PE 24.6.
Torstaina siis lähdettiin mökille Jämijärvelle, ja perjantaina koirat herätteli ensimmäisen kerran jo seitsemän aikaan. Ihan niin aikaisin en viitsinyt nousta, vaan otin lomasta kaiken irti. Polkaisin Herille puolenpäivän aikaan viereiselle pellolle jäljen, kaavio oli viime vuoden PK-SM jäkikaavio, vähän lyhempänä tosin kun pelto ei ole tarpeeksi suuri. Jälki sai vanheta noin puolisen tuntia, ja tottakai silloin kun lähdettiin sitä ajamaan niin vettä tuli taivaan täydeltä. Ei muuta kuin sadekamppeet niskaan ja koira hommiin. Olin päättänyt vähän palauttaa pikkukoiraa maanpinnalle, eli kovassa kurissa oli tarkoitus jäljestä  Jo ennen jäljelle pääsyä piti vähän komennella Heriä, se oli nähnyt ikkunasta kun poljin jälkeä ja oli niin innoissaan ettei meinannut nahoissaan pysyä!

Alku oli aika sähläämistä, jouduin huomauttamaan useamman kerran mutta eihän se Heriä juurikaan hetkauttanut. Eka keppi löytyi hienosti, mutta terävä kulma tuotti vaikeuksia, toinen meni vähän paremmin. Seuraava kulma oikealle oli myös hapuilua, sen jälkeen meni kaksi ihan ok. Jossain vaiheessa Heri alkoi työskentelemään vähän nätimmin, mutta pari kertaa piti ihan tosissaan sanoa että nokka maahan ja häntä alas!! Yksi keppi jäi vikalle suoralle, Heri kyllä selvästi merkkasi sen mutta ei vaan löytynyt. Loppusuora mentiin todella nätisti, ja vika keppikin löytyi helposti.

Sadekin tauoksi aika pian, mulla tuli aika kuuma kun oli sadevaatteet päällä, Heriä se ei tietenkään häirinnyt.

Ohessa geps-kuva jäljestä, siniset liput keppejä, paitsi eka:

Iltasella otin pellolla esineruudun, en tallannut sitä sen kummemmin kun oltiin kuitenkin päivällä siinä kävelty ja Qirakin oli käynyt siivoamassa Heriltä jääneitä nameja. Kolme esinettä, kaikki takana. Lähetin vasemmasta kulmasta, mutta Hoo suihkaisi keskelle ja toikin aika pian keskimmäisen esineen. Seuraavaksi nousi oikean takakulman esine, mutta vasempaan kulmaan oli tosi vaikea saada Heriä. Tuuli puhalsi mun selän takaa, eli Herin tosiaan piti mennä sinne vasempaan kulmaan että sai hajun esineestä. Menihän se sinne lopulta ja esinekin löytyi.

Otin vielä parit eteenmenot, ekalla kerralla kunnon pöllyytys siitä ettei neiti suvainnut seurata kunnolla, sen jälkeen seurasi ihan ok. Jätin kannellisen kupin pellon laitaan, ja hienosti Heri meni sen eteen maahan. Vikalla kerralla sai mennä suoraan syömään avoimesta kupista. Uskon että tää eteenmenon maahanmeno-ongelma johtuu eniten siitä ettei sitä ole harjoiteltu tarpeeksi, ja onhan toki osansa Herin jästipäisyydelläkin.

Ennen ruokaa kaukokäskyt, Herppa meinasi jäädä ilman iltapalaa mutta onnistuihan se maasta seisomaannousu lopulta.


LA 25.6.
Aamupäivästä talsin jäljen toiselle (isommalle) pellolle, pituutta tuli n. 500m, kulmia niin paljon kuin sain mahtumaan, teräviä kaksi, esineitä neljä. Vanheni tunnin verran. Alku oli lupaavaa, Heri teki tarkkaa työtä keskittyneesti, häntä alhaalla. Jossain vaiheessa alkoi sikailu, Herppa steppaili häntä pystyssä miten sattui. Piti tylytellä oikein kunnolla ja tukistella ja huomautella, varsinkin kulmissa. Sen jälkeen Heri meni pari kulmaa mahtavasti, maata nuolien suoraan sanottuna!! Mutta sitten taas häntä alkoi nousemaan ja piti taas puhutella. Kepit ilmaistiin loistavasti!! Ekalla kepillä tipahti maahan kuin kivi, ja kolmannen ilmaisi niin että selitin just jotain Ilkalle ja Herppa tipahti yhtäkkiä maahan. Terävät kulmat meni suht ok, mutta kulmat kaipaa selvästi lisää työtä. Heri oli aivan puhki jäljen jälkeen, ilma ei ollut kovin kuuma mutta lämmin kuitenkin, pieni sadekuuro oli kastellut jäljen ennenkuin lähdettiin ajamaan sitä.

Käytin jäljen teossa gepsiä, vaikka pellolle ei voikaan eksyä  Jäljen tekeminen oli helpompaa ja oli mielenkiintoista nähdä miten hyvin Heri pysyi jäljen päällä. Pääsin siis huomauttamaan hyvällä omallatunnolla kun näin että nyt ei ollakaan menossa oikein.

 

Päivällä käytiin lenkillä ja uitettiin Heriä joessa, päästiin juuri sadekuuron alta pois joten esineruutu piti jättää iltaan. Tallailin pellolle kaistaleen, ja jätin kolme esinettä riviin vasempaan kulmaan. Koitan saada Herin nyt etenemään suoraan sinne minne näytän, ettei se sinkoilisi mihin sattuu. Vaikka ne esineet kyllä löytyy niinkin, mutta eilisen perusteella voi helpostikin jäädä esine johonkin nurkkaan jos tulee "epäsopivasti". Ekat kaksi löytyi hyvin, Heri eteni nätisti suoraan, mutta sen jälkeen alkoi taas haahuilemaan poikittain ruutua ja huusin takaisin. Pari kertaa piti käskeä takaisin kun väkisinkin lähti poikittamaan, mutta lopulta eteni suoraan sinne vasempaan kulmaan asti ja esinehän löytyi Toivottavasti huomenna ehditään vielä tehdä yksi esineruutureeni, pellolla on kiva reenata kun näkee hyvin mitä koira touhuaa.

 
SU 26.6.
Kerrankin tytöt ois antaneet nukkua aamulla, niin naakat piti bileitä pellolla varsin kovaäänisesti... Noh, pääsinpä vähän aiemmin sitten polkemaan jälkeä Herille, menin taas isommalle pellolle kun siellä oli vielä yli puolet käyttämättä. Nyt jäljelle tuli pituutta 600m, keppejä neljä, alku melkoista syheröä ja senkin jälkeen melko koukeroista. Jälki mentiin alusta loppuun, muutama pätkä erinomaisesti, muutama tosi huonosti. Tokalla ja kolmannella kepillä piti pitää pidempi huilitauko, oli sen verran lämmintä joten Heriä piti juottaa näillä pausseilla. Ilmaisut oli oikein hienoja, mutta Herppa meinaa oikoa kepille eikä malta mennä jälkeä pitkin. Sinänsä hienoa että keppimotivaatio on nyt kohdillaan, ja metsässähän ei haittaa miten se ne kepit löytää. Pellolla meinaan kuitenkin olla ilkeä ja vaatia kunnon jäljestämistä 

Heri ei ollut kovin väsynyt tuon jäljen ajamisen jälkeen, se siinä on kyllä mahtavaa että se on sitkeä ja periksiantamaton, en tiedä miten pitkää jälkeä se ajaisi mutta toistaiseksi on aina päästy loppuun asti.

Jäljen jälkeen huilattiin taas hetki, ja sitten tein esineruudun pellolle. Tosi kapea kaistale, esineet peräkkäin. Eka ja toka nousi hienosti, sitten Hoo lähti taas vaeltamaan oikealle. Kun Heri vaan koko ajan lähti uudestaan oikealle otin sen vähäksi aikaa jäähylle, sitten uusi yritys ja nyt Heri eteni suoraan ja löysikin esineen melko pian, hyvä hyvä!

Päivän aikana otin vielä tottistakin, seuraamista, luoksetuloa, jääviä... Loppuun kaukokäskyt takapalkalla, ja oikein mahtava suoritus! Reenin jälkeen heittelin frisbeetä Herpalle ja tyttö oli onnessaan

Oikein antoisa juhannus, kerrankin sain reenata sydämen kyllyydestä eikä Herikään tuntunut kyllästyneeltä! Kuvia tulossa kunhan ehdin ne kamerasta purkamaan.

MA 27.6.

Menin aamulla Niihamaan Tamskin agikentälle reenaamaan tokohommeleita, ja harmikseni totesin että kentän ovat vallanneet nuorten agilitykurssilaiset. Noh, sain pienet treenit aikaan vähän matkan päässä, tosin tilaa oli sen verran vähän että ruutu ja luoksetulo jäi vähän tyngiksi.

Tein ensin kehän valmiiksi Herin odottaessa autossa, ja sitten otin kisamaisen reenin ilman välipalkkoja. Ensin istuminen, ok. Luoksetulo - seisominen vähän valui, muuten ok. Ruutu muuten ok mutta kun sanoin "seiso" Hoo meni istumaan, meni kuitenkin maahan käskystä ja pysyi paikoillaan kun käppäilin kaaviota. En kuitenkaan kutsunut luokse. Sitten vielä kaukokäskyt, ja olipas hienot Saattoi edetä jonkinverran mutta heti ekoilla teki oikeat asennonvaihdot. Sen jälkeen vein vielä ruokakupin Herin selän taakse ja otin uudestaan kaukojen maasta istumisen, vaan tyttöpä ei noussut... Prkl. Uudestaan, nyt sai sitten aamupalkan nousemisesta. Yllättävän hyvin meni, saa nähdä miten Terviksellä sujuu, eli onko siellä liikkeet sekoitettu vai tehdäänkö kaikki putkeen. Täytyy vaan varautua kaikkeen ja reenata sen mukaan, eniten tietysti tuota palkkaamattomuutta.

Reenin jälkeen keräsin kamat kasaan, ja olin menossa Herin kanssa autolle (Heri vapaana) kun viereiseltä agikentältä lähti keskari aprikoosi villis (Lili tai Billy?) tepsuttelemaan kohti omistajan huudoista huolimatta... Käskin Herin maahan (mulla kädet täynnä tokoromppeita), ja lähdin kävelemään villistä kohti. No villis vaan tulee ja tulee vaikka emäntä huutelee. Pysähdyin n. kuuden metrin päähän Herin eteen, ja ilmeisesti olin tarpeeksi uhkaavan näköinen kun villis pysähtyi ihan mun eteen, tuijotti mua hetken aikaa ja alkoi sitten haukkumaan melko aggressiivisesti... No minä se vain seisoin paikoillani ja kuulin kuinka Heri murisee takana. Villiksen omistaja sai vihdoin koiransa kiinni ja vei sen pois. Kun menin Herin luo se makoili vieläkin paikoillaan, tosin karvat pystyssä. Mutta mahtava typy kun pysyi käskyn alla ja luotti että hoidan homman ♥ Nää on niitä hetkiä kun voi todellakin olla ylpeä kouluttamastaan koirasta