Tiistai-iltana viilauksia omassa pihassa; tunnarikapulan tuomista pureksimatta, kaukokäskyjen seiso-istu, ynnä muuta pientä. Heri touhusi häntä heiluen, sillä alkaa ilmeisesti valeraskaus olla jo onnellisesti takanapäin.

Keskiviikkoaamuna suuntasin Kyötikkälän kentälle, piti reenata enemmänkin mutten päässyt ajoissa lähtemään niin otin ihan pikareenit vain.

Metalliesineen nouto - ekalla kerralla niin että kun oli tulossa takaisinpäin aloin heiluttelemaan lelua, Heri tosin tuli perille asti kapula suussa eikä meinannut (taaskaan) irroittaa siitä Hölmö tiputti kapulan sitten tassulleen, ja hetken aikaa piti sitä ylhäällä. Sepä ei menoa haitannut, vaan tokalla kerralla otin loppuun asti ja Hoo toi hyvin vauhdikkaasti kapulan mulle.

Tunnaria - eli oman etsimistä ja tuomista pureksimatta, ei ihan onnistu vielä kunnolla. Palkkasin namilla.

Seuraaminen - melko pitkää pätkää, mukana askelia, juoksua, hidasta käyntiä... Herin seuraaminen on aivan sairaan ihanaa nyt!! Tosin voi olla että tokotuomarit rokottaa kun se on niin lähellä, mutta mää tykkään Itse koitin keskittyä pään pitämiseen ylhäällä, mun kun ei tosiaankaan tarvitse katsoa missä Hoo on. Ihanaa on myös se into millä se tuota nyt tekee, nuorempana se oli sellaista velvollisuudentuntoista ja tarkkaavaista, eli tuijotteli vieressä suu kiinni. Nyt on into piukeella iloisena suu auki, pysähdyksissä pistää suun kiinni. Herppa sai kunnon riekkumisleikit palkaksi tästä.

Eteenmeno - sain yhtäkkiä päähäni kokeilla eteenmenon maahanmenoa, seuraaminen oli taas keulimista, eteenmeno hyvä, ja meni heti ekalla käskyllä maahan!! Yeeees!

Kaukokäskyt - vein Herin nähden ruokakipon taakse, otin pelkän istumisen josta palkka.

Kuuma oli, mutta jäi tosi hyvä mieli! Jos vois reenata koko ajan niin eipä murheetkaan sais mieltä matalaksi Kaipa tämä on jonkinlainen addiktio, muttei ollenkaan negatiivinen sellainen. Ja kun koirakin tykkää niin mikäpäs meidän on touhutessa!