Kävin eilen Herin kanssa jäljestämässä Kaukajärven nurmikolla, ja kylläpä koin valaistuksen! Mulla oli vähän kiire kun olin varannut ajan pesutuvasta, itse jäljen tein kyllä rauhallisesti mutta kun piti ajaa jälkeä niin kello lähestyi uhkaavasti seiskaa. Noh, päätin että nyt ei nipoteta, kunhan ajaa niin tyyli on vapaa. En ihan rynnimään kuitenkaan päästänyt, mutta huomattavasti vapaammin Hoo sai tehdä töitä kuin normaalisti.

Nameja oli taas alussa enemmän, lopussa vähemmän. Heri ajoi aika nätisti, tarkemmin olisi taas saanut mennä mutten jaksanut alkaa jarruttelemaan. Kepit nousi oikein mukavasti, ja vähän ihmettelinkin että mikä on nyt on homman nimi kun näin innolla se niitä merkkaa? Katoin Herin menoa, ja todellakin oli sellainen meininki että "ja kyllähän minä ne kepit täältä löydän!!!!"

Parissa kohtaa olin varma ettei olla edes jäljellä, ja yhtäkkiä pimu painuu maate keppi jalkojen välissä! Wow! Sunnuntain jälkireeni teki siis terää, ja ilmeisesti Heri on lukenut mun muistiinpanoja

Tajusin että on ollut tosi typerää vetää Herppaa takaisinpäin silloin kun se on mennyt kepin ohi, Heristä on varmasti tuntunut siltä että mamma soimaa: "Noh noh, tuhma tyttö, takaisin sieltä, mikä jäi, tuhmeliini, katos nyt kun pitää tää keppi tästä hoksata, soo soo...". Eli keppi on ollut aika vastenmielinen, vaikka palkkaa siitä on tullutkin.

Nyt kun sunnuntaina ajettiin jälki niin että tosiaan vaan olin narunjatkeena ja kaikki vastuu oli Herillä, niin homma sujui. Minähän en menetä periaatteessa mitään jos ei keppejä löydy (niitähän saa aina lisää), mutta Heri menettää ruoan.

Keskiviikkona mennään Kaarinan kanssa jäljestämään, ja se gps tarvii tosiaan hankkia että saan tehtyä merkkaamattomia jälkiä metsään. Gps:ää varrotessa saan leikkiä Ilkan vanhalla kännykällä, tässä Herin eilinen jälki:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/snowangel73/6p628ovocfaeco7b