseni Herillä oli vähän hankalaa tulla sivulle mutta itse siirtymä oli ok. Ja sitten se nouto, noh, tuomarin mielestä perfect Eikä muuten pureskellut yhtään kapulaa! Tää oli kyllä sen luokan työvoitto että voin kyllä olla ylpeä itsestäni kun olen jaksanut puurtaa, ja Heristä olen ylpeä tietysti myös!

Noutoa vauhdilla silmät kiinni!

Kauko-ohjaus 9,5 - tässä en suunnitelmista huolimatta tehnyt mitään viritystä, siirryin vain liikkurin näyttämään paikkaan. Kotireeneissäkään mitä olen tehnyt en ole noudon jälkeen hetsannut Heriä mitenkään, ensin nouto, sitten kapula pois ja kaket. Joten sama tehtiin nyt ja se toimi! Heri olisi vähän nopeampi saanut olla, mutta ei liikkunut ja nousi ekoilla käskyllä, mahtavaa!!

Estehyppy 6 - että mua sieppaa kun menin sössimään tän liikkeen!! Herillä alkoi vire jo laskemaan, ja kun nyökkäsin olevani valmis Hoo tuijotteli ihan muualle kuin estettä. Luotin koiraan, ja kun annoin käskyn se ampaisi heti esteelle ja hyppäsi hienosti yli, istui heti ekalla käskyllä mutta hieman vinoon. Ja sitten mun piti sössätä, sanoin "hyppy" luoksetulokäskyn sijaan kun pelkäsin että Hoo kiertää esteen... Heri keikautti päätään että "mitä se mamma siellä höpäjää?". Ja kun annoin sen oikean käskyn se tuli heti luokse mutta kolautti jostain syystä estettä. Sivulle tulo oli tooooosi hidas, mutten (onneksi) antanut toista käskyä, ajattelin että sittenpä ei istu jos ei istu. Istuihan se kyllä.

Mammalla koomailme...

Kokonaisvaikutus 9 - tuomari nauroi vähän Herille siitä hypystä kun oli kuulemma ihan varma että käsky menee kuuroille korville kun koiralle ai ole kontaktia emäntään, mutta sitten se kuitenkin lähtee suorittamaan ihan virheettömästi. Huomautti myös pusutteluista, totesin että niin mun vanhempikin koira tekee (ja itseasiassa aika monikin hoffi...).

Pisteitä yhteensä siis mahtavat 182 KP ja toinen sija! Voitto kaatui hyppyyn mikä hieman kirvelee, mutta pääasia on että Hoo toimi kerrassaan LOISTAVASTI ja on aivan upea pimu!! Loppuperusasennot tökki vähän taas, mun tarvis keksiä joku tapa reenata koko liikettä ilman että Heri alkaa ennakoimaan. Mutta siis olen oikein oikein tyytyväinen ja onnellinen Iso kiitos taas Jaanalle mahtavasta harrastuskaverista joka ylittää mun toiveet kerta toisensa jälkeen!

Piffeillä meni muutenkin oikein mukavasti: avoimessa luokassa kolme parasta oli Piffejä ja Vuoden Tulokastitteli tuli toistamiseen Pirkanmaalle! Piffien joukkue oli joukkuekisan kakkonen (niukasti 2,13 pisteen erolla!) ja Gipsternien tokohoffit jyräs taas voittamalla kasvattajakisan voiton! Oli muuten neljäs kerta peräkkäin (tarkistin asian ) Meitä oli siis vain kolme ja muutamalla muulla kasvattajalla tuplamäärä, mutta ei se määrä vaan se laatu

Voittajien on helppo hymyilla Heri (AVO 1-tulos, 2.sija), Veeti (VOI 3-tulos 2.sija) ja Gini (VOI 1-tulos 1. sija)
Kuva: Ilkka Karvinen

Nyt täytyy nauttia kun vielä voi, kyllä se seinä meilläkin varmaan jossain vaiheessa vastaan tulee. Mutta nyt tuntuu hyvältä ja Herin kanssa on vallan mukavaa jatkaa puuhailua tokon parissa! Vaikka se ei tokokoira olekaan