Perhana  kävin tiistaina töiden jälkeen polkaisemassa Herille jäljen Kaukajärven nurmikolle, ja aivan eri meininki kuin eilen: ei kertaakaan vilkaissut taakseen tai ympärilleen, kepit ilmaistiin hienosti (kerran meinasi jopa mennä yli mutta palasi takaisin!) ja kaikenkaikkiaan tarmokasta työskentelyä alusta loppuun. Keppejä oli 10, yksi taisi jäädä jos en laskuissa seonnut, mutta muuten melkeinpä heittäytyi maahan kepeillä. Vikalla pidettiin sitten bileitä, kaivoin ruokapurkin ja haukutin Heriä ja kehoitin etsimään kepin uudestaan ja taas haukutusta josta sitten palkaksi kipollinen lihaa.

Toi on kyllä jännä ilmiö että nurmella keskittyy selvästi paremmin, tai onhan se toki vaikeampi alusta mutta silti. Esim. tuossa nurmikon vieressä on vilkkaasti liikennöity tie, lisäksi kävelytiellä menee kävelijöitä, pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä, rullaluistelijoita... Eikä Heri kertaakaan vilkaissut ympärilleen. Vieressä tepastelevat lokit ja variksetkin saivat olla rauhassa. Hitsit kun keksisi miten tämän työskentelyn saisi sinne metsään... Jostain syystä Heri mieltää nää kaks alustaa eri asioiksi, ja tavallaan ne onkin mutta jälkeä ne molemmat silti on. Hmmm. Pohdittavaa ja työtä siis piisaa. En nyt ihan vielä haluaisi sinne FH:lle siirtyä