Keskiviikkona päästiin taas vihdoin Herin kanssa tositoimiin, sairastuin lauantaina johonkin vatsatautiin ja vasta eilen olo alkoi olla kohtuullinen. Meiltä jäi siis sunnuntain peltojälkipäivä harmittavasti väliin. Jotain pientä sentään tehtiin, eli kaukoja ruoka-aikoina. Kovasti on nyt hankalaa tuo maasta seisomaan nouseminen, tiistai-iltana homma takkusi niin lahjakkaasti että Heri jäi ilman sapuskaa. Ja kun aamullakaan ei annettu juuri mitään niin illan reeneissä Heri oli oikeinkin innokkaalla ja nälkäisellä tuulella.

Herillä on nyt ego noussut vähän turhan korkealle, liekö seurausta siitä onnistuneesta avoimen luokan jäljestä? Herillä on itsetunto selvästi noussut melkoisesti, ja onhan se hyvä että harrastuskoiralla riittää itseluottamusta mutta rajansa kaikella... Lähinnä tuo egoilu vaikuttaa hallintaan, hommathan Heri tekee oikeinkin hyvin mutta kun on tietävinään paremmin eikä millään tykkäisi tehdä niinkuin käsketään, vaan olla se käskijä. Noh, kesäleirillä saanemme tähän vinkkejä

Meidän reenipaikassa oli taas vaihteeksi jälkikokeet, joten meidän piti vaihtaa suunnitellusta paikasta toiseen, missä ei sitä metsää oikein ollutkaan niin hyvin. Saatiin kuitenkin jälkiä poljettua, ja jälkien vanhentuessa käytiin Kaarinan kanssa tallaamassa esineruutu hakkuuaukealle.

Eilen siis aloiteltiin esineruudulla, ja alussa oli aikamoista säätöä kun laitoin ruokapurkin tielle odottamaan ja vaadin sivulletuloa (otettiin ilmoittautuminen). Herihän olisi siltä istumalta lähtenyt jo ruutuun, ois varmaan pitänyt tukistaa mutta kun olo on vielä vähän kipeä niin en jaksa vääntää sen kanssa. Simokin totesi että "Hauskaa nähdä että Lililläkin on välillä ongelmia koirien kanssa", heh. Itse esineruutu oli aivan SUPER! Helposti nousi kolme esinettä eikä aikaakaan kulunut liikaa. Eli alan nyt tätä tekemään aina ruokapalkalla.

Seuraavaksi tekaistiin Hiskille ja Herille tarkkuusruudut, ja ilmeisesti onnistuttiin väsäämään Heri ruutu just siihen missä Hanno-pentunen oli ottanut makkararuutua Heri söi siinä hyvällä halulla pentunappuloita, ja huiskutteli tyytyväisenä häntäänsä... Aikansa touhuttuaan törmäsi kuitenkin esineeseen, ja ilmaisu oli ihan ok. Aika hyvä häiriöreeni siis!

Tarkkuuden jälkeen jäljille, olin tehnyt Herille kaksi janareeniä. Jäljet oli ihan lyhkäiset, päässä isohko keppi. Ekan jäljen olin joutunut tekemään pienen hakkuuaukean jälkeen ojan metsäpuolelle, mikä jälkeenpäin ajatellen oli vähän huono ajatus. Heri meinaan otti takajäljen, ja ajattelin että mennään sitten. No Heri meni ojaan asti, ja olisi jatkanut siitäkin vielä eteenpäin, jouduin väkisin kiskomaan sen oikeaan suuntaan. Itse jälki ihan ok, keppikin löytyi.

Toinen jana oli parempi, kävi tarkastamassa takajälkeä n. metrin verran, korjasi sitten oikeaan suuntaan. Näitä siis lisää lisää lisää! Heri kun on semmoinen jästipää että sen pitäis joskus päästä ajamaan se takajälki tielle asti ja siitä sitten kylmästi autoon. Kun ei kerran muuten usko, mokoma jästipää.

Aikaa kului melkoisesti, käytiin vielä Hannelen & Nessan ja Jennin kanssa purkamassa yksi alokasluokan jälki, ja sen jälkeen kävelin vielä Simon & Retun perässä. Phuh, tulipa ulkoiltua.

Tänään lähdetään illalla mökille, ja toivottavasti sää suosii että saan tehtyä Herille pellolle jälkiä. Oon kattellut netistä vähän pk-voittajaluokan jälkiä, ja ihan mielenkiintoisia kaavioita ne kyllä onkin. Sitten onkin pian hoffileiri!