Eilen treffattiin Kaarinan kanssa metsäreenien merkeissä, reenit alkoivat puhelinrumballa kun yritettiin saada Hiskille paikkaa jälkikokeeseen. Kaarinalla oli kaksi puhelinta ja mulla yksi. Varattua tuuttas, kunnes Kaarinalle tuli tekstari että Hiskin veljen omistaja oli saanut veljeksille paikan. Pääsimme siis jälkiä polkemaan.

Tein Hiskille jäljen, ja sain Kaarinan gps:n lainaksi ja jäljenteko oli kerrankin hauskaa! Ei tarvinnut pelätä että eksyy, ei tarvinnut miettiä mistä tulee, missä on ja minne menee jne. Jäljelle tulikin pituutta mukavat 1,2km, en ole ikinä ennen noin pitkää jälkeä tehnyt

Siinä tarpoessani keppi toisessa kädessä ja gps toisessa kädessä alkoi kännykkä taskussa hälyyttämään muistutusta että pitäisi Herillekin koittaa saada paikka jälkikisoihin. Siinä olikin mielenkiintoista tarpoa kun siirsin gpsin toiseen käteen ja yritin kännykästä saada puhelinnumeroa ylös samalla kun koko ajan kävelin ryteikössä eteenpäin hiki selkää pitkin valuen... En ehtinyt saamaan mitään aikaiseksi kun Kaarinalta jo tuli viesti että paikka on!! Jeee! Kaarina vielä soitti perään että oli päässyt heti läpi ja hetken ihmetellyt että onko numero varmasti oikea. Jatkoin siis tyytyväisin mielin jäljen tarpomista.

Jälkien vanhentuessa tehtiin esineruutu, ei kovin iso mutta syvä kuitenkin. Herillä kaksi esinettä valmiina (ja nyt alkaa kolmen esineen reenaaminen), hyvin löytyi molemmat. Ekassa luovutus vähän epäkorrekti, tokassa parempi. Toinen esine löytyi tosi hienosti, Heri oli menossa vauhdilla ohi kun bongasi hajun ja löysi pian esineen, joka oli aika vaikea (muovinen rannekello). Hyvä Hoo!

Puolentoista tunnin kuluttua ajettiin sitten Herin jälki, jana oli ok, heti oikeaan suuntaan. Ajoi jälkeä hyvin, mutta yhdessä vaiheessa kuikuili tosi paljon meitä? Ei tee tätä ikinä nurmella, eikä ole esim. kisoissakaan taakseen katsellut. En sanonut mitään ja Heri aina jatkoikin hyvin jälkeä. Eka keppi jäi jostain syystä.

Kaarina oli tehnyt hyvät jäynät loppuun, kiitos vielä niistä. Kaarina oli kertonut että jälki päättyy tielle, ja kun se tie sieltä tuli niin totesin että jaa, kaksi keppiä jäi. Heri kuitenkin jatkoi hommia ja Kaarinakin totesi että jatkapa nyt vielä. Jälkipä jatkui vielä tien viertä ja kohta Heri ilmaisikin kepin

Jälki jatkui siitä tien yli, ja Heri haki jälkeä molemmin puolin kunnes löysi sen vasemmalta ja jatkoi jäljestämistä tien viertä pitkin. Tässäkin olin ihan varma että jälki menee jossain vaiheessa metsään mutta tien viertä se meni. Heri meni vikan kepin ohi, palasi kuitenkin takaisin kun Kaarina oli loikkinut kiviä pitkin pois ja jälki loppui. Heri löysi lopulta kepin, katseli sitä hetken ihmeissään "Miten sen tässä on?" ja tipahti sitten maahan.

Aloin kiljumaan riemusta ja Herikin näytti tyytyväiseltä. Jälki oli kyllä mainio, iso kiitos vielä Kaarina! Tämmöisiä nyt lisää Herille, vaativia ja haastavia jälkiä ja tottakai niitä onnistumisia. Tavallaan odotan sitä hetkeä kun tulee niin vaikeaa että Heri lopettaa jäljestämisen, on kiva kokeilla Herin rajoja ja katsoa mihin siitä on.

Ja tässä vielä Herin jälkikaavio (pituus ei tainnut olla ihan tuota 900metriä...?)
http://www.sports-tracker.com/#/workout/snowangel73/dtfl9abjpolq61a9

Ainiin, kehuin illalla Ilkalle että oli hauskat reenit, ja pyysin että Ilkkakin tekisin joskus Herille jäljen. Ilkka vastasi ettei osaa, johon totesin että se ei haittaa, sellaista jälkeä haluankin ajaa