Maanantaina tokorenkaan reeneissä meitä opasti Anne Talasmäki. Heri oli vikana juoksun takia, ja aika pitkään jouduttiinkin odottamaan kun ongelmiin pureuduttiin ihan kunnolla eikä vain pintapuolisesti.

Herillä otin siis tunnarin, ja sehän meni aivan vallan mainiosti! Ennen omaa vuoroa olin ottanut oman kapulan etsimistä heinikosta, mikä teki Herille ihan hyvää koska taas alussa meinas pistää ihan tikuiksi kapulan... Annen ohjeen mukaan tehtiin ensin pari kertaa oman hakemista nurtsilta joka sujui tosi hyvin. Sitten tehtiin muista hajuttomista tunnareista kunnon keko ja oma vietiin taas heinikkoon piiloon näiden taakse. Ei mitään ongelmaa Hymy Tätä tehtiin muutaman kerran ja aina Hoo toi oikean. Se kyllä nuuskas niitä muita mutta ohitti ne ja etsi hienosti oman.

Annen mielestä voidaan edetä tässä hyvinkin nopeasti, eli seuraavaksi hajustetaan niitä muita kapuloita ja oma edelleen piilossa. Tästä pikkuhiljaa kisamaiseen suoritukseen. Onpas helppoa Kieli ulkona

Olisin halunnut opettaa Herille tunnarin niin että se erottaisi kahdesta sen oman, mutta ilmeisesti tämä tapa ei sovi neidille. Harmi. Mutta jos tällä (itseasasa vanhalla tyylillä millä mentiin viime vuonna) tavalla saadaan tunnari kuntoon niin en valita Hymy

Loppuun Anne otti vielä oman pikku (todellakin pienen!) bc-pentunsa jolla ikää 12vkoa. Ja mitä kaikkea tuo eläin osasikaan jo... Ja miten innokkaasti se teki! Pienen ohikiitävän hetken mietin että ottaisko sitä joskus bordercollien mutta taidanpa pysyä näissä hovaronteissa.

Aamu- ja iltareenipujottelut sujuu oikein hyvin, ja tänä aamuna uskaltauduin ottamaan myös sitä tunnaria. Otin sen kuus kertaa niin että hajuttomien keko edessä, oma hajustettu piilossa paikkaa vaihtaen, eikä mitään vaikeuksia. Huoh, jospa tää nyt jatkuisi yhtä helposti niin yksi kivi harteilta ois poissa Hymy