Keskiviikon hakureeneissä Herppa sai olla juoksun takia viimeisenä, ja koska väkeä oli mukavasti ehdin tekemään kohtuullisen lenkin ennen omaa vuoroa.

Herillä neljä maalimiestä, ja nyt tästälähtien koitan muistaa ottaa viimeiselle molarille kunnon ruokapalkan, onhan Herillä jäljelläkin lopussa kunnon sapuskat.

Oltiin vanhassa paikassa mutta käännetty hakualue vähän eri suuntaan, mikä olikin virkistävää vaihtelua. Herillä kiintorulla, kaks molaria helppoja, kaksi piiloissa (maapiilo ja pahvilaatikko).

Eka (helppo) ja toka (maapiilo) meni tosi hienosti, mutta sitten taas kolmannella alkoi tökkimään eikä Heri edes yrittänyt ottaa rullaa suuhun. Syynä voi olla huono kunto kesän jäljiltä, juoksut, tai sitten se vaan jallitti mua. En antanut periksi, ja lopulta saatiin se rullantuonti vaikka molari tässä vaiheessa olikin vain viiden metrin päässä. Harmittavasti maalimies ei hoksannut heti palkata Herppaa kun päästin sen "näytölle", vaan odotteli mun lupaa palkkaamiseen...

Vikana oli sitten (onneksi) Kaarina, meni Herin nähden piiloon ja nyt kaikki oli ok. Musta tuntuu että Heri vaan koittaa päästä vähän helpommalla ja kokeilee josko pääsis kokonaan luistaan hommista kun ei otakaan rullaa. Ens kerralla voisin ottaa kuus molaria kiintorullalla, etsintää ei niinkään tarvi tehdä mutta huomattavasti enempi maalimiehiä.

Sitten ihan muuta asiaa. Kantautuipa tässä korviin aika surullisia uutisia kun eräillä koiraharrastajilla koirat "pääsee" eläkkeelle kovin nuorena, eikä itseasiassa koirien keski-ikäkään ole ihan normaali. Tuntuu siltä että koirat on vain kertakäyttöesineitä, uus otetaan tilalle kun edellinen on rikottu Ja niitä uusiahan saa valitettavan helposti tietyissä roduissa. Onneksi ihan lähipiirissä tämmöistä ei esiinny, enkä semmosten ihmisten ystävä kyllä voisikaan olla. Mulle kun nuo karvatassut on melkein kuin omia lapsia, mamin kullanmurut