Kyä näi o että Lahjattomat reenaa Mikä meidän tapauksessa tarkoittaa sitä että Heri on ihan Pro, emäntä kaipaa vielä lisäreeniä.

Oltiin siis Herpan kanssa agilitykisoissa sunnuntaina, kaksi starttia joista ensimmäinen hyppäri ja toinen agirata. Viimeks ollaan reenattu agilityä reilu kolme viikkoa sitten, pujottelua ollaan kyllä otettu aina aamuruoan yhteydessä takapihalla. Heräsin aamulla hyvissä ajoin ulkoiluttamaan tytöt, ja molemmat sai myös aamuruoan seitsemän aikoihin. Sitten ajeltiin kisapaikalle, kävin ilmoittautumassa ja otin Herin "väsymään" kisapaikalle.

Ilmoittautuneita maxi 1 luokkaan oli huimat 49, lopulta paikanpäällä tais olla 41kpl joten melko ahdasta oli rataantutustumisessa. Eka rata oli aika kinkkinen, mulla tuli mieleen ihan kakkosluokan rata... Heri oli loppupuolella lähtölistaa, joten ehdin sen kanssa touhuamaan kaikennäköistä ennen omaa vuoroa, lähinnä tottisteltiin ja yritin saada korvia neidolle. Otin myös lähtöreenejä lämmittelyesteillä jotka sujui hyvin.

Oman vuoron lähestyessä mentiin jonottamaan, halli ei ollut kovin iso ja väkeä tosiaan oli. Heri oli oikein rauhallinen ja kuuliainen ja kiltin oloinen, ja elättelin toiveita että onnistuiskohan se lähtö nyt. No eipä onnistunut, Heri ei istunut ei sitten millään! Piti sitten taas ottaa lentävä lähtö, onneksi rata oli semmoinen että yhteislähtö onnistui. Rata meni yllättävän kivuttomasti, vaikka Heri komenteli välillä niin silti se kuuntelee tosi hienosti ohjausta eikä yritäkään karata omille teille. Loppusuoralla keskityin vielä ja kun päästiin vikan esteen yli niin repesin riemusta kun tiesin ettei virheitä tullut Aika hurjat tuuletukset siinä pääsi, olin niin helpottunut Varmistin kuitenkin vielä että oliko se nolla vai ei, ja olihan se, JES!! Lopulta Heri oli kerrassaan upeasti toinen!! Mahtavaa! Ei se rata sitten Herin kanssa ollutkaan niin paha, jäi kerrassaan upea fiilis pitkäksi aikaa tuosta suorituksesta.

Ekan radan jälkeen käytiin ottamassa esineruutu, Kaarina & co olivat reenaamassa siinä lähistölä joten pakkohan sinne oli änkeä mukaan. Herille kolme esinettä, vasemmassa takakulmassa, keskellä edessä ja oikeassa takakulmassa. Heri haki ensin keskimmäisen ja sitten oikean, vasen aiheutti eniten hommaa vaikka lähetin sen vasemmalta. Esine oli aika pieni mutta kyllä nenän pitäis vähän paremmin toimia Muuten kyllä oikein hyvä suoritus, eli Herille nyt kolmea esinettä ja palkkaa vaihtelevasti esineiden välillä tai sitten vasta vikan esineen jälkeen.

Esineruudun jälkeen takaisin kisapaikalle, nyt sain auton lähemmäksi enkä heti ottanut Heriä sisälle. Toka rata ei ollut sen helpompi kuin eka, eli täytyy tämän tuomarin nimi laittaa mustalle listalle Radalla oli pöytä mikä aiheutti pientä sydämentykytystä, en meinaan ihan heti muista koska oltaisi sitä viimeksi reenattu... Varmaan jotain vuosi sitten.

Rataantutustumisen jälkeen hain Herin taas tottistelemaan, ja kylläpä taas olikin pikku enkeli ilme koiralla. Lähdössä en tällä kertaa yrittänytkään jättää sitä, meinaan heti kun päästiin kehän puolelle niin Heri nosti keskarin pystyyn... Argh!! Onneksi tälläkin radalla pystyi lähtemään samaan aikaan, ja hyvin pystyin keskittymään suoritukseen ja rata meni suht kivuttomasti. Ainoa moka sattui pituudella, mun ois pitänyt ilmeisesti olla toisella puolella: pituus oli A-esteen jälkeen ja sen vieressä oli rengas, ilmeisesti Heri ei kertakaikkiaan nähnyt sitä pituutta vaan oli menossa renkaalle eli tästä tuli kielto. Heri ei kuitenkaan onneksi ehtinyt renkaalle asti ja kuunteli hyvin mun käskyjä. Sitten ei vauhti riittänyt pituuden ylittämiseen vaan Herppa käveli sen yli joten siitä tuli vitonen. Pöytä ja kontaktit ja kaikki kimurantit kohdat meni hienosti, joten pikkuisen kaiveli toi tyhmä virhe...

Hyvää oli kuitenkin että vaikeet kohdat meni tosi helposti, Heri kuunteli hienosti, pöytä onnistui ja kaikki kontaktit (A, puomi, keinu) meni tosi hyvin. Rimatkaan ei Herillä tipu ja ihanneaika riitti nytkin vaikka tuli ylimääräisiä kiemuroita sen pituuden takia. On se vaan hyvä tuo Heri!! Luulis että se vika nolla tulee aika nopsaan, tosin mulla ei hoppua sinne kakkoseen ole kun näyttää nää ykkösen radatkin olevan tarpeeksi haasteellisia. Mutta Herin kanssa on kyllä hienoa kisata agilityssä(kin), pitäis vaan oma ohjaus saada sille tasolle että Herin ei tarvitsisi arpoa minne mennään eikä komennella ohjaajaa. Mutta katsellaan minne asti meidän yhteistyö meidät vie

Tän vuoden vikat agikisat on reilun kuukauden päästä, sitä vois tietysti edes näyttää Herille esteitä ennen sitä mutta saa nähdä ehdinkö, tai lähinnä se taitaa olla viitseliäisyydestä kiinni. Mutta hyvin menee näinkin, reenaamatta