Perjantaina Herppa pääsi siis pitkästä aikaa agiliitelemään, en edes muista koska ollaan viimeksi oltu reeneissä. Vikat kisathan oli joulukuussa.

Päätin kävellä reenipaikalle, ja siitä saatiinkin hyvä lämmittelylenkki kun matkaa tuli vajaa 5km. Koitan vastaisuudessakin jaksaa käpötellä, tekee hyvää Herille ja mulle. Paitsi jos sataa niin mennään autolla

Kouluttaja oli etukäteen kertonut että ryhmä on alkeisjatkotasoa, me ilmeisesti ainoa kilpaileva koirakko. Tää ei mua haittaa, tärkeintä on päästä reenaamaan niitä lähtöjä.

Ekalle radalle jouduin tekemään hommia että sain Herin istumaan, vaikka otin niitä lähtöreenejä (kun istuu saa hyökätä namiin kiinni) niin kun neiti huomasi että este on edessä alkoi venkoilemaan. Kouluttaja alkoi onneksi säätämään puomia joten sain istutettua Herin kunnolla perskarvoista kiskomalla ja näytin sille että olen tosissani.

Kun Heri istui nätisti se pääsi suorittamaan rataa, ja ilmeisesti Herillä syttyi lamppu koska kaksi seuraavaa lähtöä onnistui superisti! Heri on siis valmiina ja odottaa jännittyneenä lähtölupaa, ja kun se tulee se ampaisee liikkeelle. Just tätä mää haluan! Eli jatkan myös kuivaharjoitteluna tätä. Radat meni ok, aivan sairas vauhti Herpalla kyllä oli ja komennustakin taas kuului siellä täällä

Päästiin kyllä tosi helpolla kun ei tullut mitään kommenttia ratojen jälkeen. Ja olen tottunut siihen että kommentteja ropisee ja joudutaan vääntään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Noh, täytyy vaan itse tsempata ja pääasia kuitenkin on että päästään reenaamaan ryhmässä ennen kisoja että saadaan ne lähdöt kuntoon.

Kotona illalla Heri oli oikein tyytyväinen koiruus, tästä se harrastaminen taas alkaa!